Argentiinan laivasto
Argentiinan laivasto (esp. Armada de la República Argentina) on Argentiinan asevoimien merellinen puolustushaara, joka muodostaa ilmavoimien ja maavoimien kanssa Argentiinan asevoimat. Argentiinan laivaston alusten etuliitteenä käytetään lyhennettä ARA.
Merivoimien vuosipäivä on 17. toukokuuta, jolloin juhlitaan Espanjasta 1814 saavutettua voittoa Montevideon taistelussa. Taistelu oli osa Argentiinan itsemäisyystaistelua.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Argentiinan laivasto perustettiin 25. toukokuuta 1810 itsenäisyystaistelun alettua. Laivaston ensimmäinen komentaja irlantilainen everstiluutnantti William Brown loi vuoteen 1814 mennessä laivastosta merkittävän tekijän itsenäisyystaisteluissa. Argentiinan asevoimien modernisointi aloitettiin 1800-luvun lopulla.
Argentiina kärsi 1906-1921 rahapulasta, mikä vaikutti myös laivaston kehitykseen. Argentiina ja Chile olivat juuri käyneet laivastojen välisen varustelukilpailun, joka oli saatu päättymään 1904 niin kutsutulla toukokuun sopimuksella. Kuitenkin Brasilian vuoden 1904 laivasto-ohjelmaan oli maan vastattava. Brasilian halu ostaa dreadnought-taistelulaiva teki Argentiinan laivastosta kerralla vanhentuneen, joten maalle tuli tarve hankkia uutta kalustoa. Jatkuvat rajakahakat Brasilian ja Uruguayn kanssa muokkasivat kansan myönteiseksi varustelulle ja siten kyettiin ostamaan kaksi dreadnoughtia ja luomaan mahdollisuuden kolmannen hankkimiselle tarvittaessa.[1]
Argentiinan hallitus hyväksyi 1907 laivasto-ohjelman, minkä mukaan oli mahdollista hankkia kolme panssaroitua alusta, yhdeksän torpedovenehävittäjää ja 21 torpedovenettä. Hankintoihin oli käytettävissä 145 miljoonaa frangia. Lisäksi oli varattu 45 miljoonaa frangia tykkiveneisiin ja kuljetuskalustoon. Pääosa laivasto-ohjelmasta jäi kuitenkin toteuttamatta varojen loputtua.[1]
Ensimmäinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisen maailmansodan Argentiina pysyi puolueettomana. Vuonna 1915 maa internoi kolme saksalaista kauppa-alusta, jotka rikkoivat sen riippumattomuutta: 18. tammikuuta Patagonia, 23. tammikuuta Seydlitz ja 26. helmikuuta Holger. Argentiinan laivasto oli kuten monet muutkin Etelä-Amerikan maat riippuvainen Britannian kivihiilestä. Sota keskeytti hiilen toimitukset, jolloin laivaston kyky toimia rajoittui merkittävästi.[1]
Sodan alkuvuosina argentiinalaisten mielipide sukellusvenesodasta oli olematon, koska maalla oli ainoastaan pieni kauppalaivasto, joka toimi lähinnä rannikkovesillä. Mutta meriliikenteen rajoitukset aiheuttivat argentiinalaisille tarpeen päästä ulkomerelle toimittamaan tuotteitaan ostajille. Argentiinalainen kauppalaiva Monte Protegido joutui huhtikuussa 1917 sukellusveneen upottamaksi. Vaikka Saksa maksoi korvauksia tapahtuman johdosta, niin vielä kaksi alusta (Oran ja Guazo) upotettiin kesäkuun 1917 aikana ja neljäs tammikuussa 1918.[1]
Argentiinan laivasto kärsi pahoin sodasta. Maa oli tilannut 1910 kaksitoista torpedovenehävittäjää, joista neljän piti valmistua Cammell Lairdin telakalta Britanniasta, neljän Chantiers de la Bretagnelta Ranskasta ja kaksi sekä Kruppilta ja kaksi Schichaulta Saksasta. Britannian rakentamat alukset myytiin lokakuussa 1912 Kreikkaan. Ranskassa valmistetut alukset liitettiin elokuussa 1914 Ranskan laivastoon. Argentiinan hallitus tilasi Saksasta neljä alusta lisää korvaamaan Kreikalle toimitetut, mutta alukset eivät koskaan valmistuneet.[1]
Laivastoon kuului 1906 noin 8 500 henkeä, joka nousi tuhannella vuoteen 1919. Tämän lisäksi laivaston reserviin kuului 8 000 henkeä ja 10 000 nostoväkeen. Buenos Airesissa, joka oli maan tärkein laivastotukikohta, oli kaksi telakkaa. Lisäksi Puerto Belgranoon valmistui 1919 kaksi telakkaa ja uuteen tukikohtaan Rio Santiagoon kolme telakkaa, joista kaksi oli kelluvia.[1]
Maan kauppalaivastoon kuului 1919 317 höyrylaivaa, joiden yhteenlaskettu kantavuus oli 222 533 grt, mihin oli laskettu mukaan yli 100 tonnin purjealukset.[1]
Sotien välillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maan budjetin ongelmat vaikeuttivat maan laivaston uudistamista heti sodan jälkeen, mutta 1924-1926 maan molemmat Rivadavia-luokan taistelulaivat toimitettiin Yhdysvaltoihin modernisoitaviksi. Maan hallitus hyväksyi 75 miljoonan kultapeson varaamisen kymmenen seuraavan vuoden aikana toteutettavan laivasto-ohjelman toteuttamiseksi. Ohjelma säilyi lähes koskemattomana, ja maa osti kaksi raskasta risteilijää, kevyen risteilijän, kaksitoista hävittäjää ja kolme sukellusvenettä, joten toisen maailmansodan syttyessä maalla oli merkittävä laivasto.[2]
Argentiinalla, kuten ei muillakaan Latinalaisen Amerikan maille, ei ollut kapasiteettia valmistaa hävittäjiä tai sitä suurempia sotalaivoja, joten tarvittiin suurehko voimanponnistus telakkateollisuuden luomiseksi. Yhdeksän Bouchard-luokan miinanraivaajaa valmistettiin 1930-luvun lopulla ja näitä seurasi kahden King-luokan partioaluksen rakentaminen.[2]
Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Argentiina pysyi toisenkin maailmansodan ajan puolueettomana, joten sen laivasto vastasi ainoastaan aluevesien valvonnasta.[2]
Toisen maailmansodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Argentiina ja Chile kävivät rajakiistojen vuoksi taisteluita 1978.
Falklandin sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Argentiinan laivaston rungon muodosti 1982 Falklandin sodassa (esp. Guerra de las Malvinas/Guerra del Atlántico Sur) modernisoidut toisen maailmansodan aikaiset alukset:
- Yhdysvalloista ostettu Guppy-luokan sukellusvene
- Brittiläinen Colossus-luokan lentotukialus
- Yhdysvaltalainen Brooklyn-luokan risteilijä
- neljä Yhdysvalloista hankittua hävittäjää
sekä uudemmat alukset joita olivat kaksi brittiläista Tyypin 42 -hävittäjää, kolme ranskalaisvalmisteista korvettia ja saksalaisvalmisteinen tyypin 209 sukellusvene. Laivaston tukena oli kahdeksan tankkilaivaa ja kuljetusalusta sekä kaksi jäänmurtajaa. Saksasta tilatut MEKO-luokan hävittäjät ja -korvetit ja TR-1700 -luokan sukellusveneet olivat vielä valmisteilla, joten ne eivät olleet käytettävissä.
Argentiinan laivaston pinta-alukset lakkasivat kokonaan osallistumasta sodankäyntiin, kun brittiläinen sukellusvene oli upottanut risteilijä ARA General Belgranon. Tämän jälkeen laivaston osuuden taisteluista hoitivat sukellusveneet sekä laivaston ilmavoimat.
Nykyinen laivasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laivaston poistaessa palveluksesta toisen maailmansodan aikaiset Fletcher- ja Gearing-luokkien hävittäjät, ne korvattiin MEKO360-luokan hävittäjillä ja MEKO140-luokan korveteilla (fregateilla). Samoin sukellusvenelaivastoa modernisoitiin hankkimalla Saksasta kaksi TR-1700 luokan alusta, mutta luokan Argentiinassa rakennettavat yksiköt eivät valmistuneet.
Laivaston maihinnousukykyyn vaikutti merkittävästi ainoan maihinnousualuksen ARA Cabo San Antonion (Q-42) poistaminen palveluksesta ja korvaaminen tehtäviin muunnetuilla kauppa-aluksilla. Tilanne parani vuonna 2006, kun Ranskasta saatiin ensimmäinen Ouragan-luokan maihinnousualus, mutta hankintaa viivyttää kiista asbestin käytöstä aluksilla.
Ranska toimitti tukilaiva ARA Patagonian (B-1) (ex-Durance), joka paransi laivaston kykyä toimi avomerellä.
Argentiina oli ainoa Etelä-Amerikan maa, joka osallistui 1991 Persianlahden sotaan. Maa lähetti alueelle Almirante Brown -luokan hävittäjän ja Espora-luokan korvetin sekä niitä tukemaan tukialuksen. Myöhemmin alus lähetti alueelle vielä toisen korvetin osallistumaan Yhdistyneiden kansakuntien valvontaoperaatioon (operaatio Alfil).
Argentiinan laivasto osallistui 2003 ensimmäistä kertaa yhteistoimintaharjoitukseen Yhdysvaltain laivaston tukialusosaston kanssa, kun hävittäjä ARA Sarandi liittyi USS Enterprisen tukialusryhmään ja 18. hävittäjälaivueeseen Solid Step -harjoituksessa Välimerellä.
Argentiinan laivasto osallistuu yhteistoimintaharjoituksiin säännöllisesti Yhdysvaltain, Espanjan, Ranskan, Kanadan, Etelä-Afrikan, Italian, Uruguayn ja 1990-luvulta alkaen Chilen kanssa. Esimerkkeinä vuotuisista harjoituksista ovat UNITAS, ARAEX, TEMPEREX, FRATERNO ja ATLASUR.
Laivaston ilmavoimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laivaston ilmavoimat (esp. Comando de Aviación Naval, COAN) käsittää viisi lentotukikohtaa (engl. Base Aeronaval), jotka ovat Comandante Espora (BACE), Almirante Zar (BAAZ), Punta Indio (BAPI), Ezeiza (ETAE)ja Almirante Quijada (BARD).
1. Lennosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäinen lennosto (esp. Fuerza Aeronaval 1, FAE1) on sijoitettu Punta Indion lentotukikohtaan lähelle La Plataa Buenos Airesissa. Lennostoon kuuluvat seuraavat yksiköt:
- Laivaston lentokoulu (esp. Escuela de Aviación Naval, ESAN):Beechcraft T-34C-1 Turbo Mentor
- 1. pommituslaivue (esp. 1ra Escuadrilla Aeronaval de Ataque, EA41) on reserviyksikkö, jolla ei ole lentokalustoa
- ilmakuvauslaivue (esp. Agrupación Aeronaval Aerofotográfica, APFT) Beechcraft B200 Super King Air
2. Lennosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toinen lennosto (esp. Fuerza Aeronaval 2, FAE2) on sijoitettu Comandante Esporan lentotukikohtaan lähelle Bahia Blancaa. Lennoston alaisuuteen kuuluvat kaikki laivaston aluksille sijoitetut koneet. Lennostoon kuuluvat seuraavat yksiköt:
- 2. Hävittäjäpommittajalaivue (esp. 2da Escuadrilla Aeronaval de Caza y Ataque, EA32) Dassault-Brequet Super Étendard
- Sukellusveneentorjuntalaivue (esp. Escuadrilla Aeronaval Antisubmarina, EA2S) Grumman/IAI S-2T Turbo Tracker ja Pilatus PC-6B2/H2 Turbo Porter
- 1. Helikopterilaivue (esp. 1ra Escuadrilla Aeronaval de Helicópteros, EAH1) Aerospatiale SA-316B Alouette III ja Eurocopter AS-555N Fennec
- 2. Helikopterilaivue (esp. 2da Escuadrilla Aeronaval de Helicópteros, EAH2) Sikorsky S-61 D4H3 Sea King ja Agusta AS-61 Sea King
- 3. Helikopterilaivue (esp. 3ra Escuadrilla Aeronaval de Helicópteros, EAH1) Bell UH-1 Iroquois, jotka tukevat merijalkaväkeä ja siten siirretty maavoimille 7. helmikuuta 2008
3. Lennosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kolmas lennosto (esp. Fuerza Aeronaval 3, FAE3) on sijoitettu Almirante Zarin lentotukikohtaan lähelle Trelewiä. Lennoston tehtävänä on meripelastus ja -valvonta koko rannikolla Uruguayn rajalta Etelänapamantereelle. Lennostoon kuuluvat seuraavat yksiköt:
- Merivalvontalaivue (esp. Escuadrilla Aeronaval de Exploración, EA6E) Lockheed P-3B Orion
- Merentutkimuslaivue (esp. Escuadrilla Aeronaval de Vigilancia Maritima, EA6V) Beechcraft B200 Cormorán, paikallisesti muutettu merivalvontakone, jotka sijoitettu Punta Indion lentotukikohtaan
- 2. Kuljetuslaivue (esp. 2da Escuadrilla Aeronaval de Sostén Logistico Móvil, EA52) on sijoitettu Ezeizan lentotukikohtaan Ezeizan kansainväliselle lentokentälle Buenos Airesissa. Laivueen kalustona on Fokker F28 Mk.3000C Fellowshipit ja tehtävänä tukea tarvittaessa kaikkia laivastonyksiköitä.
Palveluskäytössä olevat lentokoneet ja helikopterit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laivaston ilmavoimien käytössä on kaikkiaan 71 lentävää laitetta, joista lentokoneita on 41.
| Kone | Alkuperämaa | Tyyppi | Versio | Määrä | Muuta |
|---|---|---|---|---|---|
| Aérospatiale SA 316 Alouette III | Ranska | Helikopteri | SA 316B | 4 | |
| Beechcraft Super King Air | USA | Kuljetus/erikoistehtävät | 7 | ||
| Beechcraft T-34C-1 Mentor | USA | Koulukone | T-34C-1 | 10 | |
| Bell 205 | USA | Helikopteri | UH-1H | 6 | |
| Dassault-Breguet Super Étendard | Ranska | Rynnäkkö | 7 | 4 poistettu palveluksesta | |
| Embraer EMB-326 | Brasilia | Koulu/Rynnäkkökone | EMB-326GB | 0 | poistettu 2008 |
| Eurocopter AS 555 Fennec | Eurooppa | Helikopteri | AS 555 | 4 | |
| Fokker F28 Fellowship | Alankomaat | Kuljetuskone | F28-3000 | 2 | |
| Grumman S-2 Tracker | USA | Merivalvonta/Sukellusveneentorjunta | S-2T Turbo Tracker | 5 | IAI:n modernisoimia S-2G |
| Lockheed P-3 Orion | USA | Merivalvonta | P-3B | 6 | |
| Fairchild PC-6 Porter | Sveitsi | Kuljetus | PC-6/B | 1 | |
| Sikorsky S-61 Sea King | Italia USA |
Sukellusveneentorjuntahelikopteri | Agusta ASH-3H S-61D-4 |
2 4 |
|
| Sikorsky S-61R | USA | Pelastus/Kuljetushelikopteri | S-61R | 2 |
A-4Q Skyhawkit poistettiin palveluksesta 1988, minkä jälkeen laivaston ainoina hävittäjinä ovat palvelleet Super Étendardit. Yritys ostaa Israelista A-4H koneita kariutui Yhdysvaltain Falklandin sodan jälkeen asettamaan asevientikieltoon. Sen sijaan Israel modernisoi käytössä olleet S-2E Tracker koneet S-2T Turbo Trackereiksi.
Asevientikielto purettiin 1990, minkä jälkeen vanhentuneet Lockheed L-188 Electra merivalvontakoneet poistettiin palveluksesta. Koneet korvattiin P-3B Orioneilla ja Beechcraft King Air Model 2000 koneilla, jotka paikallinen yritys muokkaisi merivalvontaan sopiviksi.
Lentotukialus ARA Veinticinco de Mayo (V-2) poistettiin palveluksesta 2000 ilman seuraajaa. Laivaston ilmavoimien Super Étendard ja S-2 Trackerit ovat harjoitelleet Brasilian tai Yhdysvaltain laivastojen tukialuksilla niiden ollessa Etelä-Atlantilla.
Lisäksi rannikkovartiostolla on jonkin verran lentävää kalustoa.
Palveluksessa olevat alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Luettelo Argentiinan laivaston aluksista
Kaikki Argentiinan laivaston alukset ovat osa merenkulkuosastoa (esp. Comando de la Flota de Mar, COFM).
Merijalkaväki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Argentiian merijalkaväki (esp. Infanteria de Marina de la Armada de la República Argentina,IMARA) on osa Argentiinan laivastoa. Merijalkaväen arvoasteet ja arvomerkit ovat samat kuin muualla laivastossa. Se koostuu Merijalkaväkiosastosta (merijalkaväkipataljoona sekä tykistö, ilmatorjunta, viesti, huolto, pioneeri ja kuljetusyksiköitä), Eteläisesta merijalkaväkiosastosta (kaksi merijalkaväkipataljoonaa), jokipataljoonasta, erikoisyksiköstä sekä erilaisista suojausyksiköistä ja komppanioista.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
- Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
