Araneomorphae
| Araneomorphae | |
|---|---|
 Nephila senegalensis |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hämähäkkieläimet Arachnida |
| Lahko: | Hämähäkit Araneae |
| Alalahko: | Aitohämähäkit Opisthothelae |
| Osalahko: |
Araneomorphae Smith, 1902 |
| Heimot | |
|
Yhteensä 92 heimoa |
|
| Katso myös | |
Araneomorphae (pihtileukahämähäkit, synonyymi Labidognatha) on yksi kolmesta hämähäkkien osalahkosta. Siihen kuuluvilla lajeilla on useita anatomisia piirteitä, joita pidetään hämähäkkien lahkossa kehittyneimpinä. Kaikki Suomessa esiintyvät hämähäkit kuuluvat pihtileukahämähäkkeihin, samoin yli 90 %:n enemmistö maailman muista hämähäkkilajeista.
Piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Osalahkoon kuuluvilla hämähäkeillä on useita tärkeitä anatomisia piirteitä, jotka erottavat ne alkeellisempina pidetyistä ryhmistä. Saalistuksen kannalta tärkeänä seikkana eläimen kelikerit (koukkuleuat) liikkuvat sivusuunnassa, minkä vuoksi myös leukapiikit ("myrkkyhampaat") ovat sivusuuntaiset. Tämä mahdollistaa leukapiikkien upottamisen suurempaankin saaliiseen paljastamatta eläimen haavoittuvaa vatsapuolta. Leukapiikkien suunta onkin yleensä ensimmäinen asia, jota hämähäkkien määrityskaavoissa kysytään.[1]
Kehruurauhasia, jotka sijaitsevat takaruumiin kärjessä, on lähes aina kahdesta kolmeen paria. Kehruurauhasten yhteydessä saattaa esiintyä erityinen anatominen rakenne, kehruulevy (cribellum), joka sotkee hämähäkin erittämän seitin villamaiseksi. Tällöin saalis sotkeutuu seittirihmojen hienorakenteeseen mekaanisesti, eikä hämähäkki tarvitse seittiinsä liimaa. Kuivuvan liiman puuttuessa hämähäkin ei tarvitse uusia seittiään usein. Aikaisemmin kehruulevyn esiintymisen ajateltiin olevan taksonomisesti merkittävä piirre, mutta myöhemmin on osoitettu, että joissakin heimoissa esiintyy sekaisin lajeja, joilla levy on ja joilta se puuttuu.[2]
Pihtileukahämähäkeillä on takaruumissaan pääsääntöisesti vain yksi pari lehtikeuhkoja. Kuitenkin heimojen Hypochilidae sekä Gradungulidae edustajilla keuhkoja on kaksi paria. Joiltakin heimoilta lehtikeuhkot ovat kokonaan surkastuneet, jolloin hengityselimenä toimii vain ilmaputkisto.
Entelegyynit ja haplogyynit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pihtileukahämähäkit voidaan jakaa edelleen kahteen alaryhmään, joilla ei kuitenkaan ole varsinaista taksonomista asemaa[3]. Jako perustuu sukuelinten rakenteeseen.
- Entelegyynit (sukulevylliset): Koiraiden pedipalpit ovat muuttuneet rakenteeltaan monimutkaisiksi pipettiä muistuttaviksi elimiksi, joita käytetään apuna lisääntymisessä. Aikuisen naaraan sukuelimet avautuvat takaruumiin alapinnalla sijaitsevaan, kovaan kudosmuodostumaan, sukulevyyn epigyyniin (sukulevyyn). Silmiä on yleensä kahdeksan kappaletta. Jotkin lajit ovat kuitenkin sokeita, ja muutamilla lajeilla on vain kuusi silmää. Suurin osa kaikista hämähäkeistä on entelegyynejä.
- Haplogyynit (sukulevyttömät): Koiraiden pedipalpit ovat rakenteeltaan huomattavasti yksinkertaisemmat kuin entelegyyneillä, eikä naaraan sukuelimiin liity epigyyniä. Silmiä on yleensä kuusi kappaletta. Joillakin lajeilla silmien lukumäärä on vain neljä tai kaksi ja toisaalta heimossa Plectreuridae silmiä on kahdeksan.
Heimot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maailmanlaajuisesti alalahkoon kuuluu 92 heimoa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Infraorder Araneomorphae – True Spiders Bugguide. 7.1.2017. Viitattu 30.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Lehtinen, Pekka T.: Classification of the Cribellate spiders and some allied families, with notes on the evolution of the suborder Araneomorpha. Annales Zoologici Fennici, 1967, 4. vsk, nro 3, s. 199–468. Finnish Zoological and Botanical Publishing Board. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Roberts, Michael J.: Spiders of Britain and Northern Europe : Collins field guide. London: Collins, 1996. ISBN 9780002199810.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Araneomorphae The Tree of Life Web Project. 1.1.1995. Viitattu 30.1.2020. (englanniksi)