Arabiantari
| Arabiantari | |
|---|---|
 Arabiantari Al-Ainin eläintarhassa. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Onttosarviset Bovidae |
| Alaheimo: | Vuohieläimet Caprinae |
| Suku: | Arabitragus |
| Laji: | jayakari |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Arabitragus jayakari |
|
 Arabiantarin levinneisyys kartalla. |
|
| Katso myös | |
Arabiantari (Arabitragus jayakari) on osissa Omania ja Yhdistyneitä arabiemiirikuntia tavattava vuohieläin. Arabiantari on oman sukunsa Arabitragus ainoa laji. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen erittäin uhanalaiseksi lajiksi.
Taksonomia ja evoluutio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arabiantarin tieteellisen nimen jayakari antoi Oldfield Thomas vuonna 1894. Laji luokiteltiin aikaisemmin puolivuohien eli tarien sukuun (Hemitragus), mutta nykyisin se kuuluu kokonaan omaan sukuunsa Arabitragus. Lajin läheisin sukulainen on harjalammas. Lajien arvellaan erkaantuneen toisistaan noin 4–7 miljoonaa vuotta sitten.[1]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arabiantari on muita tareja hieman pienempi ja ruumiinrakenteeltaan se on vanttera. Ruumiin pituus on 93–95 cm ja hännän 8,4–10 cm. Säkäkorkeus on 60–64 cm. Urokset ovat naaraita kookkampia. Urokset painavat 38–45 kiloa ja naaraat 17–20 kiloa. Arabiantarin turkki on punertavan ruskea ja sen selkää alas kulkee tumma raita. Uroksilla on harja, jonka pituus kasvaa iän myötä. Uroksilla on myös iän kanssa tummeneva musta turpa. Otsasta turpaan kulkee kaksi valkosita raitaa. Naarailla ja uroksilla on taaksepäin kaartuvat sarvet, jotka naarailla ovat hieman hintelämmät.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arabiantarin levinneisyysalue käsittää Hajarvuoriston osissa Omania ja Yhdistyneitä arabiemiirkuntia. Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa kanta on huomattavasti Omania pienempi ja käsittää vain joitakin kymmeniä täysikasvuisia yksilöitä. Koko kannan kooksi on arvioitu hieman yli 2 000 yksilöä. Kannat ovat kuitenkin erillään toisistaan ja pääsääntöisesti pieniä. Tiheydeltään suurimmat kannat ovat Wadi As Sareenin ja Jabal Qahwanin suojelluilla alueilla Omanissa. Tavallisimmillaan lajia tavataan noin 800–1 000 metrin korkeudella merenpinnasta, mutta harvinaisempana aina merenpinnan tasosta 2 315 metrin korkeuksiin saakka. Sää alueella on kuuma ja kesäisin länpötilat voivat kohota 50˚C-asteeseen. Paikoitellen kantoja esiintyy hyvinkin lähellä kaupunkeja.[1]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arabiantarit elävät tavallisesti pienissä laumoissa, joihin kuuluu tyypillisesti viitisen yksilöä. Urokset saattavat liikkua myös yksin. Arabiantarit voivat olla aktiivisia niin päivisin, kuin öisikin. Tavallisesti ne ovat kuitenkin aktiivisimmillaan auringon noustessa ja sen laskiessa.[1]
Arabiantarit käyttävät ravinnokseen heiniä, pensaita, lehtiä ja eri puiden hedelmiä.[2] Arabiantarien ravinnokseen käyttämiä kasvilajeja ovat esimerkiksi Chrozophora oblongifolia, Cenchrus ciliaris, Cymbopogon schoenanthus, Ochradenus arabicus, Lavandula subnuda, Chrysopogon aucheri, Periploca visciformis, Leucas inflata, Onychium melanolepis, Rhus aucheri, Ficus salicifolia, Sideroxylon mascatense ja Ceratonia oreothauma.[1] Yksilöt selviävät pitkähköjä aikoja juomatta. Kesäisin se laskeutuu rinteiltä juomaan suurin piirtein joka toinen tai kolmas päivä.[2]
Arabiantarien lisääntymisaika kestää Elokuusta helmikuuhun. Tiineys kestää 156-157 päivää.[1] Naaraat saavat yhden tai kaksi poikastam joista tulee sukukypsiä 2–3 vuoden kuluttua. Arabiantarien elinikä on noin 22 vuotta.[2]
Arabiantarien saalistajia olivat aikanaan ihmisen ohella eteläarabianleopardit.[2]
Uhat ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt arabiantarin erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Lajin uhkia ovat teiden rakentaminen ja kaupunkien kasvaminen, kaivostoiminta, kilpailu kesyjen vuohien kanssa, ilmastonmuutoksen mahdollisesti aiheuttamat kuivuudet ja salametsästys. Arabiantarien metsästys on ollut laitonta Omanissa vuodesta 1976 lähtien, mutta syrjäseuduilla lain valvominen on hankalaa ja paikallinen väestö ei aina tiedosta lajin uhanalaista asemaa. Arabiantareja on vankeudessa laitoksilla Omanissa ja yhdistyneissä arabiemiirikunnissa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Ross, S., Al-Rawahi, H., Al-Jahdhami, M.H., Spalton, J.A., Mallon, D., Al-Shukali, A.S., Al-Rasbi, A., Al-Fazari, W. & Chreiki, M.K.: Arabitragus jayakari IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.3. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.2.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e José R. Castelló: Bovids of the World : Antelopes, Gazelles, Cattle, Goats, Sheep, and Relatives, s. 310-311. Princeton University Press, 2016. ISBN 978-0-691-16717-6. (englanniksi)
| ||||||||||