Aquilón (1754)
| Aquilón | |
|---|---|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Reales Astilleros de Esteiro, Ferrol |
| Kölinlasku | 17. kesäkuuta 1752 |
| Laskettu vesille | 10. maaliskuuta 1754 |
| Palveluskäyttöön | 1754 |
| Poistui palveluskäytöstä | vallattu 1762 |
| Loppuvaihe | 1770 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 692 t |
| Pituus | 67,24 m (tykkikansi) |
| Leveys | 18,90 m |
| Syväys | 7,55 m |
| Miehistöä | 554 |
| Aseistus | |
| Aseistus | 74 tykkiä |
Aquilón oli Espanjan laivaston vuonna 1754 vesille laskettu 68-tykkinen Eolo-luokan kaksikantinen linjalaiva, joka kuului niin sanottuihin kahteentoista apostoliin.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Eolo-luokka (linjalaiva)
Richard Roothin suunnittelema alus tilattiin 15. kesäkuuta 1752 Real Astillerolta Ferrolista, missä köli laskettiin kaksi päivää myöhemmin. Alus laskettiin vesille 10. maaliskuuta 1754 ja otettiin palvelukseen vielä vuoden lopulla päällikkönään Francisco Lastarria.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus lähti 1. toukokuuta 1754 Ferrolista Orienten kanssa Cadiziin. Matkalla alus joutui myrskyyn, missä se vaurioitui. Joulukuussa alus siirrettiin korjattavaksi Malagaan ja saapui huhtikuussa 1755 Cadiziin. Alus ankkuroitiin reserviin Arsenal de la Carracaan, missä sen todettiin vuotavan ja aluksessa käytetyn puutavaran lahoavan nopeasti. Korjausten vuoksi alus oli telakalla elokuuhun. Vuonna 1759 sijoitettiin Cartagenaan taistelemaan algerialaisia merirosvoja vastaan Gutierre de Hevian laivueen mukana. Alus oli Algerian saarrossa kesäkuusta syyskuuhun 1760.[1]
Seitsenvuotista sotaa, joka oli alkanut vuonna 1756, käytiin Euroopassa ja siirtomaissa Britannian ja Ranskan välillä. Espanjan kuningas Kaarle III julisti sodan Britannialle ja sen liittolaiselle Portugalille.[2]
Aquilón ja 70-tykkinen Soberano lähtivät 4. maaliskuuta 1761 Cartagenasta ja saapuivat Cádiziin 24. maaliskuuta kuljettaen 650 miestä Aragonin jalkaväkirykmentin II pataljoonasta, mistä 327 mistä oli Aquilónillalähde?. Cádizissa alukset liitettiin 70-tykkisten Tigren, joka oli Gutierre Guido de Hevia y Valdésin lippulaiva, ja Vencedorin sekä 60-tykkisten Asían ja Conquistadorin muodostamaan osastoon, joka lähti 14. huhtikuuta Havannaan. Lisäksi osastossa oli fregatti Venganza. Osasto saapui 30. kesäkuuta määränpäähänsä käytyään Puerto Ricossa ja Santiago de Cubassa.[3] Osaston ollessa Havannassa kaupungissa puhkesi keltakuume-epidemia, joka kesti vuoteen 1761 ja surmaten 1 800 henkeä aluksilta ja sotilaista.
Osasto joutui 6. kesäkuuta 1762 Havannanlahdella amiraali George Pollockin johtaman Britannian kuninkaallinen laivaston 53 aluksen laivaston ja 25 000 sotilaan yllättämiksi.[4] Aquilónin päällikkö markiisi de González Vicente González-Valor y Bassecourt sai surmansa puolustaessaan El Morron linnaketta, jolloin aluksen päälliköksi tuli Diego Argote. Alus sai määräyksen siirtyä 9. kesäkuuta Reglan ja Guanabacoan lahdelle. Britit osuivat 24. kesäkuuta alukseen 78 kertaa. Havannan antautuessa alus joutui 13. elokuuta brittien hallintaan[1].
HMS Moro[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus lunastettiin 15. kesäkuuta 1764 kuninkaalliselle laivastolle, jolloin se sai nimen HMS Moro. Alusta ei kuitenkaan otettu palvelukseen. Aluksen kunto tarkistettiin 6. kesäkuuta 1769 ja amiraliteetti antoi 14. kesäkuuta määräyksen aluksen romuttamisesta. Romutus saatiin päätökseen Portsmouthissa 18. heinäkuuta 1770. Aluksen alkuperäinen nimi oli palautettu jossain vaiheess ennen romuttamisen päättymistä.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Winfield, Rif; Tredrea, John; Garcia-Torralba Pérez, Enrique & Blasco Felip, Manuel: Spanish Warships in the Age of Sail 1700-1860: Design, Construction, Career and Fates. Seaforth Publishing, 2023. ISBN 978-1-5267-9078-1. (englanniksi)
- Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1714-1792 - Design, Construction and Fates. Minnesota: Seaforth Publishing, 2007. ISBN 978-1-84415-700-6. (englanniksi)
- Corbett, Julian S.: Classic Reprint Series: England in the Seven Years War: A Study in Combined Strategy Vol. 2 of 2. Forgotten Books, 2015. ISBN 978-1-330-92319-1. (englanniksi)