Siirry sisältöön

Aqua Virgo

Wikipediasta
Aqua Virgo
Aqua Virgon jäänteitä Rinascenten talossa.
Aqua Virgon jäänteitä Rinascenten talossa.
Sijainti Rooma, Latium, Regio I Latium et Campania, Italia (nyk. Rooma, Latium, Italia)
Koordinaatit 41°54′37″N, 12°37′37″E
Rakennustyyppi akvedukti
Valmistumisvuosi 19 eaa.
Pituus n. 19,8 km
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Aqua Virgo oli antiikin aikainen akvedukti Rooman kaupungissa Italiassa. Sen pituus oli noin 19,8 kilometriä, ja se toi kaupunkiin vettä idästä päin, mutta saapui itse kaupunkiin pohjoisesta.[1][2][3][4]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aqua Virgo valmistui käyttöön 9. kesäkuuta 19 eaa. Agrippan johdolla. Tarinan mukaan akvedukti olisi saanut nimensä Virgo (”Neito”) siitä, että eräs tyttö olisi näyttänyt akveduktin lähteet sotilaille. Tämä tapahtuma oli kuvattuna maalauksessa lähteiden lähellä sijainneessa pyhäkössä.[1][5]

Claudiuksen kaari ja Aqua Virgo. Giovanni Battista Piranesin piirros vuodelta 1756.
Aqua Virgon (punaisella) reitti.

Löydetyissä cippuksissa eli etäisyyksiä mitanneissa kivipylväissä olevien merkintöjen perusteella akveduktia parannettiin keisari Tiberiuksen aikana 36–37 jaa. ja Claudiuksen aikana 44–45 jaa.[1] Kuten Aqua Marciaa, myös sen vettä käytettiin paljon yksityisiin tarkoituksiin Neron aikana.[1][6] Erään piirtokirjoituksen perusteella akveduktin kunnostutti myös Konstantinus Suuri.[1][7]

Akvedukti mainitaan usein asiakirjoissa 700–900-luvuilta nimellä Forma Virginis. Paavi Hadrianus I korjautti sen. Vuonna 1453 sen kunnostutti Nikolaus V. Myös Sixtus IV korjautti akveduktin, mutta vuonna 1570 Pius V rakennutti sen perusteellisesti uudelleen. Hänen seuraajansa, erityisesti Gregorius XIII, rakensivat useita suihkulähteitä, jotka saivat vetensä tästä vesijohdosta.[1] Uudella ajalla akvedukti on tunnettu nimellä Acqua Vergine.[8]

Fontana-mostra dell'Acqua Vergine.

Rakennelma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aqua Virgon lähteet sijaitsivat Agro Lucullanossa Via Collatinan kahdeksannen roomalaisen mailin kohdalla, tai kaksi mailia vasemmalle Via Praenestinan kahdeksannen mailin kohdalta. Ne tuottivat 2 504 quinariaa eli 103 916 kuutiometriä vettä vuorokaudessa. Akveduktin pituus oli 13 405 passusta (kaksoisaskelta) eli noin 19,8 kilometriä, josta kulki maan alla 12 865 passusta eli noin 19 kilometriä ja tukirakenteiden päällä 540 passusta eli noin 800 metriä.[1]

Vesijohto kulki lähes kokonaan maan alla kanavassa, joka on yhä käytössä, kunnes se saapui Luculluksen puutarhoille (Horti Lucullani) Pinciukselle, jonka alapuolelle lisättiin laskeutumissäiliö Frontinuksen ajan jälkeen.[1][9] Akvedukti kulki muun muassa nykyisen Villa Medicin kohdalta. Tästä eteenpäin vesijohto jatkui kukkulan reunaa etelään ja kääntyi nykyisen Via Capo le Casen kohdalla lounaaseen kulkien kaarien päällä. Claudiuksen kaari, jonka kautta vesijohto ylitti Via latalta lähteneen sivukadun (josta nykyinen Santa Maria in Vian kirkko on saanut nimensä), kertoo Claudiuksen kunnostuttaneen sen vuonna 46 Caligulan amfiteatterin rakentamisen aiheuttamien vaurioiden jälkeen. Kaari on edelleen nähtävillä mutta suureksi osaksi maahan peittyneenä nykyisellä Via del Nazarenolla.[1][8][10][11]

Tämän jälkeen akvedukti kulki Campus Agrippaen itäpuolelta ja kääntyi sitten länteen. Se ylitti Via latan Claudiuksen riemukaaren kautta,[1][12] ja sen kaaret päättyivät Campus Martiukselle, kun ne kulkivat Saepta Julian pohjoisjulkisivun viertä[1][13] lähelle nykyisen Sant'Ignazio di Loyola in Campo Marzio -kirkon luoteisnurkkaa, jonka julkisivun alta löydettiin sen kaaria. Siellä sijaitsi myös akveduktin päätepisteenä toiminut vesisäiliö.[1]

Nikolaus V:n kunnostustöissä akveduktin vesi tuotiin Fontana di Treville, jossa sen nykyisenä päätepisteenä toimii Niccolo Salvin suunnittelema vuonna 1744 valmistunut kuuluisa suihkulähde.[1]

Aqua Virgo oli kaikista Rooman vesijohdoista matalin lukuun ottamatta Aqua Appiaa ja Aqua Alsietinaa. Sen matala taso ei mahdollistanut veden toimittamista Rooman korkeimmille alueille.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Platner, Samuel Ball & Ashby, Thomas: ”Aqua Virgo”, A Topographical Dictionary of Ancient Rome. London: Humphrey Milford. Oxford University Press, 1929. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. ↑ Aqua Virgo Digital Augustan Rome. Viitattu 2.12.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Aqua Virgo Pleiades. Viitattu 2.12.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Aqua Virgo (Rome) 27 Roma ToposText. Viitattu 2.12.2024. (englanniksi)
  5. ↑ Ovidius: Fasti 1.464, Kirjeet Pontokselta (Epistulae ex Ponto) 1.8.38; Frontinus: De aquaeductu urbis Romae 1.4, 1.10, 1.18, 1.22, 2.70, 2.84; Seneca: Kirjeet (Epistulae) 83.5; Martialis: Epigrammit 5.20.9, 6.42.18, 7.32.11, 11.47.6; Plinius vanhempi: Naturalis historia 31.42, 36.121, joka erehtyy ajoittamalla sen vuoteen 33 eaa. ja yhdistämällä siihen Rivus Herculaneuksen; Statius: Silvae 1.5.26; Dion Kassios: Rooman historia (Historia Romana) 54.11; Notitia urbis Romae, appendix (engl. käännös); Polemius Silvius: Laterculus 545, 546; Cassiodorus: Variae epistulae 7.6; CIL VI 1252–1254, 31564, 31565.
  6. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 31.41.
  7. ↑ CIL VI 31564.
  8. ↑ a b The Aqua Virgo at the Via del Nazareno Encyclopaedia Romana. Viitattu 20.1.2025. (englanniksi)
  9. ↑ Frontinus: De aquaeductu urbis Romae 1.22.
  10. ↑ Martialis: Epigrammit 4.18.
  11. ↑ Platner, Samuel Ball & Ashby, Thomas: ”Arcus Claudii (1)”, A Topographical Dictionary of Ancient Rome. London: Humphrey Milford. Oxford University Press, 1929. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  12. ↑ Platner, Samuel Ball & Ashby, Thomas: ”Arcus Claudii (2)”, A Topographical Dictionary of Ancient Rome. London: Humphrey Milford. Oxford University Press, 1929. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  13. ↑ Frontinus: De aquaeductu urbis Romae 1.22: ”arcus ... finiuntur in campo Martio secundum frontem Saeptorum”.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aqua_Virgo&oldid=23090508”