Apollo 13

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo avaruuslennosta. Elokuvaa käsittelee artikkeli Apollo 13 (elokuva).
Apollo 13
Apollo 13:n miehistön ottama kuva Kuusta ohilennon aikana.
Apollo 13:n miehistön ottama kuva Kuusta ohilennon aikana.
Lennon tilastotiedot
Kutsukoodi Komentomoduulin nimi:
Odyssey
Kuumoduulin nimi:
Aquarius
Miehistön määrä 3
Laukaisu 11. huhtikuuta 1970
kello 19.13.00 UTC
Kennedy Space Center,
LC 39A
Paluu Maahan 17. huhtikuuta 1970
kello 18.07.41 UTC
21°38'2"S – 165°21'42"W
Lennon kesto 5 pv 22 t 54 min 41 s
Kierroksia Kuun ympäri 1
Kuun ohilento 15. huhtikuuta 1970
kello 0.21.00 UTC
254,3 km Kuusta
400 171 km Maasta
Massa Komentomoduuli: 28 945 kg
Kuumoduuli: 15 235 kg
COSPAR ID 1970-029A
SATCAT № 4371
Miehistön kuva
Apollo 13:n miehistö: James A. Lovell, John L. Swigert, Fred Haise.
Apollo 13:n miehistö: James A. Lovell, John L. Swigert, Fred Haise.
Navigaatio
← Apollo 12 Apollo 14 →

Apollo 13 oli Yhdysvaltain Apollo-ohjelman avaruuslento. Sen oli tarkoitus olla kolmas Kuuhun laskeutunut lento. Sen sijaan lennosta tuli kuuluisa vakavan ja miehistön henkeä uhanneen teknisen vian vuoksi. Ongelmista huolimatta lento pääsi palaamaan Maahan.

Laukaisu tapahtui 11. huhtikuuta 1970 kello 19.13.00 UTC Kennedyn avaruuskeskuksesta.[1] Paluu tapahtui 17. huhtikuuta 1970 kello 18.07.41 UTC.[1] Lennon kesto oli 5 päivää, 22 tuntia, 54 minuuttia ja 41 sekuntia.

Aluksen komentomoduulia kutsuttiin nimellä Odyssey ja kuumoduulia nimellä Aquarius.[2]

Miehistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alun perin komentomoduulin pilotiksi kaavailtiin Ken Mattinglyä, mutta hänet jouduttiin korvaamaan Jack Swigertillä vain kolme päivää ennen laukaisua. Mattingly oli altistunut tuhkarokkovirukselle, ja koska hänellä ei ollut immuniteettia kyseiselle sairaudelle, hänen pelättiin voivan sairastua kesken kuulennon. Altistuksesta huolimatta Mattingly ei kuitenkaan sairastunut, ja hän oli myöhemmin Apollo 16 -lennon komentomoduulin pilotti.

Määränpää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Apollo 13:n kuumoduulin oli määrä laskeutua Kuuhun Fra Mauron alueelle. Tarkoituksena oli tehdä selenologista tutkimusta sekä kerätä näytteitä Mare Imbriumin alueelta.[3] Aluksen kolmesta astronautista Jim Lovellin ja Fred Haisen oli määrä laskeutua kuumoduulilla Kuun pinnalle, kun taas Jack Swigert olisi jäänyt komentomoduuliin.[4]

Alukseen tulleen vian vuoksi Kuuhun ei kuitenkaan voitu laskeutua. Myöhemmin Apollo 14:n kuumoduuli laskeutui Kuussa samalle alueelle, joka oli ollut Apollo 13:n määränpäänä.

Onnettomuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vahingoittunut huoltomoduuli irrotuksen jälkeen.
Astronauttien osittain uudelleen rakentama ilmanpuhdistusjärjestelmä.

Apollo 13:n huoltomoduulin toinen happitankki räjähti aluksen ollessa 321 680 kilometrin päässä Maasta. Maasta oli annettu pyyntö käynnistää happisäiliön sekoitus, mutta vika sekoittimen moottorin johdoissa sai aikaan kipinöintiä, joka puolestaan räjäytti koko säiliön. Miehistön kuuluisa hätäsanoma maa-asemalle oli: ”I believe we’ve had a problem here”, johon Maasta vastattiin: ”This is Houston, say again please”, ja Apollosta toistettiin: ”Houston, we’ve had a problem.”[5]

Onnettomuuden johdosta miehistön oli hylättävä suunnitelma Kuuhun laskeutumisesta ja jatkettava ns. vapaan paluun rataa (free return trajectory), joka vain kiertäisi Kuun tämän vetovoiman lingotessa aluksen takaisin kohti Maata (ns. linkorata, sling-shot).[6]

Koska Apollo 13:n komentomoduuli Odyssey oli lähes kokonaan toimintakyvytön, astronauttien piti käyttää kuumoduuli Aquariusta asuinpaikkana ja ”pelastusveneenä” matkalla kotiin. Nelipäiväinen paluumatka oli kylmä, epämiellyttävä ja jännittynyt, sillä myös kuumoduulin virrankulutus täytyi säätää minimiin, minkä vuoksi muun muassa lämmitys- ja navigointilaitteet sammutettiin. Vain radioyhteys Maahan sekä ilmaa kierrättävä tuuletin jätettiin päälle, mikä laski alusten yhteisen virrankulutuksen vain 7 ampeeriin.[7]

Kuumoduulin ilmanpuhdistimen suotimet eivät kestäneet koko paluulennon aikaa, koska niitä ei ollut suunniteltu niin pitkään käyttöön. Komentomoduulin suuremmat ja tehokkaammat suotimet puolestaan eivät sellaisinaan mahtuneet kuumoduulin laitteistoon. Lennonjohdon täytyi kehittää ennätysajassa menetelmä, jonka avulla miehistö saattoi mukanaan olleilla sangen vähäisillä tarvikkeilla kytkeä suuret suodattimet järjestelmäänsä. Apollo 13 osoitti Apollo-ohjelman kyvyn kohdata suuria vaikeuksia ja voivan silti palauttaa miehistön takaisin elossa. Lennonjohdon päällikkö Eugene Kranz ohjasi väkensä "työstämään ongelmaa".[7] Kranzista tuli Nasan johtaja eläkkeelle jäämiseensä asti. Menettelytavat tehtävänjohdossa oli kehittänyt Chris Kraft ilmailussa.[7]

Haise ei lentänyt enää Apollo 13 -lennon jälkeen avaruudessa. Hän kuitenkin suoritti vuonna 1977 viisi lähestymis- ja laskeutumiskoelentoa Edwardsin lentotukikohdassa testisukkulana käytetyn avaruussukkula Enterprisen komentajana. Haise erosi Nasasta 1979. Apollo 13 oli myös Lovellin ja Swigertin viimeinen avaruuslento.

Onnettomuuden eteneminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Happitankki numero 2 oli ennen laukaisua ollut kiinni Apollo 10 moduulissa, mutta oli irrotettu muutoksia varten ja vaurioitunut siinä yhteydessä.[8] Tankki ei ollut tyhjentynyt normaalisti, jolloin tankissa olevaa lämmityselementtiä oli käytetty apuna.[8] Lämmittimen käyttö vaurioitti lämmityselementtiä, jota ei vaihdettu muutostöiden yhteydessä.[8]

Lennon aikana tankki numero 2 räjähti, mikä vaurioitti myös tankkia numero 1.[8] Alus myös menetti kaksi kolmesta polttokennosta, jotka olivat aluksen ensisijainen sähkölähde.[8] Toinen tankki oli täysin tyhjä ja toinen oli nopeasti tyhjenemässä.[8] Kaiken hapen menettäminen johtaisi myös viimeisen polttokennon menettämiseen.[8] Veden puute, hiilidioksidin poistaminen ja lämmityksen puute aiheuttivat myös ongelmia.[8]

Elokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fred Haise, John Swigert ja James Lovell avaruuslennon jälkeisessä lehdistötilaisuudessa.

James Lovellin ja Jeffery Klungerin kirjan Lost Moon pohjalta tehtiin vuonna 1995 elokuva Apollo 13, jossa James Lovellia esitti Tom Hanks ja lennonjohdon päällikköä Gene Kranzia Ed Harris.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Apollo 13 Nasa. Viitattu 19.5.2018.
  2. ↑ Elizabeth Howell: Apollo 13: Facts About NASA's Near-Disaster 9.10.2017. Space.com. Viitattu 18.5.2018.
  3. ↑ Apollo 13 Characteristics Nasa. Viitattu 20.7.2019.
  4. ↑ Robin McKie: Apollo 13: Celebrating the unsung heroes of mission control. The Guardian, 16.4.2017. Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ Apollo 13 Technical Air-to-Ground Voice Transcript (s. 160) April 1970. NASA. Viitattu 29.3.2019.
  6. ↑ APOLLO 13 Nasa. Viitattu 20.5.2018.
  7. ↑ a b c Richard Hollingham: The unsung heroes who prevented the Apollo 13 disaster 20.4.2017. BBC. Viitattu 18.5.2018.
  8. ↑ a b c d e f g h Apollo 13 8.7.2009. Nasa. Viitattu 20.5.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Apollo-ohjelma
Miehittämättömät testilennot:

SA-1 - SA-2 - SA-3 - SA-4 - SA-5 - A-101 - A-102 - A-103 - A-104 - A-105 Pad Abort Test-1 - Pad Abort Test-2 - QTV - A-001 - A-002 - A-003 - A-004 - AS-201 - AS-203 - AS-202 - Apollo 4 - Apollo 5 - Apollo 6

Muut

Apollo 1

Miehitetyt lennot:

Apollo 7 - Apollo 8 - Apollo 9 - Apollo 10 - Apollo 11 - Apollo 12 - Apollo 13 - Apollo 14 - Apollo 15 - Apollo 16 - Apollo 17

Peruutetut lennot:

Apollo 18 - Apollo 19 - Apollo 20

Muuta
Alukset Apollo-avaruusalus - Kuumoduuli
Saturn-rakettiperhe Saturn I - Saturn IB - Saturn V
Muut Vehicle Assembly Building - Crawler-transporter - Mobile Launcher Platform
Kansainväliset
Kansalliset
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Apollo_13&oldid=21232837”