Apollo (vakuutusyhtiö)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Henkivakuutusyhtiö Apollo oli suomalainen vakuutusyhtiö. Yhtiö perustettiin vuonna 1988, ja se ajautui konkurssiin vuonna 1993. Yhtiön pääkonttori sijaitsi Turussa.

Apollon perustivat Sammon vakuutusjohtajat Rauno Nurmi ja Tarkko Jousi. Yhtiön vähemmistöosakkaana toimi aluksi osuuspankkiryhmä. Jousi ja osuuspankit jättivät yhtiön pian perustamisen jälkeen, ja se jäi pääosin Nurmen omistukseen. Todellista päätösvaltaa yrityksessä käytti turkulaisen liikemiehen Matti Koivurinnan omistama yritys.

Apollon liikeideana oli tarjota vakuutuksia suoramyyntinä ilman perinteisiä vakuutusyhtiöitä rasittavia kiinteitä kuluja.

Apollon hallitukseen kuuluivat Arvopaperivälittäjien Yhdistyksen toimitusjohtaja Markku Savikko, kansanedustaja Ben Zyskowicz sekä Turun hovioikeuden silloinen hovioikeudenneuvos Antero Palaja.[1]

Yritys joutui vaikeuksiin tappiollisten kiinteistökauppojensa vuoksi. Kauppoihin liittyi poikkeuksellista luotonantoa. Rauno Nurmi tuomittiin vuonna 1996 näihin kauppoihin liittyneestä luottamusaseman väärinkäytöstä ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja vahingonkorvauksiin.

Vakuutusyhtiöitä valvonut sosiaali- ja terveysministeriö käynnisti loppuvuonna 1993 yhtiötä vastaan toimet, joiden seurauksena yhtiötä kiellettiin uusien vakuutusten myynti ja asetettiin yhtiön kiinteä omaisuus luovutuskieltoon. Valtioneuvosto peruutti yhtiön toimiluvan 22. joulukuuta 1993.

Apollo asetettiin konkurssiin tammikuussa 1994. STM:n esityksestä muut henkivakuutusyhtiöt päätyivät sopimukseen, jossa muut yhtiöt vastasivat Apollon vakuutuksista tiettyyn, ei kuitenkaan täyteen määrään asti.[2] Alle 100 000 markan säästöistä korvattiin 90 prosenttia, suuremmista vähemmän. Ratkaisun kustannukset muille vakuutusyhtiöille olivat noin 70 miljoonaa markkaa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jyrki Virolainen: Korkein oikeus kriisissä, sivut 14–17. Pandecta Oy, 1997. ISBN 952-5147-05-3.
  2. Antila, Veli-Aunus; Erwe, Ossi; Lohi, Ilkka;Salminen Jaakko: Vapaaehtoinen henkilövakuutus, sivu 34. Suomen Vakuutusalan Koulutus ja Kustannus Oy, 2003. ISBN 952-9770-70-7.
  3. Hybinette-Bergknut, Leena (toim.); Lehtinen, Jukka & Laine, Helena: Vuosikirja 1996, s. 12. Malmö, Ruotsi: Bertmarks Förlag, 1995. ISBN 951-35-5845-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]