Apollo-komento- ja huoltomoduuli
Apollo-komento- ja huoltomoduuli oli North American Aviationin NASAlle miehitettyjä kuulentoja varten valmistama yhdysvaltalainen avaruusalus. Se koostui kahdesta osasta: huoltomoduulista ja komentomoduulista. Kuulennoilla siihen telakoitiin Kuuhun laskeutuva kuumoduuli. Apollot laukaistiin avaruuteen Saturn IB- tai kuulennoilla Saturn V -kantoraketeilla.
Alun perin Apollo-avaruusaluksista rakennettiin kahta eri versiota: Block I ja Block II, joista ensimmäinen oli tarkoitettu koelentoihin. Yksikään Block I ei kuitenkaan lentänyt miehitettynä Apollo 1:n onnettomuuden takia.
Kuulentojen jälkeen alusta käytettiin Skylab-avaruusasema-ohjelmassa. Kolmen miehitetyn lennon lisäksi kahdella jälkimmäisellä lennolla muokattu Skylab Rescue-versio aluksesta oli valmiina laukaistavaksi pelastusaluksena. Sillä oli laukaisussa kaksihenkinen miehistö ja se olisi voinut tarvittaessa hakea ja kolme asemalla oleskellutta. Apollo-alusta käytettiin myös vuoden 1975 Apollo–Sojuz -yhteislennolla.
Tilattujen Block II -kapselien jälkeen NASA siirtyi käyttämään avaruussukkulaa. Sukkula ei kuitenkaan osoittautunut edulliseksi ja nopeasti uudelleenkäytettäväksi alukseksi, jollaiseksi se suunniteltiin. Lisäksi kahden sukkulan menetys onnettomuuksissa johti uuden avaruuslentokoneen perumiseen ja sukkulaohjelman ennenaikaiseen lopettamiseen. Uuden Orion-aluksen (aikaisemmin CEV) odotettiin lentävän enimmäisen lentonsa 2010. Projekti on kuitenkin pahasti myöhässä. Orion muistuttaa Apollo-avaruusalusta, mutta on kooltaan suurempi. Orion kykenee kuljettamaan kuuden hengen miehistön.
Rakenne ja tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Apollo alus oli rakenteeltaan modulaarinen; näin tarpeettomaksi käynyt massa voitiin pudottaa matkasta. Maasta laukaisun aikana aluksen nokassa oli pelastustorni, joka poistettiin laukaisun loppuvaiheessa. Huoltomoduuli-osa poistettiin ennen laskeutumista.
Komentomoduuli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Komentomoduuli (Command Module, CM) oli aluksen miehitetty osa. Se oli kokonaisuuden ainoa osa, joka pystyi laskeutumaan Maahan.
Komento moduuli muodoltaan kartio, jonka halkaisija oli 3,9 metriä ja korkeus 3,2 metriä. Sen elossapitojärjestelmä pystyi pitämään kolme astronauttia hengissä viisi päivää. Komentomoduulin alapäässa oli lämpökilpi ja etupäässä oli telakointiportti. Komentomoduulissa oli viisi ikkunaa, kaksi eteenpäin näyttävää telakoinnin avuksi ja kolme yleiseen tarkkailuun.
Komentomoduulissa vallitseva paine oli noin kolmasosa merenpinnan paineesta ja lämpötila noin 24 °C. Ylimääräisen hiilidioksidin poistoon ilmasta käytettiin litiumhydroksidia. Astronautit nukkuivat vuorotellen kahdessa makuupussissa. Ruoka, vesi, vaatteet ja muut varusteet oli pakattu lokeroihin aluksen seinille.
Huoltomoduuli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoltomoduuli (Service Module, SM) oli paineistamaton aluksen osa, johon oli sijoitettu tukijärjestelmiä. Ennen laskeutumista huoltomoduuli irrotettiin ja sen annettiin palaa maan ilmakehässä
Se oli sylinterin muotoinen ja tehty alumiinimetalliseoksesta. Alus sai virtansa polttokennoista. Huoltomoduulissa oli pää- ja asennonsäätömoottorien ajoainesäiliöt, happi- ja vetysäiliöt polttokennoille sekä heliumsäiliöt tyhjenevien tankkien paineistukseen.
Huoltomoduuliin sijoitettu päämoottori käytti hypergolista hydratsiinin ja UDMH:n sekoitusta polttoaineena ja typpitetraoksidia hapettimena. Se kykeni tuottamaan 91 kN:n työntövoiman. Päämoottorin lisäksi huoltomoduulissa oli 16 neljään neljän moottorin ryppääseen sijoitettua 445 N:n asennonsäätömoottoria. Ne polttivat monometyylihydratsiinia ja typpitetraoksidia.