Antti Vuorenmaa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Antti Vuorenmaa, taiteilijanimeltään Andy Hilland, on helsinkiläinen lauluntekijä, muusikko, laulaja ja musiikkituottaja. Hänen instrumenttejaan ovat kitaran lisäksi amerikkalaiset perinnesoittimet:dobro, mandoliini ja pedal steel. Vuorenmaa aloitti musiikinopinnot 5-vuotiaana klassisella musiikilla pääinstrumenttinaan sello. Nykyään hänet tunnetaan soolotuotantonsa ohella amerikkalaisen rootsmusiikin esittäjänä.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuorenmaan countrysta, bluegrassista ja amerikkalaisesta songwritingperinteestä ammentava englanninkielinen soololevyn Andy Hilland: Northern Winds julkaistiin toukokuussa 2019. Hän on julkaissut myös omalla nimellään kaksi suomenkielistä soololevyä. Päiväkirja julkaistiin 3. lokakuuta 2012, ja sen tuotti Radio Helsingin toimittaja Uuge Kojola. Singlelohkaisu ”Painuu päivä peltikattojen taa”, jossa vieraili suomalaisen sähkökitaran legenda Esa Pulliainen, nousi vuoden 2012 Radio Suomen 100 soitetuinta -listalle sijalle 58.[1] Se oli myös tunnussävelmänä Ylen minisarjassa Stalkkeri. Albumin esittely Helsingin Sanomien NYT! -liitteessä.[2] Vuorenmaan toinen suomenkielinen albumi Pohjavirta, joka edustaa suomenkielistä folkrockia, julkaistiin helmikuussa 2014. Se on arvioitu esimerkiksi Aamulehdessä 28. heinäkuuta 2014 (Jussi Niemi).

Vuonna 2015 julkaistiin Marko Haaviston ja Antti Vuorenmaan yhteislevy Kapteeni Kiddin haamu. Levyn nimikappale nousi Radio Suomen viralliselle listalle.

Muita yhtyeitä, joissa Vuorenmaa on mukana, ovat muun muassa Kings Of Moonshine, Mudville 56 sekä country-yhtye Hilland Playboys, joka on vuodesta 2014 lähtien esiintynyt tauotta jokaviikkoisella Hilland Mondays - maanantaiklubilla. Klubi toimii tällä hetkellä Helsingin Juttutuvassa. Vuorenmaa on perustanut maanantaiklubin telecaster- ja fingerstylekitaristi Pauli Halmeen kanssa.

Vuorenmaa on myös säveltänyt ja sanoittanut instrumentaali- ja vokaalimusiikkia lukuisille artisteille (muun muassa Kari Tapiolle ja Mikael Konttiselle), sekä musiikkia mainoksiin ja TV-ohjelmiin, ja on mukana vuonna 2005 perustetussa pienlevy-yhtiössä Hilland Recordsissa.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valikoitu diskografia muusikkona ja/tai tuottajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hilland Playboys: 200 Mondays - Live at Finnvox Studios (Hilland 2018)
  • Spigu: IV (Helmi 2018)
  • Steve´n´Seagulls: Grainsville (Spinefarm 2018)
  • Euge Valovirta: Easy Does It (230V Records 2018)
  • Spigu: Kiehuvan järven maa (Helmi 2018)
  • Kings Of Moonshine: Iron River (Concorde 2017)
  • Spigu: Viimeinen papukaija (Helmi 2016)
  • Marko Haavisto & Antti Vuorenmaa: Kapteeni Kiddin haamu (Hilland 2015, myös tuottajana)
  • Mr Breathless & Esa Pulliainen C-combo: Keep on rockin´ (Turenki 2015)
  • Pauli Halme: This Time It´s Personal (Hilland 2014, tuottajana)
  • Kings Of Moonshine: Brutal Display Of Love (Ei-No 2014)
  • Pauli Halme: Sounds Like Bad Fiction (Turenki 2013, myös tuottajana)
  • Sinkkonen: Jäätynyt kaupunki (Nuoli 2011)
  • Kim Curly Band: So long, King Desire (Hilland 2011,myös tuottajana)
  • Taipale: The Weight Of A Ghost (Hilland 2011)
  • Tres Fogos: Paraiso (2011, myös tuottajana)
  • Acorn: Kaivonkatsoja (2010, myös tuottajana)
  • GPV: Trombi 7708 (2009, myös tuottajana)
  • Emmi: The Invite (2009 myös tuottajana)
  • Markus Väisänen: Taipale (2009)
  • Acorn: Here & there & back (2008, myös tuottajana)
  • Acorn: The first album (2007, myös myös tuottajana)
  • Emmi: Solitary motions (2001)
  • Kaija Koo: Tinakenkätyttö (1999)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yle Radio Suomen sata soitetuinta vuonna 2012 Yle Radio Suomi. 14.1.2013. Arkistoitu 15.1.2013. Viitattu 15.7.2020.
  2. Ajattomia kitaristin lauluja Helsingin Sanomat. 25.10.2012. Viitattu 15.7.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.