Antti J. Pietilä

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Antti Pietilä)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Antti J. Pietilä
Antti Pietilä.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 9. maaliskuuta 1878
Oulujoki
Kuollut 9. syyskuuta 1932 (54 vuotta)
Helsinki
Ammatti pappi, dogmatiikan ja siveysopin professori, kirjailija
Muut tiedot
Asuinpaikka Oulujoki, Kuopio, Tampere, Helsinki
Aktiivisena 1904‒1932
Merkittävät teokset Daniel Juslenius, hänen elämänsä ja vaikutuksensa (väitöskirja)
Kristillinen dogmatiikka
Edeltäjä professorin virassa G. G. Rosenqvist
Seuraaja professorin virassa Eino Sormunen
Puoliso Siiri Tavela
Vanhemmat Aappo Pietilä ja Kaisa Helena Kellin

Antti J. (Jaakko) Pietilä (9. maaliskuuta 1878 Oulujoki9. syyskuuta 1932 Helsinki) oli suomalainen teologi, professori ja kirjailija.

Perhe ja koulutie[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oulujoella asuvan suutari Aappo ja Kaisa Helena (s. Kellin) Pietilän perheeseen kolmantena lapsena syntyi poika, joka sai nimen Anders Jakob, myöhemmin Antti Jaakko. Nimenään hän käytti Antti J. Pietilää.

Avioliittoon Antti J. Pietilä vihittiin Siiri Tavelan kanssa vuonna 1906.

Köyhästä perheestä lähteneen ylempi koulutie näytti mahdottomalta. Kuin ihmeen kautta Antti pääsi Oulun suomalaiseen klassiseen lyseoon, mm. Mauno Rosendalin oppilaaksi. Rosendalin myönteinen vaikutus Anttiin oli vahva. Kun Antti kävi kansakoulua, Oulun kirkkoherra Wald, Walli ja muuan toinen pappi olivat tekemässä koulussa tarkastusta ja kuuntelemassa uskonnonopetusta. Pojan älykkäät vastaukset kiinnittivät tarkastajien huomion. He pyysivät opettajalta, että hän vaivihkaa vaikeuttaisi kysymyksiään. Antti vastasi kiitettävästi. Tunnin jälkeen tarkastajat kysyivät pojalta, halusiko hän oppikouluun. Tähän hän vastasi myöntävästi. Koti ei kuitenkaan pystynyt kustantamaan koulukuluja. Niinpä varoja hankittiin muualta. Papit osaltaan auttoivat. Antti kävi myös töissä koulunkäynnin ohella. Niin hän pääsi ylioppilaaksi vuonna 1897 Oulun lyseosta.[1]

Tutkinnot ja työalueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antti J. Pietilän opinnot jatkuivat Helsingin yliopistossa. Filosofian kandidaatiksi hän valmistui vuonna 1900 ja edelleen teologian lisensiaatiksi vuonna 1907.

Uskonnon lehtorina Pietilä oli Kuopion klassillisessa lyseossa 1905-08 sekä Tampereen klassillisessa lyseossa 1908-11. Tampereelta Pietilä siirtyi Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan palvelukseen. Teologisten esikäsitteiden apulaisen virassa hän oli vuosina 1911–1919 sekä dogmatiikan ja siveysopin professorina loppuelämänsä 1919–1932.[1]

Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antti J. Pietilän teologiassa oli lestadiolaisuuden rinnalla Erlangenin koulukunnan ja beckiläisyyden antamia herätteitä. Pietilälle merkittäviä teologeja olivat Gustaf Johansson, Friedrich Schleiermacher ja Wilhelm Herrmann.[1]

Pietilä julkaisi pikku kirjasia, joissa hän käsitteli ajankohtaisia kysymyksiä. Kirjoitusten kärki suuntautui monesti harhaoppeihin, mutta niissä käsiteltiin myös suuria eetillisiä ja dogmaattisia kysymyksiä. Myös Vartija oli kirkollisen taistelun areenana. Monia asioita nousi kohteeksi, mutta pääasiassa kirkollinen ohjelma.[1] Pietilä oli Vartijan päätoimittaja vuosina 1919–1932[2] ja oli myös lehden omistaja ja kustantaja[3].

Yliopiston opettajana Pietilä oli aikanaan tiedekunnan antavin, vaikka hän olikin kiivas luonteeltaan. Pietilän kärjekkäät kirjoitukset vieroittivat monet hänestä. Silti Vartijan artikkeleita mielenkiinnolla luettiin, vaikka välillä lehteä ei haluttu tilata.[1]

Antti J. Pietilän elämänuran pääteos, kolmiosainen Kristillinen dogmatiikka valmistui päivää ennen Pietilän kuolemaa. Eino Sormunen totesi teoksesta: ”... sekä saavutuksena jättiläistyö että sisällykseltään vuosisataisteos”.[1]

Pietilä siunattiin haudan lepoon Helsingin Vanhassa kirkossa vuonna 1932.[1]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eläintensuojelusasia raamatullisen käsitystavan valossa. Eläinsuojeluskonttori, 1904.
  • Kirkon tuomiovalta kihlaus- ja avioliittoasioissa Ruotsissa ja Suomessa uskonpuhdistuksesta 1686:n kirkkolakiin saakka. Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1904.
  • Kristillinen pelastusvarmuus. Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1905.
  • Schneller, Ludvig, Jeesuksen seurassa : kuvauksia Vapahtajan elämästä pyhän maan olojen valossa. Suomentanut Antti J. Pietilä. Gummerus, 1905.
  • Aika vaatii ratkaisua : kaksi saarnaa. U. W. Telén & C:o, 1906.
  • Daniel Juslenius, hänen elämänsä ja vaikutuksensa, 1. Väitöskirja. Tekijä, 1907.
  • Kristillinen rakkaudentoiminta vanhan kirkon aikana : esitelmä Tampereen kaupunkilähetyksen iltamassa 18 p. lokak. 1908. WSOY, 1908.
  • Daniel Juslenius, hänen elämänsä ja vaikutuksensa, 2. Väitöskirja. Tekijä, 1910.
  • Eräs murrosajan mies [Aksel Adolf Laurell] Suomen 19:nnen vuosisadan teologiassa : esitelmä Suomen Kirkkohistoriallisen seuran vuosijuhlassa 19 p. tammikuuta 1912. Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1912.
  • Taistelu apostolisesta uskontunnustuksesta. Otava 1912.
  • Helluntailiike : historiallinen ja arvosteleva esitys. Kirja, 1913.
  • Islamin ja kristinuskon taistelu pakanamailla. Suomen lähetysseura, 1913.
  • Siveellisyyskatsaus kodissa. Sanan valta 1913.
  • Ehdottomia elämänarvoja : kristillisiä puheita aikamme ihmisille. Suomen lähetysseura, 1914.
  • Kirkollinen oikeaoppisuus. Otava, 1915.
  • Kristillisyys ja elävä elämä : Viljo Mömmön hyökkäysten torjumiseksi. WSOY, 1916.
  • Kansalaiskunnon käsikirja : myydään sotavankien kasvatustyön hyväksi. Sotavankien kasvatustoimi, 1918.
  • Luokkaviha : myydään sotavankien kasvatustyön hyväksi. Sotavankien kasvatustoimi, 1918.
  • Kirkko ja vallankumous : suuntaviivoja kirkon työtä varten vallankumousliikkeen luomaa tilannetta selvitettäessä. Otava, 1918.
  • Kostonhimo kansan turmio. Kirkolliskansallinen valistustoimisto, 1918.
  • Voitonhimo kansallinen vaara. Kirkollis-kansallinen valistustoimisto 1918.
  • Die Entwicklung des Offenbarungsbegriffs seit Schleiermacher. Suomalainen tiedeakatemia, 1918.
  • Jeesuksen siveysoppi ja nykyaika. Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1918. – Toisen painoksen laatinut E. G. Gulin. Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1935.
  • Hyvän ihmisen kuvastin : Suomen nuorisolle. Edistyss. kustannus, 1919.
  • Kristillinen siveellisyys ja aikamme elämä. WSOY, 1920.
  • Kieltolaki ja yhteiskunta. Sosialiministeriö, 1920.
  • Russellilaisuus. WSOY, 1921.
  • Kestääkö kirkko? Havaintoja ja mietteitä uskonnonvapauslakia odoteltaessa. Edistysseurojen kustannus-oy, 1921.
  • 1:nä adventtisunnuntaina : raittiustyö Jumalan valtakunnan työnä. Raittiuden ystävät, 1922.
  • Rikollisuus ja sen vastustaminen. WSOY 1922.
  • Jumalanpelko kansalaiskunnon perustuksena. Kotikasvatusyhdistys, 1922.
  • Näkymättömien todellisuus : kristillisiä puheita. WSOY, 1922.
  • Evankeliumin esteitä pakanakansain keskuudessa. Suomen lähetysseura, 1923.
  • Juhla jota vierotaan : juhlasaarna. Raittiuden ystävät, 1924.
  • Yhteiskunnallinen siveysoppi. Valistus, 1925.
  • Evankeliumin voima liikkuvan kansan keskuudessa. Suomen merimieslähetysseura, 1926.
  • Helsingistä Astoriaan : Amerikan-kävijän havaintoja ja ajatuksia. WSOY, 1927.
  • Kristillinen siveysoppi : kansakoulun opettajaseminaareja varten. Valistus, 1928.
  • Lapsenusko Jumalaan. WSOY, 1930.
  • Elämä ihmeitten keskellä. WSOY, 1930.
  • Isä meidän... WSOY, 1930.
  • Jumalauskon perusteet. WSOY, 1930.
  • Kristillinen dogmatiikka. I. Osakeyhtiö Valistus, 1930.
  • Älkää murehtiko. WSOY, 1932.
  • Kristillinen dogmatiikka. II. Osakeyhtiö Valistus, 1932.
  • Kristillinen dogmatiikka. III. Osakeyhtiö Valistus, 1932.
  • Älkää peljätkö. WSOY, 1932.
  • Jumalan rauha : tutkisteluja vuoden joka päivälle. WSOY, 1934.
  • Elävä usko. WSOY, 1937.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Mikael Agricolasta E. W. Pakkalaan. Toimittanut Jaakko Haavio. WSOY, 1947. Teoksessa Pietilän elämäkerran on kirjoittanut Osmo Tiililä
  2. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 6, palsta 1211
  3. Vartija Antti J. Pietilän äänitorvena