Antti Juntunen

Antti Juntunen eli Parta-Antti (elokuussa 1884 Ruhtinansalmi, Suomussalmi – 1956) oli suomalainen Kainuussa vaikuttanut saarnaaja joka yhdisti saarnoissaan kommunismin ja kristillisyyden.

Ruhtinansalmen Kemilässä syntyneen Juntusen vanhemmat olivat Jaakko ja Leena Juntunen. Antti Juntunen kävi kaksi luokkaa kansakoulua ja teki töitä kotitilallaan aina vuoteen 1903 jolloin hän lähti ensin Kemi-yhtiön savottatyömaalle Kuolajärvelle ja sieltä edelleen siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin. Hän sai matkarahat vuonna 1901 siirtolaiseksi lähteneeltä Jaakko-veljeltään. Juntunen asettui Michiganiin ja asui ensin Hancockissa pari vuotta ja sen jälkeen hän asui vuodesta 1910 alkaen Houghtonissa. Hän työskenteli kirvesmiehenä, kaivosmiehenä Calumet & Hecla Mining Companyn, Isle Royale Copper Companyn ja Baltic Mining Companyn palkkalistoilla, oli myös työssä Fordin autotehtaalla ja toimi vuodesta 1917 maanviljelijänä. Juntunen hankki Yhdysvaltain kansalaisuuden 1914 ja hän kuului ensimmäisen maailmansodan aikana Yhdysvaltain armeijan reserviin. Juntunen meni Yhdysvalloissa naimisiin Suomesta siirtolaisena tulleen torpparintytär Olga Saarisen kanssa ja heille syntyi kuusi lasta.

Juntunen tutustui Yhdysvalloissa asuessaan työväenliikkeeseen ja hän yhdisti marxilaisuuden ja kodin perintönä saamansa kristillisyyden omaksi maailmankatsomuksekseen pitäen Jeesusta maailman ensimmäisenä kommunistina. Juntunen ei kuitenkaan osallistunut Yhdysvalloissa politiikkaan vaikka hän liittyikin 1913 kaivosmiesliittoon ja 1919 paikalliseen sosialistiseen osastoon Houghtonissa. Juntusen elämässä tapahtui käänne keväällä 1923 kun hän koki herätyksen ja koki velvollisuudekseen palata Suomeen julistamaan uutta uskonnollis-poliittista sanomaansa. Juntunen matkasi Atlantin yli norjalaisessa laivassa pestauduttuaan merimieheksi ja tuli Englannin kautta ensin Helsinkiin ja sieltä Kajaanin kautta Suomussalmelle lokakuussa 1923. Perheensä Juntunen jätti Yhdysvaltoihin jossa hänen vaimonsa hankki elantonsa sitten ompelijana.

Juntunen aloitti Suomussalmelle kiertävänä saarnamiehenä uskonnollis-poliittisen julistustyönsä. Hän piti valtiokirkon pappeja antikristuksina, tuomitsi porvarien harjoittaman sorron ja tulkitsi suojeluskuntamerkin Ilmestyskirjan pedon merkiksi. Etsivä keskuspoliisi kiinnitti huomionsa Juntuseen ja sen jälkeen kun Juntunen oli lokakuun lopulla 1924 pidätetty laittomasta liikkumisesta rajavyöhykkeellä hänet passitettiin Kajaanin kihlakunnan vankilaan. Etsivän Keskuspoliisin palveluksessa ollut Urho Kekkonen kuulusteli Juntusta aiemmin lokakuussa ja Kekkonen yritti saada Juntusen jolla oli Yhdysvaltain kansalaisuus karkotetuksi Suomesta. Karkotusyritys ei onnistunut mutta Kajaanin vankilasta vapautunut Juntunen oli jonkin aikaa irtolaisuuden perusteella suljettuna Suomussalmen kunnalliskotiin. Juntunen karkasi kuitenkin kunnalliskodista vuoden 1925 lopulla ja siirtyi salaa rajan yli Neuvostoliittoon aikoen jatkaa siellä julistustyötään. Juntunen pidätettiin kuitenkin Vuonnisessa ja hänet vietiin tutkintavankeuteen Petroskoihin josta hänet palautettiin huhtikuussa 1926 takaisin Suomeen.

Juntunen teki saarnamatkojaan pääasiassa Kainuussa mutta hän kiersi lisäksi Pohjois-Pohjanmaalla, Keski-Suomessa, Hämeessä, Pohjois-Karjalassa sekä Viipurin ja Helsingin seudulla. Hän yritti joulukuussa 1929 turhaan päästä saarnaamaan eduskuntataloon ja oli jonkin aikaa suljettuna Lapinlahden sairaalaan ja Paavolan pakkotyölaitokseen.

Talvisodan alettua Juntunen julisti kirjoittamissaan lehtisissä tukeaan Kuusisen hallitukselle ja puna-armeijalle. On väitetty että Juntusen saarnat vaikuttivat osaltaan siihen että osa Suomussalmen rajakylien, lähinnä Juntusrannan, siviileistä ryhtyi yhteistyöhön neuvostojoukkojen kanssa. Juntusrannassa syyskuussa 1939 käyneen piispa Eino Sormusen mukaan kyläläisten "kommunismi oli luonteeltaan hurmahenkiskristillistä, uuden ihanneyhteiskunnan haaveilua. Kokouksissa veisattiin Siionin virsiä ja välillä puhuttiin punaisesta ratsastajasta jonka aika oli nyt tullut".

Juntunen suljettiin sodan aikana Tammisaaren pakkotyölaitokseen ja myöhemmin hän oli turvasäilössä Oulussa. Sotien jälkeen Juntunen liittyi SKDL:ään ja hänestä tuli 1948 SKP:n jäsen. Juntunen kuoli 1956.