Antti Eskola

Antti Eskola vuonna 2012.

Antti Aarre Eskola (20. elokuuta 1934 Urjala – 6. syyskuuta 2018 Tampere) oli Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian professori vuosina 1966–1997 ja tietokirjailija. Hän oli myös Sosiologia-lehden ensimmäisenä päätoimittaja 1964–1965.

Tausta

Antti Eskolan vanhemmat olivat maanviljelijä Vihtori Eskola ja Olga Amanda Nummela. Hän pääsi ylioppilaaksi 1954 ja valmistui valtiotieteen kandidaatiksi 1957, valtiotieteen lisensiaatiksi 1959 sekä valtiotieteen tohtoriksi 1961 Helsingin yliopistosta. Eskola oli Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa assistenttina 1962–1966, valtion yhteiskuntatieteellisen toimikunnan tutkijana 1962–1964, Sosiologia-lehden päätoimittajana 1964–1965 ja Turun yliopiston sosiologian professorina 1965. Tampereen yliopiston sosiologian professorina Eskola oli vuodesta 1966 alkaen aina vuoteen 1997 saakka.

Teokset

Eskolan pääteoksena voidaan pitää kaksiosaista teosta Sosiologian tutkimusmenetelmät I – II (1962, 1967), joita samoin kuin vuonna 1971 ilmestynyttä Sosiaalipsykologia-teosta käytettiin pitkään perusoppikirjoina. 1960-luvulla Eskola tutki erityisesti asenteita: muun muassa maalaisten ja kaupunkilaisten vastakkainasettelua ja isänmaakäsityksiä.

Oman kuvauksensa mukaan Eskola liukui ajattelussaan äärivasemmalle. Hän kirjoitti pamfletit Suomi sulo pohjola (1968), Vasen laita lavea (1969) ja Yhteisiä asioita (1972). Niissä hän käsitteli porvarillista hegemoniaa, kommunismia ja demokratiaa. Ajatteluaan hän kuvasi myös Ihmisen ääni -sarjassa vuonna 1978 ilmestyneessä kirjassaan.

Keskustelukirjallisuuteen hän palasi teoksissaan Sotapäiväkirja (1991) ja Työpäiväkirja (1992). Yhteiskuntakritiikin lisäksi niissä painottuu omakohtainen pohdiskelu.

Jäätyään eläkkeelle Eskola julkaisi uskonnollista uskoa koskevat sosiologiset ajatuksensa kirjoissaan Uskon tunnustelua (2000), Tiedän ja uskon (2003) ja Yksinkertainen usko (2006). Uskontotrilogian päättävässä teoksessa Eskola pohti uskonnollisuuden korutonta muunnelmaa, yksinkertaista uskoa, joka voi elää tieteellisen maailmankuvan rinnalla kaipaamatta kirkon oppirakennelmia tai messuja.

Viimeiseksi teokseksi jäi postuumisti ilmestynyt Vanhanakin voi ajatella (2019).

Kunnianosoitukset

Eskola valittiin Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi vuonna 1983 ja Lapin yliopiston kunniatohtoriksi vuonna 2004. Hänet nimettiin Vuoden professoriksi 1994 ja vuoden valtiotieteilijäksi 2003.

Yksityiselämä

Eskola oli naimisissa, ja hänellä oli kaksi lasta.

Muuta

Veikko Huovisen novellissa Pystyyn marinoitu nainen ugandalainen ylioppilas Leopold Gile kuulee Antti Eskolan luentoja ja tekee laudaturtyön aiheesta ”Afrikan maiden riisto ennen ja nyt”. Juha Seppälä kirjoittaa romaanissaan Merille (2023) vasemmistolaisesta emeritusprofessorista, joka "sai viritetyksi kirjaansa ainutlaatuisen cliffhangerin: liittyykö hän kirjansa lopussa takaisin kirkkoon vai ei, en kerro".

Teokset

• Sosiologian tutkimusmenetelmät 1. Porvoo: WSOY, 1962.
• Jäykkyys ja taidekäsitykset. Tampere: Yhteiskunnallisen korkeakoulun tutkimuslaitos, 1963.
• Maalaiset ja kaupunkilaiset, 1963
• Sosiologian tutkimusmenetelmät 2. Porvoo Helsinki: WSOY, 1967.
• Suomi sulo Pohjola. Helsinki: Kirjayhtymä, 1968.
• Taloudellinen valta Suomessa, (toim.) 1969
• Vasen laita lavea, 1969
• Sosiologia, 1970
• Sosiaalipsykologia, 1971
• Socialpsykologi, 1971
• Yhteisiä asioita, 1972
• Kirjallisuus Suomessa, (toim. Katariina Eskolan kanssa), 1974
• Mies ja ääni (romaani), 1973
• Ihmisen ääni, 1978
• Puhe on Suomesta: kirjeitä 1979-1980 (Johannes Salmisen kanssa), 1979
• Vuorovaikutus, muutos, merkitys, 1982
• Uhka, toivo, vastarinta, 1984
• Persoonallisuustyypeistä elämäntapaan: Persoonallisuuden tutkimuksen metodologisia opetuksia. Helsinki: WSOY, 1985. ISBN 951-0-13278-0.
• Blind Alleys in Social Psychology (Anna Kihlströmin, David Kivisen, Oili-Helena Ylijoen ja Klaus Weckrothin kanssa), 1987
• Sotapäiväkirja. Helsinki: Hanki ja jää, 1991. ISBN 951-8916-26-8.
• Työpäiväkirja, 1992
• Jäähyväisluentoja, 1997
• Uskon tunnustelua: Mitä Jumalasta pitäisi ajatella?. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-16483-X.
• Vapaaehtoistyö auttamisena ja oppimisena, (toim. Leena Kurjen kanssa), 2001
• Tiedän ja uskon. Helsinki: Otava, 2003. ISBN 951-1-18855-0.
• Miehestä mittaa, (Leena Kurjen kanssa), 2004
• Yksinkertainen usko. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-20632-X.
• Mikä henki meitä kantaa: Katselen työni jälkiä. Helsinki: Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-4757-0.
• Vaikka en niin kuin kirkko opettaa. Helsinki: Kirjapaja, 2013. ISBN 9789522474483.
• Vanhuus. Tampere: Vastapaino, 2016. ISBN 978-951-768-545-0.
• Vanhanakin voi ajatella. Tampere: Vastapaino, 2019. ISBN 978-951-768-705-8.

Kirjallisuutta

• Alestalo, Matti: ”Eskola, Antti (1934–2018)”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 666–667. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6. Teoksen verkkoversio.
• Weckroth, Klaus & Tolkki-Nikkonen, Mirja (toim.): Jos A niin.... Antti Eskolan juhlakirja. Tampere: Vastapaino, 1994. ISBN 951-9066-81-0.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Antti Eskola Wikimedia Commonsissa

• Eskola, Antti hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)

Antti Eskolan haastatteluja

• Haastattelu Vantaan Laurissa. (Arkistoitu – Internet Archive)
• Haastattelu Sana-lehdessä (Arkistoitu – Internet Archive)
• Radio Peili. Yleisradio.
• Haastattelu. Kirjastokaista-video.
• Antti Eskola keskustelee Tommi Uschanovin kirjasta Miksi Suomi on Suomi.