Toni Collette

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Antonia Collette)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Toni Collette
Toni Collette San Diegon Comic-Conissa vuonna 2015.
Toni Collette San Diegon Comic-Conissa vuonna 2015.
Henkilötiedot
Koko nimi Antonia Collette
Syntynyt1. marraskuuta 1972 (ikä 51)
Blacktown, Sydney, Australia
Ammatti näyttelijä, laulaja
Puoliso Dave Galafass (vih. 2003)
Näyttelijä
Aktiivisena 1992–
Merkittävät roolit
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Antonia ”Toni” Collette (s. 1. marraskuuta 1972 Sydney) on australialainen näyttelijä ja laulaja. Hänet tunnetaan muun muassa rooleistaan elokuvissa Kuudes aisti, Tahdon naimisiin, Lainakengissä, The Way Way Back, Little Miss Sunshine ja Hereditary – pahan perintö . Vuosina 2009–2011 hän näytteli pääosaa draamasarjassa Taran monta elämää.

Nuoruus ja uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toni Collette syntyi Sydneyssä 1972 ja kasvoi Sydneyn esikaupunkialueella. Hänen isänsä oli rekkakuski ja äitinsä asiakaspalvelija, ja perheessä oli yhteensä kolme lasta. Colletten ensimmäinen näyttämökokemus tuli lukiossa Godspell-näytelmän tuotannossa. Sen jälkeen hän sai pääroolin Australian 200-vuotisjuhlia varten tehtyyn musikaaliin. Rooliin oli tuhansia hakijoita. Collette lopetti menestyksensä innoittamana koulun 16-vuotiaana ja lähti esiintymään Australian Theatre for Young Peopleessa.[1]

Collette opiskeli puolitoista vuotta näyttämätaiteen kansallisessa instituutissa, mutta hän jätti opinnot vuonna 1992, jolloin hän teki valkokangasdebyyttinsä elokuvassa Spotswood – elämää tohvelitehtaassa ja sai merkittävän osan Sydney Theatre Companyn tuotannossa Anton Tšehovin Vanja-enosta.[1][2]

Australiasta kansainvälisiin tuotantoihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Collette sai kansainvälistä huomiota elokuvasta Tahdon naimisiin (1994), jota varten hän joutui lihomaan 20 kilogrammaa. Hän voitti roolista Australian elokuvainstituutin AFI:n parhaan naispääosan palkinnon.[1] Sitä seurasi monia yhdysvaltalaisia elokuvia, kuten Emma (1996), Avokonttorin prinsessat (1997) ja Velvet Goldmine (1998).[2] Samaan aikaan Collette teki Australiassa Lilian’s Story (1996) ja The Boys (1998), joista hänet palkittiin AFI:n parhaan naissivuosan palkinnolla.[1]

Collette näytteli vuonna 1999 ensi-iltansa saaneessa Kuudennessa aistissa stressaantunutta äitiä, jonka poika väittää näkevänsä kuolleita. Hän sai roolisuorituksesta parhaan naissivuosan Oscar-ehdokkuuden. Tony-palkintoehdokkuus tuli puolestaan näytelmästä The Wild Party (2000), joka oli Colletten Broadway-debyytti. Colletten seuraaviin elokuviin kuuluivat muun muassa jännityselokuvat Shaft (2000) ja Paha päivä (2002). Elokuvista Poika (2002) ja Tunnit (2002) Collette sai taas enemmän myös kehuja.[2]

Emmy- ja Golden Globe -palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Collette sai huomiota myös musiikillisista taidoistaan elokuvasta Connie & Carla (2004), jossa hän näytteli naista, joka joutuu esittää miespuolista dragesiintyjää piiloutuakseen mafialta.[2] Komediaelokuvasta Little Miss Sunshine Collette sai Golden Globe -ehdokkuuden parhaasta naissivuosasta. Televisioelokuvasta Tsunamin jälkeen hän oli ehdolla sekä Golden Globeen että Emmyyn. Hän näytteli televisiossa myös vuosina 2009–2011, kun hän esitti pääosaa tummasävyisessä komediasarjassa Taran monta elämää. Hänen hahmonsa kärsii dissosiatiivisesta identiteettihäiröstä. Collette ansaitsi roolityöstään Golden Globe- ja Emmy-palkinnot.[2]

Collette näytteli vuonna 2011 kauhuelokuvassa Fright Night ja vuoden 2012 elämäkertaelokuvassa Hitchcock. The Way Way Back (2013) oli paluu komediallisempaan elokuvaan, ja Lucky Them (2013) puolestaan herätti huomiota Toronton elokuvajuhlilla. Televisiosarja Panttivangit (2013) jäi puolestaan vain yhteen kauteen. Siinä Collettella oli päärooli. Collette palasi vuonna 2014 Broadwaylle, kun hän esiintyi näytelmässä The Realistic Joneses.[1]

Colletten hahmo tunteellisassa draamassa Miss You Already (2015) kärsii syövästä, ja kauhukomediassa Krampus Collette näyttelee äitiä, jonka perheen lomaa demoni uhkaa. Colletten vuoden 2018 elokuvat Hereditary – pahan perintö ja Hearts Beat Loud herättivät positiivista huomitota. Seuraavana vuonna hän näytteli muun muassa kauhuparodiassa Velvet Buzzsaw ja koomisessa mysteerielokuvassa Veitset esiin – kaikki ovat epäiltyjä sekä minisarjassa Epäuskottava, jonka roolityö raiskaustapauksia tutkineena etsivänä toi Collettelle Emmy-ehdokkuuden.[2]

Colletten 2020-luvun ensimmäisiä elokuvia olivat I’m Thinking of Ending Things (2020), tieteistrilleri Stowaway (2021) ja film noir Nightmare Alley (2021).[2]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Collette meni naimisiin Dave Galafassin kanssa 11. tammikuuta 2003. Heillä on kaksi lasta.[1] Joulukuussa 2022 Collette ilmoitti hakevansa avioeroa miehestään.[3]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1992 Spotswood – elämää tohvelitehtaassa Spotswood Wendy Robinson
1994 Tahdon naimisiin Muriel’s Wedding Muriel Heslop
1995 Arabian Knight Arabian Knight hoitaja / noita (äänet)
1996 Iloiset hullut Cosi Julie
Rakkaita ystäviä The Pallbearer Cynthia
Lilian’s Story nuori Lilian Singer
Emma Harriet Smith
1997 Avokonttorin prinsessat Clockwatchers Iris Chapman
The James Gang Julia Armstrong
Diana & Me Diana Spencer
1998 The Boys Michelle
Velvet Goldmine Mandy Slade
1999 8½ naista 8½ Women Griselda / sisar Concordia
Kuudes aisti The Sixth Sense Lynn Sear
2000 Shaft Diane Palmieri
Hotel Splendide Kath
The Magic Pudding Meg Bluegum (ääni)
2002 Paha päivä Changing Lanes Michelle
Poika About a Boy Fiona Brewer
Pahat aikeet Dirty Deeds Sharon Ryan
Tunnit The Hours Kitty Barlowe
2003 Japanilainen tarina Japanese Story Sandy Edwards
2004 Connie ja Carla Connie and Carla Carla
Last Shot – mafian jäljillä The Last Shot Emily French
2005 Lainakengissä In Her Shoes Rose Feller
2006 Little Miss Sunshine Sheryl Hoover
Yön kuuntelijat The Night Listener Donna D. Logand
Soluttautujat Like Minds tohtori Sally Rowe
The Dead Girl – viaton uhri The Dead Girl Arden
2007 Evening Nina Mars
Vapaata riistaa Towelhead Melina Hines
2008 The Black Balloon Maggie Mollison
Hey, Hey, It’s Esther Blueburger Mary
How to Lose Friends & Alienate People oma itsensä
2009 Mary ja Max Mary and Max Mary Daisy Dinkle (ääni)
2011 Jesus Henry Christ Patricia Herman
Foster Zooey Morrison
Fright Night Jane Brewster
2012 Kaheli Mental Sharon ”Shaz” Thornbender
Hitchcock Margaret ”Peggy” Robertson
2013 The Way, Way Back Pam
Lucky Them Ellie Klug
Sanomatta paras Enough Said Sarah
2014 A Long Way Down Maureen Thompson
Tammy Missi Jenkins
Glassland Jean
Hector and the Search for Happiness Agnes
Boksitrollit The Boxtrolls lady Cynthia Portley-Rind (ääni)
2015 Blinky Bill the Movie Beryl / Cheryl (äänet)
Miss You Already Milly
Krampus Sarah Engel
2016 Imperium agentti Angela Zamparo
2017 xXx 3: Xander Cagen paluu xXx: Return of Xander Cage CIA:n agentti Jane Marke
The Yellow Birds Amy Bartle
Fun Mom Dinner Kate
Jasper Jones Ruth Bucktin
Unlocked Emily Knowles
Madame Anne Fredericks
Please Stand By Scottie
2018 Hereditary – pahan perintö Hereditary Annie Graham
Hearts Beat Loud Leslie
Birthmarked Catherine
2019 Velvet Buzzsaw Cretchen
Veitset esiin – kaikki ovat epäiltyjä Knives Out Joni Thrombey
2020 I’m Thinking of Ending Things äiti
2021 Stowaway Marina Barnett
Nightmare Alley Zeena Krumbein
2022 The Estate Macey
2023 Ruby – Teini-ikäinen merihirviö Ruby Gillman, Teenage Kraken Flora "Flo" Gillman

Televisioelokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisioelokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
2001 Viimeinen illallinen Dinner with Friends Beth

Lyhytelokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhytelokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1995 This Marching Girl Thing Cindy
2015 There’s a Place nainen

Televisio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisio
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli Jakson nimi / jaksojen määrä
1990 A Country Practice Tracy ”The Sting: Part 1”
1997 Frontline oma itsensä ”The Code”
2006 Tsunamin jälkeen Tsunami: The Aftermath Kathy Graham
2009–2011 Taran monta elämää United States of Tara Tara Gregson
2011 The Gradual Demise of Phillipa Finch kertoja (ääni)
2012 Rake Claudia Marshall ”R v Mohammed”
2013–2014 Panttivangit Hostages tohtori Ellen Sanders
2014 Devil’s Playground Margaret Wallace
2017 Unit Zero Jackie Fink pilottijakso
Blue Murder: Killer Cop Anne Melocco
2018 Wanderlust Joy Richards 6 jaksoa

Vastaavana tuottajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastaavana tuottajana
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Viihteenlaji Huom.
2006 Soluttautujat Like Minds elokuva myös näyttelijänä
2008 The Black Balloon The Black Balloon elokuva myös näyttelijänä
Hey, Hey, It’s Esther Blueburger Hey, Hey, It’s Esther Blueburger elokuva myös näyttelijänä
2011 Taran monta elämää United States of Tara televisiosarja myös näyttelijänä
2017 Unit Zero pilottijakso myös näyttelijänä

Teatteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  Näytelmä
  Musikaali
Teatteri
Vuosi Tuotannon suomenkielinen nimi Tuotannon esitys- ja alkuperäinen nimi Rooli N M Esityspaikka
1986 Godspell Godspell esiintyjä × Sydney, Australia
Multiple Choice esiintyjä × Sydney, Australia
1988 Burger Brain esiintyjä × Sydney, Australia
1989 All Stops Out Linda × Rocks Theatre, Sydney, Australia
1990 Operation Holy Mountain esiintyjä × Penrith, Australia
Kesäyön hymyilyä A Little Night Music Petra × Sydney, Australia
1992 A Pocketful of Hula Dreams Nance × Sydney, Australia
Away Meg × Sydney, Australia
Vanja-eno Uncle Vanya, alk. Djadja Vanja (Дядя Ваня) Sofia Alexandrovna Serebryakova (Sonya) × Sydney, Australia
Summer of the Aliens Bev / Beatrice × Sydney, Australia
Sammakot The Frogs, alk. Batrakhoi (Βάτραχοι) kuoron jäsen × Belvoir St Theatre, Sydney, Australia
1994 Kuningas Lear King Lear Cordelia × Sydney, Australia
2000 The Wild Party Queenie × Virginia Theatre (Broadway), New York City, New York, Yhdysvallat
2014 The Realistic Joneses Jennifer Jones × Lyceum Theatre (Broadway), New York City, New York, Yhdysvallat

Palkinnot ja ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oscar
Vuosi Kategoria Työ Tulos
1999 Paras naissivuosa Kuudes aisti Ehdokkuus
Golden Globe
Vuosi Kategoria Työ Tulos
1994 Paras naispääosa musikaali- tai komediaelokuvassa Tahdon naimisiin Ehdokkuus
2006 Little Miss Sunshine Ehdokkuus
Paras naissivuosa sarjassa, minisarjassa tai televisioelokuvassa Tsunamin jälkeen Ehdokkuus
2009 Paras naispääosa musikaali- tai komediasarjassa Taran monta elämää Voitto
2010 Ehdokkuus
Bafta
Vuosi Kategoria Työ Tulos
2002 Paras naissivuosa Poika Ehdokkuus
2006 Little Miss Sunshine Ehdokkuus
Screen Actors Guild
Vuosi Kategoria Työ Tulos
2002 Paras näyttelijäkokoonpano Tunnit Ehdokkuus
2006 Little Miss Sunshine Voitto
2009 Paras naisnäyttelijä komediasarjassa Taran monta elämää Ehdokkuus
Primetime Emmy
Vuosi Kategoria Työ Tulos
2006 Paras naissivuosa minisarjassa tai televisioelokuvassa Tsunamin jälkeen Ehdokkuus
2009 Paras naispääosa komediasarjassa Taran monta elämää Voitto
2010 Ehdokkuus
Tony
Vuosi Kategoria Työ Tulos
2000 Paras naispääosa musikaalissa The Wild Party Ehdokkuus
AACTA
Vuosi Kategoria Työ Tulos
1992 Paras naissivuosa Spotswood – elämää tohvelitehtaassa Ehdokkuus
1994 Paras naispääosa Tahdon naimisiin Voitto
1996 Paras naissivuosa Lilian’s Story Voitto
1998 The Boys Voitto
2003 Paras naispääosa Japanilainen tarina Voitto
2005 Paras kansainvälinen naispääosa Lainakengissä Ehdokkuus
2006 Little Miss Sunshine Ehdokkuus
2008 Paras naissivuosa The Black Balloon Voitto
2009 Paras kansainvälinen naispääosa Taran monta elämää Voitto
2010 Ehdokkuus
2012 Paras naispääosa Kaheli Ehdokkuus
2017 Paras naispääosa televisiodraamassa Blue Murder: Killer Cop Ehdokkuus

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Toni Collette The Biography.com. 14.4.2021. A&E Television Networks. Viitattu 31.10.2022. (englanniksi)
  2. a b c d e f g Toni Collette Encyclopedia Britannica. 28.10.2022. Viitattu 31.10.2022. (englanniksi)
  3. Pettämisskandaali – Hollywood-näyttelijän puoliso jäi julkisesti kiinni rysän päältä www.iltalehti.fi. Viitattu 8.12.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]