Antinkatu 1
| Antinkatu 1 | |
|---|---|
 |
|
| Osoite | Antinkatu 1, Jaakonkatu 5, Eteläinen Rautatiekatu 6 |
| Sijainti |
 Helsinki |
| Rakennustyyppi | toimistorakennus |
| Valmistumisvuosi | 1952 |
| Suunnittelija | Antero Pernaja, Erkki Huttunen |
| Urakoitsija | Rakennusliike Vilamo Oy |
| Tyylisuunta | modernismi, funktionalismi |
| Julkisivumateriaali | rapattu laasti |
| Kerrosluku | 10 |
| Bruttoala | 12 600 m² |
| Tilavuus | 54 000 m³[1] |
 |
|
Antinkatu 1 (aiemmin Valtioneuvoston kirjapainotalo) on Helsingin Kampissa sijaitseva Antero Pernajan ja Erkki Huttusen suunnittelema kymmenkerroksinen toimistorakennus, joka valmistui vuonna 1952. Se käsittää Graniittitalon korttelin pohjoisosan. Rakennus oli aluksi Valtioneuvoston kirjapaino, ja 1970-luvulla peruskorjauksen yhteydessä se muutettiin toimistotaloksi.[1]
Rakennuksen suunnittelu alkoi jo 1930-luvulla, ja se piirrettiin uudelleen useamman kerran. Sen jykevässä muotokielessä on vaikutteita funktionalismista ja modernismista. Tasaisten ikkunarivien koristama julkisivu on rapattu beigellä laastilla.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtioneuvosto päätti talvella 1940 rakentaa uuden kirjapainotalon Kampin kentän laidalle, ja samana kesänä rakennettiin jo sen perustuksia. Sota-ajan materiaalisäännöstely ja työvoimapula johti kuitenkin projektin keskeytymiseen. Vasta rakennussäännöstelyn päätyttyä vuonna 1949 hanketta päästiin jatkamaan. Alkuperäissuunnitelma oli vuosikymmenessä vanhentunut, ja rakennus jouduttiin suunnittelemaan uudelleen, tällä kertaa myös lisäämällä kellarikerrosten varastotilaa. Rakentaminen aloitettiin varsinaisesti vuoden 1950 alussa, ja kesällä 1951 se oltiin saatu harjakorkeuteen. Keväällä 1952 viimeisteltiin sisätilat. Virallisesti se vihittiin käyttöön saman vuoden lopussa.[1]
Rakennuksen valmistuttua sen eteläpuoleiset suuret umpiseinät osoittautuivat halutuiksi mainospaikoiksi. Vuonna 1962 siihen maalattiin näkyvä Philipsin, ja myöhemmin Partekin mainos, jotka näkyivät linja-autokentälle. Graniittitalon valmistuttua samaan kortteliin vuonna 1982 mainosseinä jäi piiloon.[1]
Muutostyöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1973 valmistui uusi painotalo Hakuninmaalle, joten rakennus muutettiin kokonaan toimistokäyttöön. Toiseen kerrokseen, jossa oli aiemmin ollut kirjapainon varasto rakennettiin laajat kirjastotilat, joissa sijaitsi ensin Tilastokeskus, ja sittemmin Venäjän ja Itä-Euroopan instituutti. Rakennuksen sisätilat uusittiin lähes kokonaan, mukaan lukien ilmanvaihto ja WC-tilat. Alkuperäisenä säilyi muun muassa Valtion elokuvatarkastamon näytössali.
Rakennukseen tehtiin pienempiä muutoksia 1990-luvun puolivälissä ja vuonna 2004. Vuonna 2011 rakennuksen puiset ikkunat uusittiin laajamittaisesti, ja vaihdettiin moderneihin MSE-ikkunoihin.[1]