Antero Havola
Akseli Antero Havola (16. huhtikuuta 1911 Mikkeli – 9. joulukuuta 1998 Williamsburg, Virginia, Yhdysvallat) oli Yhdysvaltain armeijan everstiluutnantti ja naparetkeilijä. Vuodenvaihteessa 1960−1961 hän johti ensimmäistä amerikkalaista maaretkikuntaa, joka saavutti etelänavan. Se oli kaikkien aikojen kuudes etelänavalle maitse saapunut retkikunta.
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Antero Havola eli lapsuutensa Kiteellä, jossa isä, agronomi Aksel Havola, työskenteli maatalouskonsulenttina. Antero Havola valmistui Kadettikoulusta ja avioitui ylioppilas Annikki Joensuun kanssa. Pariskunta sai neljä lasta: Kerttu Annikki 1938, Antti Arvo 1940, Olli Tuomas Ontrei 1943 sekä Marjatta Outi 1944.
Luutnantti Antero Havola osallistui talvisotaan Kannaksen armeijan esikunnassa Imatralla sekä 20. talouskomppanian päällikkönä Karjalankannaksella. Jatkosodan alussa Havola toimi kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuon komentaman III armeijakunnan huoltopäällikkönä sekä myöhemmin kenraalimajuri Väinö Palojärven komentaman divisioona J:n huoltopäällikkönä Kiestingissä. Hänet ylennettiin majuriksi vuonna 1942.
Vuoden 1944 torjuntataisteluissa Karjalankannaksella Havola toimi kenraalimajuri Aaro Pajarin komentaman 3. divisioonan huoltopäällikkönä. Välirauhan jälkeen Havola vastasi lyhyen aikaa päämajassa asekätkentäoperaation yleishuollosta. Komennus jäi lyhyeksi, koska kenraali Pajari halusi entisen huoltopäällikkönsä mukaansa Lapin sotaan. Havola joutui asekätkentäjutun vuoksi pakenemaan Ruotsiin. Hän pääsi Marttisen miesten mukana Yhdysvaltoihin, jossa hän vuonna 1947 värväytyi Yhdysvaltain armeijaan. Yhdysvaltain kansalaisuuden hän sai vuonna 1950. Hänet ylennettiin vakinaisen väen kapteeniksi vuonna 1951.
Arktisten kuljetusten asiantuntija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Havola toimi Yhdysvaltain maavoimien talvisodankäynnin ja talvikuljetusten asiantuntijana. Korean sodassa hän toimi Busanin kaupungin satamakomppanian päällikkönä ja viimeiset kolme kuukautta autopataljoonan huoltoupseerina Inchonissa.[1]
Vuonna 1958 Havola määrättiin rekijunakomppanian päälliköksi Grönlantiin. Hänen tehtävänään oli tarvikkeiden kuljetus rannikolta jäätikön sisään rakenteilla olevaan Camp Centuryn tukikohtaan. Havola ylennettiin majuriksi vuonna 1958.
Seuraavana vuonna Havola komennettiin laivaston käyttöön Etelämantereelle hoitamaan arktisia kuljetuksia. Hänen tehtävänään oli kuljettaa Little American tutkimusasemalta 37 tonnin suuria Caterpillar-puskutraktoreita rannikolta 900 kilometrin päässä olevalle Byrdin asemalle. Traktoreiden lopullinen määränpää oli etelänapa.
Kaksi traktorijunaa lähti Havolan komennossa 1 300 kilometrin matkalle Byrdin tukikohdasta kohti etelänapaa joulukuun 8. päivänä 1960. Matkan alussa retkikunta joutui ankaraan lumimyrskyyn. Joulun jälkeen retkikunta joutui jäähalkeamien saartamaksi[2]. Vaarallisesta tilanteesta selvittiin lentotiedustelun avulla. Retkikunta saapui onnellisesti etelänavalla sijaitsevalle Yhdysvaltain Amundsen-Scottin tutkimusasemalle tammikuun 11. päivänä. Myöhemmin Etelämantereelta nimettiin 60 km pitkä lumen peittämä jyrkänne Havolan jyrkänteeksi.[3] Hänen johtamansa traktoriretkikunta kulki sen pohjoispuolelta 25. joulukuuta 1960.
Etelänaparetken jälkeen Havola määrättiin Kaliforniaan Rio Vistassa sijaitsevan maavoimien laivavarikon komentajaksi. Hänet ylennettiin everstiluutnantiksi vuonna 1963. Vuosina 1964−1967 Havola toimi kuljetusupseerina Länsi-Saksassa Stuttgartin lähellä. Hän siirtyi eläkkeelle vuonna 1968.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
- Kairinen, Paavo A.: Marttisen miehet, WSOY: Juva 1994. ISBN 951-0-19802-1.
- Brantberg, Robert: Naparetkeilijä – everstiluutnantti Antero Havolan elämäkerta, Revontuli, 2008. ISBN 978-952-5170-94-8
Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Havola, Annikki: Unohtumattomia päiviä, Williamsburg 1991
- Kallonen, Kari: Sinivihreät baretit - suomalaiset sotilaat Vietnamin sodassa, toinen painos, Revontuli 2007
- Rainio, Jussi ja Salminen, Olavi: Heinolan Hahl-suku I, 2. korjattu painos, Mikkeli 2003
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kairinen 1994: 186–187.
- ↑ Brantberg 2008, s. 264
- ↑ Havola Escarpment geonames.usgs.gov.
|
