Anny Ondra
| Anny Ondra | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Anna Sophie Ondráková |
| Syntynyt | 15. toukokuuta 1903 Tarnów, Itävalta-Unkari (nyk. Puola) |
| Kuollut | 28. helmikuuta 1987 (83 vuotta) Hollenstedt, Saksan liittotasavalta |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso |
Carl Lamac (avioero 1933) Max Schmeling (1933−1987) |
| Näyttelijä | |
| Taiteilijanimet | Anny Ondráková |
| Aktiivisena | 1919−1951 |
| Merkittävät roolit | Puhtauden lunnaat |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Anny Ondra (oik. Anna Sophie Ondráková 15. toukokuuta 1903 Tarnów, Itävalta-Unkari (nyk. Puola) – 28. helmikuuta 1987 Hollenstedt, Saksan liittotasavalta) oli tšekkiläinen elokuvanäyttelijä. Hänen tunnetuimmat elokuvansa ovat Alfred Hitchcockin Man-saaren tuomari ja Puhtauden lunnaat (kumpikin 1929).
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Anny Ondran isä oli Itävalta-Unkarin armeijan upseeri. Hän syntyi Tarnówissa nykyisen Puolan alueella, mutta vietti lapsuutensa Pulassa ja Prahassa. Hän oli jo nuorena ollut kiinnostunut teatterista ja opiskelikin tanssijaksi Svanda-teatterissa.[1]
Hän oli naimisissa kaksi kertaa. Ensin tšekkiläisen ohjaajan Karel Lamacin kanssa, joka ohjasi Ondraa noin 15 mykkäelokuvassa. He erosivat 1933 ja samana vuonna Ondra avioitui nyrkkeilijä Max Schmelingin kanssa. Avioliitto kesti Ondran kuolemaan asti.[1]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Anny Ondra sai ensimmäisen elokuvaroolinsa 1920, mutta vasta Karel Lamacin ohjaamissa elokuvissa hän pääsi osoittamaan kykynsä. Lamac ohjasi häntä noin 15 mykkäelokuvassa. Heidän yhteistyönsä jatkui myös avioeron jälkeen (1933) äänielokuvissa.[1]
1929 hän näytteli kahdessa Alfred Hitchcockin elokuvassa: Man-saaren tuomari ja Puhtauden lunnaat (kumpikin 1929). Kun Puhtauden lunnaista tehtiin ääniversio, Ondran ääni jouduttiin dubbaamaan, sillä hänellä oli erittäin vahva aksentti. Useimmat äänielokuvansa Onra tekikin Saksassa.[1]
Valikoitu filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Vuosi | Alkuperäinen nimi | Suomenkielinen nimi | Huomioita |
|---|---|---|---|
| 1928 | Der erste Kuß | Ensimmäinen suukko | |
| 1929 | The Manxman | Man-saaren tuomari | |
| 1929 | Blackmail | Puhtauden lunnaat | |
| 1929 | Sündig und süß | Taiteilijakorttelin villikissa | |
| 1929 | Die Kaviarprinzessin | Kaviaariprinsessa | |
| 1930 | Die vom Rummelplatz | Annyn loistonumero | |
| 1930 | Eine Freundin, so goldig wie Du | Neiti Hepsankeikka | myös tuottaja |
| 1933 | Fräulein Hoffmanns Erzählungen | Neiti Hoffmannin seikkailut | myös tuottaja |
| 1933 | Das verliebte Hotel | Neiti Huimapää | myös tuottaja |
| 1934 | Klein Dorrit | Pikku Dorrit | myös tuottaja |
| 1935 | Knock-out | Rakkaus ja tyrmäys | |
| 1935 | Großreinemachen | Suursiivous | myös tuottaja |
| 1935 | Der junge Graf | Nuori kreivi | myös tuottaja |
| 1937 | Vor Liebe wird gewarnt | Tällaisinakin aikoina | myös tuottaja |
| 1937 | Der Unwiderstehliche | Vastustamaton | |
| 1941 | Der Gasmann | Hyi sellaisia miehiä! |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Robinson, David: Funny Ladies: The Comediennes of the Silent Screen (A – H) cinetecadelfriuli.org. Viitattu 9.8.2010. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
