Annina Rajahuhta
| Annina Rajahuhta | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | Helsinki [1] |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Naisten jääkiekko | |||
 Olympialaiset
| |||
 Pronssia |
Vancouver 2010 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Pyeongchang 2018 | jääkiekko | |
| MM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Suomi 2019 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Sveitsi 2011 | jääkiekko | |
Annina Rajahuhta (s. 8. maaliskuuta 1989 Helsinki) on suomalainen jääkiekkoilija, pelipaikaltaan hyökkääjä.
Rajahuhta edusti Suomea Vancouverin 2010 talviolympialaisissa, jossa Suomi voitti pronssia[2]. Ennen olympialaisia hän oli pelannut 20 maaottelua eikä ollut osallistunut arvoturnauksiin. Hän sai pronssia myös Sveitsin MM-kilpailuissa 2011[3] sekä Pyeongchangin olympialaisissa 2018[4]. Hän oli Suomen joukkueessa neljäs 2012 ja 2013[5] sekä viides olympialaisissa 2014[6]. Suomen MM-kilpailuissa 2019 hän oli saavuttamassa Suomen ensimmäistä MM-hopeaa.[7][8] Hän pelasi urallaan 168 maaottelua ja teki niissä tehopisteet 20+22=42.[9] [10] MM-kilpailujen 25 ottelussa hän teki neljä maalia ja syötti yhden, olympialaisten 17 ottelussa hän antoi yhden maalisyötön.[9]
Rajahuhta edusti SM-sarjassa nuorempana Itä-Helsingin Kiekkoa, Espoo Bluesia ja Tampereen Ilvestä sekä 1. divisioonassa Huntersia ja Salo HT:tä.[9] Hän voitti Bluesin joukkueessa Suomen mestaruuden kaudella 2008–2009[11]. Kesällä 2009 hän siirtyi Tampereen Ilvekseen ja voitti kaudella 2009–2010 jälleen Suomen-mestaruuden[12]. Kaudeksi 2010–2011 hän siirtyi Hämeenlinnan Pallokerhoon[13]. Hän voitti taas SM-kultaa ja hänet valittiin lisäksi pudotuspelien parhaaksi pelaajaksi[14]. Seuraavalla kaudella hän edusti sekä HPK:ta että kanadalaista Burlington Barracudas -joukkuetta[15]. Vuosina 2012–2017 hän on edusti Bluesia[15], joka voitti Suomen-mestaruudet 2013[5], 2014 ja 2015[16]. Lokakuussa 2017 hän siirtyi pelaamaan Kiinaan Kunlun Red Star -joukkueeseen[17], jossa pelasi yhden kauden. Kaudeksi 2018–2019 hän palasi Espoon Bluesiin,[18] ja voitti samalla kaudella Suomen-mestaruuden.[9] Elokuussa 2020 Rajajuhta teki jatkosopimuksen Kiekko-Espoon kanssa,[19] ja voitti Suomen-mestaruuden jälleen 2021.[9]
Rajahuhta päätti pelaajauransa kevääseen 2021.[20]
Rajahuhta pelasi SM-sarjassa/liigassa 325 runkosarjaottelua, joissa hän teki 239 maalia ja antoi 298 maalisyöttöä. Pudotuspelien 92 ottelussa hän viimeisteli 57 ja alusti 48 maalia. Hänet valittiin SM-sarjan/liigan ykköstähdistöön kausilla 2010–2011, 2012–2013, 2013–2014, 2016–2017 ja 2018–2019. Kanadan CWHL-liigan 18 ottelussa hän teki kuusi ja syötti seitsemän maalia.[9]
Syksyllä 2014 Rajahuhdan todettiin sairastavan MS-tautia.[21]
Pelaajauransa jälkeen Rajahuhta on toiminut jääkiekkoasiantuntijana Discoveryllä ja TV5:llä.[22] Keväällä 2022 hän toimi Yle Puheen asiantuntijana naisten liigan finaaleissa.[23]
Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Olympiapronssia 2010, 2018
- MM-hopeaa 2019
- MM-pronssia 2011
- SM-kultaa 2009, 2010, 2011, 2013, 2014, 2015, 2019, 2021
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen kokoonpano talviolympialaisissa 2010 30.1.2010. Suomen Jääkiekkoliitto. Arkistoitu 6.7.2011. Viitattu 30.1.2010. (englanniksi)
- Suomen pelaajat talviolympialaisissa 2010 30.1.2010. Suomen Olympiakomitea. Arkistoitu 25.3.2010. Viitattu 30.1.2010.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ (en) Elite Prospects. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ Suomen naisleijonat voittivat pronssia jatkoaikamaalilla 25.2.2010. Suomen Olympiakomitea. Arkistoitu 4.8.2012. Viitattu 27.2.2010.
- ↑ Joukkueenjohtajan peliraportti: Suomelle riemastuttavasti MM-pronssia leijonat.fi. 25.4.2011. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 28.4.2011.
- ↑ Parkkinen, Jaakko: Naisleijonat taisteli pronssia! Rädyn päälle ajettiin, Hiirikoski sai mailasta päähän 21.2.2018. Yle. Viitattu 21.2.2018.
- ↑ a b Annina Rajahuhta Suomen Olympiakomitea. Arkistoitu 23.1.2014. Viitattu 16.4.2015.
- ↑ Annina Rajahuhta sports-reference.com. Arkistoitu 13.12.2012. Viitattu 16.4.2015. (englanniksi)
- ↑ Finland IIHF. Viitattu 14.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Vainikka, Jussi: Yle seurasi hetki hetkeltä: Naisleijonien ennenaikaiset voitonjuhlat vaihtuivat katkeraan tappioon, Yhdysvallat vei maailmanmestaruuden uskomattomien käänteiden jälkeen Yle. Viitattu 14.4.2019.
- ↑ a b c d e f Annina Rajahuhta Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 350. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321.
- ↑ Torvinen, Jukka (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2009–2010, s. 191. Egmont Kustannus Oy Ab, 2009. ISBN 978-952-233-182-3.
- ↑ Ilves nousi kuilun partaalta mestariksi 3.4.2010. YLE. Viitattu 3.4.2010.
- ↑ Vancouverin pronssimitalisti Rajahuhta HPK:n riveihin 25.8.2010. YLE. Viitattu 16.9.2010.
- ↑ Naisten SM:n pudotuspelien MVP: Annina Rajahuhta! 30.3.2011. leijonat.fi. Arkistoitu 2.4.2011. Viitattu 16.4.2011.
- ↑ a b Annina Rajahuhta eurohockey.com. Viitattu 15.12.2019. (englanniksi)
- ↑ Naisten Suomen mestari 2015 - Espoo Blues! leijonat.fi. 11.3.2015. Arkistoitu 16.4.2015. Viitattu 16.4.2015.
- ↑ Kiinalaisseuraan lisää suomalaisia – Suomen maajoukkuehyökkääjä Annina Rajahuhta Kunluniin yle.fi. Viitattu 20.10.2017.
- ↑ Teiskonlahti, Kirsi: Annina Rajahuhta miettii uransa jatkoa vuosi kerrallaan, viime kausi ammattilaisena Kiinassa oli mahtava seikkailu lehmän luuytimistä Kiinan naiskiekkoilijoiden mentorointiin 23.10.2019. Yle. Viitattu 15.12.2019.
- ↑ https://yle.fi/urheilu/3-11501394
- ↑ Seppä, Lassi: Kaksinkertainen olympiamitalisti Annina Rajahuhta lopettaa pelaajauransa Jatkoaika.com. 12.10.2021. Viitattu 5.7.2022.
- ↑ Vainio, Annina: Unelma elää Kiinassa. Helsingin Sanomat, 5.1.2018, s. A35–A36.
- ↑ Huttunen, Sasha: Annina Rajahuhta, 32, on olympialaisten uusi tv-kasvo, jonka elämää varjostaa vakava sairaus: ”Ei elämän täydy päättyä siihen” Helsingin Sanomat. 9.2.2022. Viitattu 5.7.2022.
- ↑ Hyyppä, Emma & Sirkkiä, Sari: HIFK voitti jälleen selkä seinää vasten – Kiekko-Espoon päävalmentaja tilitti omiensa esityksestä: "Ei mestarijoukkueen tapa pelata" Yle Urheilu. 23.4.2022. Viitattu 5.7.2022.
