Annie Leibovitz
| Annie Leibovitz | |
|---|---|
 Annie Leibovitz vuonna 2008 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Anna-Lou Leibovitz |
| Syntynyt | 2. lokakuuta 1949 Waterbury, Connecticut, Yhdysvallat |
| Ammatti | valokuvaaja, kuvajournalisti |
| Taiteilija | |
| Salanimi | Annie Leibovitz |
| Ala | valokuvaaja |
 Nimikirjoitus |
|
Anna-Lou ”Annie” Leibovitz (s. 2. lokakuuta 1949, Waterbury, Connecticut, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen valokuvaaja. Hänet tunnetaan erityisesti muotokuvista, joita hän on ottanut julkisuuden henkilöistä. Hänen laaja ja arvostettu tuotantonsa käsittää joitakin aikamme tunnetuimmista valokuvista.[1]
Leibovitz työskenteli Rolling Stone -lehden päävalokuvaajana vuosina 1973–1983. Tänä aikana hän kuvasi muun muassa John Lennonin tämän kuolinpäivän aamuna. Vuonna 1983 hän siirtyi Vanity Fair -lehteen, jonka kannessa on julkaistu hänen tunnetuimpiin töihinsä kuuluva kuva, Demi Mooren raskaudenaikainen alastonkuva vuodelta 1991. Leibovitzin töistä on koostettu lukuisia kirjoja.[1]
Leibovitz eli parisuhteessa kirjailija Susan Sontagin kanssa 1980-luvun lopulta aina Sontagin kuolemaan vuonna 2004 saakka.[2]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Annie Leibovitz syntyi vuonna 1949 Connecticutissa. Hän osti ensimmäisen kameransa kesällä 1968 ollessaan opiskelijana San Franciscon taideinstituutissa. Hänen varhaisia töitään olivat kuvat San Franciscon lahden alueen maisemista ja valokuvat, joita hän otti ajomatkoillaan San Franciscon ja Los Angelesin välillä. Leibovitz vaihtoi pääaineensa maalaustaiteesta valokuvaukseen, ja vielä opiskeluaikanaan, vuonna 1970, hän lähestyi Rolling Stone -lehteä [1] Valokuvat, joita hän oli ottanut Israelissa sekä valokuva runoilija Allen Ginsbergistä San Franciscon rauhanmarssilla auttoivat häntä saamaan työpaikan Rolling Stone -lehdestä.[3]
Leibovitzin ensimmäinen merkittävä toimeksianto oli lehden kansikuva John Lennonista.Hänestä tuli Rolling Stone -lehden päävalokuvaaja vuonna 1973, ja hänen lähdettyään lehdestä hänen nimiinsä oli kertynyt 142 kantta ja useita kuvareportaaseja. Hänen kolmetoista vuotta kestänyt tuotantonsa Rolling Stonessa hälvensi rajoja julkkisten ja tavallisten ihmisten, haastattelijoiden ja haastateltavien, taiteilijan ja kohteen välillä – sulauttaen Leibovitzin itse niihin, joita hän kuvasi. Hän dokumentoi paitsi kuvattaviaan myös muita toimittajia ja valokuvaajia ja toi näkyväksi ne, jotka tavallisesti jäivät kameran taakse.[1]
Vuonna 1983 Leibovitz liittyi Vanity Fair -lehden henkilökuntaan, ja hän oli tuolloin jo vakiinnuttanut asemansa rockmusiikin tärkeimpänä valokuvaajana. Vanity Fairissa ja myöhemmin Voguessa hän loi laajan tuotannon: muotokuvia näyttelijöistä, ohjaajista, kirjailijoista, muusikoista, urheilijoista sekä poliittisista ja liike-elämän vaikuttajista, mutta myös muotikuvia. [1]
Rock-valokuva
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän on luonut itselleen merkittävän uran rock-valokuvaajana. Hän kuvasi useita rocktähtiä ja rockmusiikin maailman tapahtumia. Hän on tehnyt paljon yhteistyötä esimerkiksi Bob Dylanin, Stevie Wonderin ja Bruce Springsteenin kanssa. Hänen ottamia valokuvia on käytetty esimerkiksi rock-albumien kansikuvina. Hänen tunnetuimpia kansikuvia ovat esimerkiksi Bruce Springsteenin "Born in The U.S.A" (1984) sekä Cyndi Lauperin "True Colors" (1986) ja Patti Smithin "Gone Again" albumien kannet. Hänen rock-aiheisia valokuvia on esillä myös Clevelandin Rock and Roll Hall of Fame -museossa.[3][4]
Kesällä 1975 Leibovitz matkusti Rolling Stones -yhtyeen mukana ja dokumentoi yhtyeen Amerikan-kiertuetta.[1] Hän ystävystyi kiertueella yhtyeen jäsenien kanssa eikä pysynyt irrallaan heidän rock’n’roll-elämäntavastaan. Hän alkoi käyttää kokaiinia kiertueen aikana ja käytti huumeita pitkään sen jälkeenkin. Kiertueen jälkeen Leibovitz on jatkanut yhteistyötä Rolling Stones -yhtyeen kanssa, ja hän ottanut useita valokuvia sen jäsenistä.[3]
Hänen kuuluisimpia valokuviaan on viimeinen virallinen valokuva John Lennonista. Kuvassa alaston John Lennon kietoutuu vaimoonsa Yoko Onoon. Kuva otettiin 8. joulukuuta 1980, ja sen oli tarkoitus symboloida parin läheistä suhdetta. Lennon murhattiin vain tunteja kuvan ottamisen jälkeen.[1]
Poliittiset tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leibovitz tallensi kamerallaan myös Yhdysvaltain 1970-luvun suuria poliittisia hetkiä, mukaan lukien vuoden 1972 presidentinvaalikampanjan, jota hän seurasi yhdessä kirjailija, toimittaja Hunter S. Thompsonin kanssa. Hän otti kuuluisan valokuvan presidentti Richard Nixonin eroamispäivänä 9. elokuuta 1974, hänen kamera tallentaa helikopterin nousemassa ilmaan Valkoisen talon nurmikolta. Leibovitzin osallistuminen poliittiseen maisemaan jatkui vuoden 1976 vaaleissa, jolloin hahmot kuten Jerry Brown ja Jimmy Carter nousivat kansalliseen valokeilaan. Hän valokuvasi demokraattisen puolueen kansalliskokouksen New Yorkissa ikuistaen spontaaneja hetkiä muun muassa Dianne Feinsteinin sekä toimittaja Dan Ratherin kanssa.[1] Hän on kuvannut urallaan useita uskonnollisia johtajia, muun muassa Dalai Lamaa, sekä poliittisia johtajia, kuten Václav Havelia ja Donald Trumpia.[3]
Tyyli ja esikuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leibovitzin muotokuville on tunnusomaista hänen yhteistyönsä kuvattavan henkilön kanssa. Hän kuvaa henkilöitä usein heidän kodeissaan tai paikoissa, joilla on heille merkitystä – usein ystävien, rakastettujen, lasten ja muiden henkilökohtaisten elementtien ympäröimänä.[1] Leibovitzin näkemyksen – joka yhdistää muotokuvauksen ja kuvajournalismin, historiallisten ja kulttuuristen hetkien tallentamisen Yhdysvalloissa ja ulkomailla – asettaa hänet samaan jatkumoon kuin hänen henkilökohtaiset esikuvansa, kuten kuvataiteilija Andy Warhol ja valokuvaaja Richard Avedon, molemmat oman alansa uudistajia. Esikuvat kuten Robert Frank ja Henri Cartier-Bresson innoittivat myös Leibovitzia. Yhdistämällä Frankin henkilökohtaisen ja tunnepitoisen reportaasityylin Cartier-Bressonin surrealistiseen ja jopa veistokselliseen kuvallisuuteen Leibovitz loi oman tyylinsä henkilökohtaiselle journalismille.[1]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Annie Leibovitz eli parisuhteessa kirjailija Susan Sontagin kanssa. Leibovitz ja Sontag tapasivat vuonna 1989, jolloin molemmat olivat jo saavuttaneet vakiintuneen aseman urallaan. Leibovitz on kertonut, että Sontag toimi hänelle mentorina ja antoi rakentavaa kritiikkiä hänen työstään. Sontagin elinaikana kumpikaan heistä ei kuitenkaan julkisesti määritellyt, oliko suhde ystävyyttä vai rakkautta.[5]
Vasta Sontagin kuoleman jälkeen Leibovitz on puhunut avoimesti suhteesta. Kun Leibovitzilta kysyttiin asiasta hänen vuonna 2006 julkaistun teoksensa A Photographer’s Life: 1990–2005 yhteydessä, hän vastasi: ”Susanin kohdalla se oli rakkaustarina.” The New York Times puolestaan kutsui vuonna 2009 Sontagia Leibovitzin elämänkumppaniksi. Susan Sontag kuoli vuonna 2004.[2]
Palkintoja ja tunnustuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leibovitz on saanut lukuisia tunnustuksia. Vuonna 2006 Ranskan hallitus nimitti hänet Commandeuriksi Ordre des Arts et des Lettres -ritarikunnassa. Edellisenä vuonna Amerikan aikakauslehtitoimittajien yhdistyksen (ASME) laatimassa listauksessa 40 viime vuosikymmenen ikonisimmasta lehtikannesta Leibovitzin kuvat saivat kaksi kärkisijaa: ykkössijalla John Lennonin ja Yoko Onon Rolling Stonelle otettu valokuva Lennonin kuolinpäivältä ja kakkosena Demi Mooren raskaana poseeraava Vanity Fair -kuva.[1]
Vuonna 1991 Leibovitzista tuli vasta toinen elossa oleva valokuvaaja, jolle omistettiin näyttely Yhdysvaltain kansallisessa muotokuvagalleriassa.[3] Vuonna 2009 hän sai International Center of Photographyn elämäntyöpalkinnon, ASME:n ensimmäisen Creative Excellence Award -palkinnon sekä Lontoon Royal Photographic Societyn satavuotisjuhlamitalin. Vuonna 2012 hänet palkittiin Los Angelesin nykytaiteen museon Award to Distinguished Women in the Arts -palkinnolla sekä Wexner-palkinnolla. Vuonna 2013 hän sai Asturian ruhtinaan palkinnon viestinnän ja humanististen tieteiden alalla.[1]
Hän oli San Franciscon nykytaiteen museon Contemporary Vision Award -palkinnon ensimmäinen saaja vuonna 2015. Vuonna 2018 hänelle myönnettiin Lifetime Achievement Award for Excellence in the Arts -elämäntyöpalkinto Yhdysvaltain kansalliselta naisten taidemuseolta. Yhdysvaltain kongressin kirjasto on nimennyt Annie Leibovitzin Living Legend -eläväksi legendaksi. Hän asuu ja työskentelee New Yorkissa.[1]
Julkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Photographs
- Photographs 1970–1990
- Dancers: Photographs by Annie Leibovitz
- White Oak Dance Project: Photographs by Annie Leibovitz
- Olympic Portraits
- Women
- American Music
- A Photographer’s Life 1990–2005
- Annie Leibovitz: At Work
- Pilgrimage
- Annie Leibovitz
- Annie Leibovitz: Portraits 2005–2016
- Annie Leibovitz, toim. Riitta Raatikainen, julk. Helsingin kaupungin taidemuseo, 1999.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Annie Leibovitz Wikimedia Commonsissa
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 Annie Leibovitz Hauser & Wirth. Viitattu 8.11.2025. (englanniksi)
- 1 2 For Annie Leibovitz, a Fuzzy Financial Picture (Published 2009) nytimes.com. 1.8.2009. Viitattu 8.11.2025. (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 Annie Leibovitz Jewish Women's Archive. Viitattu 8.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Annie Leibovitz Discogs. Viitattu 9.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Annie Leibovitz's Amazing 'Life in Pictures' - Newsweek Entertainment - MSNBC.com www.msnbc.msn.com. Arkistoitu 29.8.2007. Viitattu 8.11.2025.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
