Siirry sisältöön

Annette von Droste-Hülshoff

Wikipediasta
Annette von Droste-Hülshoff
Annette von Droste-Hülshoff, todennäköisesti Jenny von Droste zu Hülshoff 1820
Annette von Droste-Hülshoff, todennäköisesti Jenny von Droste zu Hülshoff 1820
Henkilötiedot
Koko nimi Anna Elisabeth Franziska Adolphine Wilhelmine Louise Maria von Droste zu Hülshoff
Syntynyt10. tammikuuta 1797
Hülshoffin linna, lähellä Münsteriä, Westfalen, Preussin kuningaskunta
Kuollut24. toukokuuta 1848
Meersburg, Badenin suurherttuakunta
Kansalaisuus Preussi
Ammatti runoilija, kirjailija
Vanhemmat Clemens August von Droste zu Hülshoff
Therese Luise von Haxthausen
Uskonnollinen kanta roomalaiskatolilaisuus
Kirjailija
ÄidinkieliSaksan kieli
Tuotannon kieliSaksan kieli
Aikakausi 1800-luku
Tyylilajit lyriikka, balladi, proosa
Aiheet kansankuvaus, luonnonromantiikka, uskonto
Kirjallinen suuntausromantiikka
Esikoisteos Gedichte (1838)
Pääteokset Juutalaispyökki (Die Judenbuche) 1842
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Annette von Droste-Gesellschaft (saksaksi)
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
Annette von Droste-Hülshoff, Johann Sprick 1838
Wasserburg Hülshoff, syntymäpaikka

Anna Elisabeth Franziska Adolphine Wilhelmine Louise Maria von Droste zu Hülshoff, vapaaherratar von Droste-Hülshoff (10. tammikuuta 1797, Hülshoffin linna, lähellä Münsteriä, Westfalen, Preussin kuningaskunta – 24. toukokuuta 1848, Meersburg, Badenin suurherttuakunta) oli saksalainen aatelinen, runoilija ja kirjailija.[1] [2]

Hänen kirjoittamaansa pienoisromaania Juutalaispyökki pidetään yhtenä 1800-luvun realistisen kaunokirjallisuuden edelläkävijöistä.[1][2]

Suku ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänen isänsä oli laajasti oppinut ja muinaishistoriasta, kielistä, lintutieteestä, kasvitieteestä, musiikista ja yliluonnollisista ilmiöistä kiinnostunut Clemens August von Droste zu Hülshoff (1760–1826).[3] Hänen äitinsä Therese Luise von Haxthausen (1772–1853) oli toisen westfalenilaisen aatelissuvun jäsen. Annette oli neljästä lapsesta toiseksi vanhin: hänellä oli vanhempi sisar Maria Anna "Jenny" (1795–1859) ja kaksi nuorempaa veljeä, Werner Konstantin (1798–1867) ja Ferdinand (1800–1829). Annette syntyi kuukauden ennenaikaisesti, ja vain sairaanhoitajan väliintulo pelasti hänet. Hän kärsi terveysongelmista koko elämänsä ajan, kuten päänsäryistä ja silmävaivoista.[3]

Karikatyyri Annette von Drostesta ja valekilpakosija August von Arnswaldtista sekä hänen rakastetustaan Heinrich Straubesta, Ludwig Emil Grimm 1820

Yksinäisen elämän monotonian rikkoivat kuitenkin pitkät vierailut vuodesta 1841 lähtien sisarensa Jennyn ja tämän aviomiehen, vapaaherra, metsänhoitaja, germanisti, kirjailija ja runoilija Joseph von Laßbergin (1770–1855) omistamassa Meersburgin linnassa Meersburgissa Bodenjärvellä.[3][4]

Rüschhaus, Münster
Meersburgin linna Bodenseen rannalla
Schloss Bökerhof

Seudun vanhimpaan roomalaiskatoliseen aatelissukuun syntyneenä hän sai opetusta yksityisopettajilta ja eli suurimman osan elämästään eristyksissä[2] isänsä kuoleman jälkeen vuodesta 1826 lähtien äitinsä ja sisarensa kanssa pienessä maatalossa Rüschausenissa, lähellä Hülshoffia Münsterissä,[3] vanhimman pojan Wernerin ottaessa käyttöön vapaaherran arvon, toimen ja linnan.[5] Yksityisopettajat opettivat Annettea latinassa, kreikassa, ranskassa, luonnontieteissä, matematiikassa ja musiikissa, hän ​​peri huomattavan musiikillisen lahjakkuuden isältään. Hän alkoi kirjoittaa jo lapsena; viisikymmentä vuosina 1804–1814 kirjoitettua runoa on säilynyt.[5]

Annette Drosten äidinisä, paroni Werner Adolf von Haxthausen oli mennyt uudelleen naimisiin Annetten isoäidin kuoltua vuonna 1772 ja rakentanut itselleen uuden linnan Schloss Bökerhofin, Bökendorfin kylään Paderborniin. Täällä hänen kaksi poikaansa toisesta avioliitosta, Werner ja August olivat muodostaneet älymystöpiirin. He olivat yhteydessä kuuluisiin romantiikan ajan kirjallisuuden kulttuurihenkilöihin[3] kuten Grimmin veljekset, Clemens Brentano, Friedrich Schlegel, Adele ja Johanna Schopenhauer. Adele Schopenhaueriin hän tutustui vuonna 1828 matkallaan Reininmaalle.[5] Vuonna 1825 hän tutustui kirjailija, filologi August Wilhelm von Schlegeliin matkallaan Bonniin, Kölniin ja Koblenziin.[5]

Annette von Droste-Hülshoffin tekemä akvarelli Böckendorfin linnasta 1820

Von Droste vieraili usein enopuoliensa Werner ja August von Haxthausenin luona Schloss Bökerhofissa[3] ja tutustui Wilhelm Grimmiin. Hän ja hänen sisarensa kirjoittivat Westfalenin kansantarinoita Grimmin kuuluisaan satukokoelmaan. Grimm tai hänen enopuolensa eivät kuitenkaan kannustaneet Drostea tämän kirjallisiin tavoitteisiin. Ainoa kirjallinen hahmo, joka tunnisti hänen kykynsä oli Münsterin yliopiston lakitieteen professori, runoilija Anton Matthias Sprickmann (1749–1833), jonka hän tapasi ensimmäisen kerran vuonna 1812.[3][5] Sprickmann oli Münsterin teatterin perustaja ja oli tuntenut merkittäviä 1700-luvun runoilijoita kuten Matthias Claudiuksen ja Friedrich Gottlieb Klopstockin. Droste luotti Sprickmannin arvostelukykyyn ja näytti tälle monia varhaisia ​​teoksiaan, kuten keskeneräisen tragedian Berta oder die Alpen (Berta eli Alpit, 1813).[5] Muita esimerkkejä hänen nuoruudestaan ​​ovat runomuotoon kirjoitettu tarina Walter (1818)[5] ja romaani Ledwina (aloitettu vuonna 1819, keskeneräinen).

Vierailut loppuivat äkillisesti 18 vuoden ajaksi kun tätipuoli vapaaherratar Anna von Haxthausen kehitti vuonna 1820 julman juonen, jolla Annette saatiin valekilpakosija August von Arnswaldtin avulla mustamaalattua nuoren lakitieteen opiskelija Heinrich Strauben (1794–1847) silmissä,[5] joka oli häneen rakastunut. Syynä tähän oli se, että enopuoli Augustin ystävä Schaube ei ollut aatelinen eikä edes katolilainen. Tapahtuma oli skandaali ja vaurioitti Annetten maineen sekä naimakelpoisuuden.

Hän oli kirjallisen uransa edistämisestä kiitollisuudenvelassa ystävyydelleen vuodesta 1834 lähtien Christian Bernhardt Schlüterin kanssa, joka oli Münsterin yliopiston filosofian professori ja hänen pitkäaikainen mentorinsa. Schlüter yhdessä yhteisen ystävänsä Wilhelm Junkmannin, myöhemmin Breslaun yliopiston historian professorin, kanssa toi runoilijattaren ensimmäisen kerran yleisön eteen ottamalla hänen runoistaan ​​valintoja, jotka valitettavasti eivät olleet kovin onnistuneita ja jotka julkaistiin (Gedichte, 1838). Kuten kaikki suuret kirjailijat, hän seurasi omaa tietään, ja siksi runot, jotka hän sepitti Meersburgissa viettämiensä tuotteliaitten vuosien aikana, olivat valmiin runoilijattaren teoksia, joka sai Schückingiltä oikean kannustimen oikeaan aikaan.[3]

Kirjallisuuden pariin hänet tutustutti myös nuori kirjailija Levin Schücking (1814–1883),[3] jota kohtaan hän ikäerosta huolimatta kehitti syvän, tukahdutetun ja vastavuoroisen intohimon[2]/syvän ystävyyden,[3] johon hän oli tutustunut vuonna 1830 matkallaan Reininmaalle.[5]

Kirjallinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Von Droste-Hülshoffin ensimmäinen runokokoelma, Gedichte (1838; Runot) sisälsi syvästi uskonnollisia runoja. Vuosina 1829–1839 hän kirjoitti uskonnollisten runojen sarjan, Das geistliche Jahr (1851; Henkinen vuosi), joka sisältää 1800-luvun vakavimpia uskonnollisia runoja ja heijastaa hänen hengellisen elämänsä sisäistä myllerrystä ja epäilyksiä.[2]

Hänen maineensa perustuu pääasiassa hänen runouteensa, joka käsittelee hänen kotimaansa Westfalenin maisemia. Äärimmäisen herkkänä ja terävänä havainnoitsijana hän loi yksityiskohtaisia ​​ja suggestiivisia kuvauksia poikkeuksellisesta runollisesta kauneudesta, vangiten kotimaansa tunnelman, erityisesti sen synkkien nummien ja suomaiden. Hänen ainoa kokonainen proosateoksensa, novelli Die Judenbuche (1842; Juutalaispyökki) on psykologinen tutkimus westfalenilaisesta kyläläisestä, joka murhaa juutalaisen. Ensimmäistä kertaa saksalaisessa kirjallisuudessa sankarin kohtalo kuvataan hänen sosiaalisesta ympäristöstään johtuvana; rikos tulee ymmärrettäväksi kyläelämän kontekstissa.[2]

Annette von Droste kirjoitti lähes kaikenlaisia runoja. Kokeiluissaan draaman suhteen hän ei päässyt pidemmälle kuin katkelmaan "Berta" ja yksinäytöksiseen näytelmään "Perdu". Hänen loistavat proosan kuvailukykynsä ilmenevät runsaasti hänen lukuisissa kirjeissään ja novelleissaan, joihin kuuluvat: "Bei uns zu Lande auf dem Lande", "Bilder aus Westfalen" ja erityisesti Juutalaispyökki. Yhtä taitavasti hän käsitteli eeppistä runoutta. Runollista kuvastoa ja lämpöä värien ja voiman muodossa, jollaista näemme "Schlacht im Loener Bruchissa", ei usein kohtaa saksalaisessa kirjallisuudessa. Hänen "Geistliches Jahr" on ainutlaatuinen teos, jossa hän ilmaisee uskonnollisia ajatuksiaan ja vaikutelmiaan. Se on ymmärrettävä vain niille, jotka sitä arvioidessaan ottavat huomioon paitsi tekijän yksilöllisyyden myös kirjoittamisajankohdan suuntaukset.[3]

Droste Haus eli Fürstenhäusle
Annette von Droste-Hülshoff, valokuvaaja Friedrich Hundt 1845

Elämänsä loppupuolen, joka oli kirjallisesti kaikkein tuottoisin, hän vietti vuodesta 1841 lähtien Meersburgin linnassa sisarensa ja lankonsa luona, jossa hänellä oli oma erillinen asunto ja siihen kuuluva torni. Naimaton vapaaherratar ei ollut varsinaisesti köyhä, mutta hänellä ei ollut paljon rahaa käytettävissään. Kirjoittamisensa ja veljensä antaman vuosirahan ansiosta hän pystyi ostamaan vuonna 1843 Fürstenhäusle ('Pieni ruhtinastalo') nimisen Meersburgissa sijaitsevan asuinrakennuksen, josta on näkymät Bodenseelle sekä siihen kuuluvan viinitarhan huutokaupasta. Hän sai tekijänoikeuskorvauksia romaaninsa Juutalaispyökki julkaisemisesta Morgenblatt für gebildete Stände -lehdessä vuonna 1842. Kustantaja Friedrich Cotta maksoi huomattavan summan hänen toisesta runokokoelmastaan, joka julkaistiin vuonna 1844 Annette von Droste-Hülshoffin koko nimellä. Tämä oli ainutlaatuista, sillä 1800-luvulla oli epätavallista, että nainen ansaitsi omat rahansa.[4]

Annette von Droste-Hülshoffin, läheisen ystävän, kirjailija Amalie Marie Hassenpflugin (1800–1871) sekä sisarentyttärien Hildegard ja Hildegund Laßbergin haudat

Annette von Droste-Hülshoff kuoli 51-vuotiaana todennäköisesti vaikeaan keuhkokuumeeseen tai tuberkuloosiin toukokuussa 1848 Meersburgin linnassa pitkään sairastettuaan.[5] Hänet on haudattu paikalliselle hautausmaalle Laßberg-Droste zu Hülshoffin sukuhautaan.

Annette von Droste-Hülshoff 'Ansioituneita saksalaisia' postimerkkisarjassa 1961. Toinen nainen sarjassa on unkarilainen Thüringenin prinsessa Elisabet Pyhä.
Westfalenin maakunnan 500 markan hätäraha vuodelta 1923, jossa Annette von Droste-Hülshoffin rintakuva

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Droste-Hülshoffin nuoruudenystävä Levin Schücking on kirjoittanut hänestä elämäkerran.[6] Hänen kootut teoksena ovat toimittaneet Levin Schücking (1879); Kreiten (4 osaa, 1884–1887; 2. painos, 1900); ja Arens (1905); näiden täydennyksiä ja korjauksia Eschmann (1909). Hänen kirjeitään ovat toimittaneet Schlüter (2. painos, 1880) ja Theodor Schücking (1893), ja Dr. Cardaunsin toimittama tärkeä kokoelma sisältyy Dr. Fosterin kokoelmaan nimeltä "Forschungen und Funde" (1909). Dr. Foster on myös mukana (1909) "Geistliches Jahr" -teoksen laitoksessa, jonka viimeinen osa jäi keskeneräiseksi.[3]

Runoilijattaren maine lepää pääasiassa hänen lyyristen runojensa, pastoraaliensa ja balladiensa ansiosta. Harva voi vetää vertoja hänelle luonnon runollisessa kuvauksessa ("Haidebilder" ja "Der Knabe im Moor" (Poika nummella). Annette von Droste-Hülshoffin runolliset teokset ovat katoamattomia. Sellaisia ​​ne tekevät niiden omaperäisyys, todiste siitä, että ne ovat nerouden teoksia. Juuri tämä toi tekijälleen ansaitun arvonimen "Saksan suurin runoilijatar".[3] Hän työskenteli myös säveltäjänä ja muusikkona, ja häntä pidetään yhtenä saksalaisen kirjallisuuden merkittävimmistä edustajista.[5]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennettu:

  • Juutalaispyökki: tapainkuvaus Westfalin vuoristosta (Die Judenbuche, 1842). WSOY, 1910.

Saksaksi:

  • Gedichte (1838)
  • Die Judenbuche (novelli, 1842)
  • Gedichte (1844)
  • Westfälische Schilderungen (1845)
  • Das geistliche Jahr (1851)
  • Letzte Gaben (1860)
  • Briefe von Annette von Droste-Hülshoff und Levin Schücking (Annette von Droste-Hülshoffin ja Levin Schückingin välinen kirjeenvaihto)
  • Lieder mit Pianoforte-Begleitung. Componirt von Annette von Droste-Hülshoff (lauluja, postuumisti toimittanut 1871 Christoph Bernhard Schlüter)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 Annette, Freiin von Droste-Hülshoff Encyclopaedia Britannica. Viitattu 30.4.2018.
  2. 1 2 3 4 5 6 Annette, Freiin von Droste-Hülshoff | German Romantic, Feminist, Novelist | Britannica www.britannica.com. Viitattu 2.9.2025. (englanniksi)
  3. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 Catholic Encyclopedia (1913)/Annette Elisabeth, Baroness von Hülshoff - Wikisource, the free online library en.wikisource.org. Viitattu 2.9.2025. (englanniksi)
  4. 1 2 Annette von Droste-Hülshoff: Staatliche Schlösser und Gärten Baden-Württemberg www.fuerstenhaeusle.de. Viitattu 3.9.2025. (englanniksi)
  5. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Chronik – Annette von Droste-Gesellschaft e.V. droste-gesellschaft.de. Viitattu 3.9.2025. (saksaksi)
  6. ↑ Schücking, Christoph Bernhard Levin Anton Mathias Nordisk familjebok 24. 1916 (ruotsiksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Annette_von_Droste-Hülshoff&oldid=23568413”