Annemarie Schwarzenbach

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Annemarie Schwarzenbach
Omakuva Rolleiflexin Standard 621 -kameralla (1938)
Omakuva Rolleiflexin Standard 621 -kameralla (1938)
Henkilötiedot
Syntynyt23. toukokuuta 1908
Zürich, Sveitsi
Kuollut15. marraskuuta 1942 (34 vuotta)
Sils im Engadin/Segl, Sveitsi
Ammatti kirjailija, toimittaja, valokuvaaja
Kirjailija
Tuotannon kielisaksa
Esikoisteos Freunde um Bernhard (1931)
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Annemarie Schwarzenbach (23. toukokuuta 1908 Zürich, Sveitsi15. marraskuuta 1942 Sils im Engadin/Segl, Sveitsi) oli sveitsiläinen kirjailija, toimittaja, valokuvaaja ja matkailija, joka julkaisi lyhyen elämänsä aikana useita romaaneja sekä muun muassa yli 300 artikkelia ja 5 000 valokuvaa matkoistaan Euroopassa, Aasiassa, Afrikassa ja Yhdysvalloissa. Kirjallisen ja taiteellisen perintönsä lisäksi Schwarzenbachia pidetään lesboesikuvana, joka pukeutui koko ikänsä androgyynimaisesti ja uhmasi perinteistä naiskuvaa.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Annemarie Schwarzenbach syntyi Zürichissä vuonna 1908. Hän oli rikkaan tekstiilitehtailija Alfred Schwarzenbachin ja Marie Willen kolmas lapsi. Hänen äitinsä Marie oli kenraali Ulrich Willen tytär. Annemariella oli isoveli ja isosisko sekä kaksi pikkuveljeä. Perhe muutti vuonna 1912 Zürichistä Horgeniin, missä Annemarie vietti lapsuutensa ja nuoruutensa.[1]

Opiskelu ja ensimmäiset romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schwarzenbachin ottama kuva Erika Mannista.

Yliopisto-opintonsa Schwarzenbach aloitti Zürichin yliopistossa, mutta hän vietti kaksi lukukautta myös Pariisissa, missä hän opiskeli historian lisäksi filosofiaa ja psykologiaa. Schwarzenbach väitteli huhtikuussa 1931 tohtoriksi. Hänen väitöstyönsä käsitteli Ylä-Engadinia keski- ja nykyajalla. Samana vuonna hän julkaisi Sveitsissä myös ensimmäisen romaaninsa Freunde um Bernhard.[1] Se sai hyvän vastaanoton.[2]

Schwarzenbach oli vuonna 1930 aloittanut pitkän suhteensa kirjailija Thomas Mannin perheeseen. Hän oli erityisen lähinen kirjailijan lasten Erikan ja Klausin kanssa.[1] Ystävyyttä Manneihin ei Schwarzenbachin suvussa katsottu kovin hyvällä. Annemarie itse oli Mannien tavoin voimakkaasti vastaan kansallisosialismia, jota hänen äitinsä kuitenkin sympatisoi.[2] Scwarzenbach vietti aikaa Berliinissä syksystä 1931 keväällä 1933. Siellä hän julkaisi myös toisen romaaninsa, Lyrische Novelle. Schwarzenbach karkotettiin Sakasta, sillä hän tuki Klaus Mannin perustamaa Die Sammlung -lehteä.[1]

Useita matkoja ympäri maailmaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schwarzenbach aloitti lokakuussa 1933 ensimmäisen pitkän matkansa, jonka aikana hän matkusti Turkin kautta Syyriaan, Irakiin ja Persiaan, missä hän osallistui arkeologisille kaivauksille. Klaus Mannin kanssa hän matkusti syyskuussa 1934 Moskovaan, jossa he osallistuivat neuvostokirjailijoiden kongressiin. Venäjältä Schwarzenbach kulki junalla Teheraniin. Schwarzenbach palasi toukokuussa 1935 Persiaan, missä hän meni naimisiin ranskalaisen diplomaatin Claude Claracin kanssa. Avioliiton ansiosta Schwarzenbachin kansalaisuuden ja diplomaattipassin.[1]

Schwarzenbach oli kokeillut morfiinia ensimmäisen kerran Berliinissä 1930-luvun alussa, ja Iranista hän joutui palaamaan sairastelun ja huumeidenkäytön takia Sveitsiin, missä hänet otettiin sisään pranginslaiselle klinikalle. Schwarzenbach pystyi lähtemään uudelle matkalle myöhäiskesällä 1936, jolloin hän aloitti kierroksen Yhdysvaltain pohjoisilla teollisuusalueilla yhdysvaltalaisen ystävänsä Barbara Hamilton-Wrightin kanssa.[1] He dokumentoivat 1930-luvun laman vaikutusta Yhdysvaltain koillisosissa.[3] Kesällä 1937 Schwarzenbach matkusti Moskovaan ja tutki hieman aikaisemmin kuolleen sveitsiläisen vuorikiipeilijän Lorenz Saladinin kohtaloa. Hän kirjoitti materiaalista menestyneimmän teoksensa Lorenz Saladin, ein Leben für die Berge.[1]

Schwarzenbachin ottama kuva Iranin Mašhadista: Ella Maillart ja heidän käyttämänsä Ford-henkilöauto.

Palattuaan vuonna 1938 Eurooppaan Yhdysvalloista Schwarzenbach oli useita kertoja vieroitushoidossa.[1] Hän lähti kesällä 1939 vanhalla Fordilla kirjailija Ella Maillartin kanssa matkalle Genevestä Afganistanin Kabulin.[4] Osittain matkan tarkoituksena oli auttaa Schwarzenbachia irti morfiinista.[2] Matkan tarkoitus ei toteutunut, sillä Schwarzenbach jäi kiinni huumeista jo Bulgariassa. Tämä vaikeutti ystävysten suhdetta, mutta he pääsivät Kabuliin asti. Siellä Maillart jätti Schwarzenbachin ja jatkoi itse Intiaan.[4]

Schwarzenbach palasi Sveitsiin tammikuussa 1940 ja julkaisi matkasta joitakin artikkeleita ja valokuvia. Myöhemmin saman vuoden aikana Schwarzenbach matkusti Yhdysvalloissa, missä hän vietti osan vuotta rauhallisesti Nantucketin saarella.[1] Schwarzenbach yritti Yhdysvalloissa toistamiseen itsemurhaa ja joutui psykiatriseen sairaalaan, mistä hän vapautui vuonna 1941.[3] Hän palasi myöhemmin samana vuonna Sveitsiin ja matkusti sieltä kirjeenvaihtajaksi Lissaboniin ja sieltä edelleen Belgian Kongoon. Kongossa hän kirjoitti romaanin Das Wunder des Baums. Vakoiluepäilyjen takia Schwarzenbach joutui lähtemään Kongosta ja matkusti Marokkoon, missä hänen miehensä työskenteli konsulina.[1]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schwarzenbach kaatui syyskuussa 1942 polkupyörällä Sveitsin Alpeilla. Hän löi onnettomuudessa päänsä ja oli sen jälkeen kolme päivää koomassa. Herättyään hänellä oli amnesia. Schwarzenbachin äiti vei hänet hoidettavaksi suvun kotiin.[3] Hänet kuitenkin jouduttiin viemään takaisin Silsiin, missä hän kuoli 15. marraskuuta keuhkokuumeeseen.[1]

Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schwarzenbach oli tuottelias kirjoittaja ja valokuvaaja. Romaaniensa lisäksi hän julkaisi matkoiltaan yli 300 artikkelia ja 5 000 valokuvaa.[2] Schwarzenbachin kuoltua hänen äitinsä tuhosi hänen päiväkirjansa ja hänelle tulleet kirjeet, koska pelkäsi niiden vahingoittavan perheen mainetta. Valokuvat säästyivät Schwarzenbachin ystävän ansiosta.[5]

Schwarzenbachin työ unohdettiin useksi vuosikymmeniksi, ja vasta vuonna 1987 hänen arkistonsa löydettiin vahingossa Sveitsin kirjallisuusarkistosta. Sen jälkeen monia hänen teoksiaan ja kirjoituksia on julkaistu uudelleen, ja osa teksteistä on julkaistu ensimmäistä kertaa.[6] Sveitsin kirjallisuusarkistossa on hänen journalistisia töitä, romaanien käsikirjoituksia ja noin 7 000 valokuvaa.[1]

Kirjallisten saavutustensa lisäksi Schwarzenbachista on tullut varhainen HLBT- ja erityisesti lesboesikuva.[4] Schwarzenbachin vanhemmat eivät pakottaneet tytärtään perinteisiin normeihin ja pukivat hänet lapsena poikien vaatteisiin. Hänen tyylinsä oli myös aikuisena androgyyninen.[3] Schwarzenbach oli itse lesbo, ja hänen liittonsa Claude Claracin kanssa oli puhtaasti hyötynäkökulmasta tehty. Schwarzenbach sai diplomaattipassin, ja liiton molemmat osapuolet pystyivät salaamaan homoseksuaalisuutensa. Schwarzenbach ei sopinut aikansa naiskuvaan, ja häntä pidetään siksi uranuurtajana, joka haastoi perinteistä mallia naiseudesta.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l Schwarzenbach, Annemarie: Inventar ihres Nachlasses im Schweizerischen Literaturarchiv Schweizerisches Literaturarchiv. Viitattu 19.9.2019. (saksaksi)
  2. a b c d Leybold-Johnson, Isobel: Swiss writer's life was stranger than fiction Swissinfo.ch. 23.5.2008. Swiss Broadcasting Corporation. Viitattu 19.9.2019. (englanniksi)
  3. a b c d e Diana Robertson, Julia: Annemarie Schwarzenbach Died Defying Sexist ‘Norms,’ Only to be Redefined, Postmortem, By Sexist ‘Norms’ 28.3.2019. The Velvet Chronicle. Viitattu 19.9.2019. (englanniksi)
  4. a b c Wittmeyer, Alicia P.q: Overlooked No More: Annemarie Schwarzenbach, Author, Photographer and ‘Ravaged Angel’ NYTimes.com. 10.10.2018. The New York Times Company. Viitattu 19.9.2019. (englanniksi)
  5. Darcella, Aria & Galopin, Benjamin: CR Muse: The Travels of Annemarie Schwarzenbach CR Fashion Book. 8.1.2019. Hearst Magazine Media, Inc. Viitattu 19.9.2019. (englanniksi)
  6. Schneider, Anette: Ikone der Lesbenbewegung Deutschlandfunk Kultur. 15.11.2017. Deutschlandradio. Viitattu 19.9.2019. (saksaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]