Anna-Leena Siikala
Arja Anna-Leena Siikala (ent. Kuusi, o.s. Aarnisalo; 1. tammikuuta 1943 Helsinki – 27. helmikuuta 2016[1] Espoo) oli suomalainen Helsingin yliopiston folkloristiikan professori emerita, jonka erikoisaloja olivat kansanusko, mytologia ja šamanismi sekä suullinen kerronta ja traditioprosessit.[2]
Koulutus ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Anna-Leena Siikala valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 1968, lisensiaatiksi vuonna 1970 ja väitteli tohtoriksi vuonna 1978. Hän toimi Helsingin yliopiston folkloristiikan professorina vuodet 1995–2007; lisäksi Siikala on hoitanut professuureja Turussa, Joensuussa ja hetken aikaa myös Hampurissa.[3] Siikala teki kenttätöitä Suomessa, Venäjän suomalais-ugrilaisten kansojen, udmurttien, komien ja Siperian hantien, keskuudessa sekä Polynesiassa Cookinsaarilla.[4][5]
Hänellä oli tieteellinen pätevyys folkloristiikan lisäksi myös kulttuuriantropologiassa ja uskontotieteessä.[2]
Siikalan tärkeimpiin tutkimusprojekteihin kuuluvat Myth, history, society: Ethnic/National Traditions in the Age of Globalization (1999–2004) ja The Other Russia. Cultural Multiplicity in the Making (2004–2007). Yhdessä Mihály Hoppálin ja Vladimir Napolskin kanssa hän johti suomalais-ugrilaisten kansojen mytologioita käsittelevän teossarjan Encyclopaedia of Uralic Mythologies toimitustyötä.[1][6]
Siikala valittiin vuonna 2009 tieteen akateemikoksi.[7]
Tieteelliset julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Anna-Leena Siikala tuotti urallaan yli 230 julkaisua. Siikalan teos Suomalainen šamanismi (1992) esittelee monipuolisesti suomalaista šamanismia ja sen takana olevaa ajatusmaailmaa. Itämerensuomalaisten mytologia (2012) perustuu Siikalan aiempiin julkaisuihin ja elämäntyöhön suomalais-ugrilaisten kansojen parissa, ja se on ensimmäinen laaja Suomen ja lähialueiden mytologian yleisesitys 1960-luvun jälkeen. Teos voitti Vuoden tiedekirja -palkinnon 2013.[6][8][9]
Virkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1995–2007: Helsingin yliopiston folkloristiikan professori.[10]
- 1999–2004: Suomen Akatemian akatemiaprofessori.[10]
- 1988–1995: Joensuun yliopiston perinteentutkimuksen professori.[10]
- 1979–1982: Turun yliopiston folkloristiikan ja uskontotieteen vs. professori[4]
Palkintoja ja saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tieteellisten seurain valtuuskunnan ja Tiedekustantajain liiton Vuoden tiedekirja -palkinto 2013[4][8]
- Kalevalaseuran kunniajäsen 2011[4]
- Tieteen akateemikko 2009[4]
- Turun yliopiston kunniatohtori 2009[4]
- Suomalaisen Tiedeakatemian kunniajäsen 2008[4]
- Tarton yliopiston kunniatohtori 2008[4]
- Kalevalaseuran palkinto arvokkaasta tieteellisestä työstä 2007[4]
- Suomen Leijonan komentaja 2006[4]
- Jenny ja Antti Wihurin säätiön kunniapalkinto 2004[4]
- Joensuun yliopiston kunniatohtori 2004[4]
- Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kunniajäsen 2004[4]
- Unkarin Etnografian Seuran kunniatohtori 2000[4]
- Suomen valkoisen ruusun 1 lk:n ritari 1999[4]
- Udmurtian valtionyliopiston kunniaprofessori 1998[4]
- Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinnot tieteellisestä työstä 1979, 1992 ja 1994[4]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- The Rite Technique of the Siberian Shaman (väitöskirja, ISBN 951-41-0321-1, 1978, julk. sarjassa FF Communications (ISSN 0014-5815) no. 220; myös 1989).
- Interpreting Oral Narrative (FF Communications 245, 1990).
- Suomalainen šamanismi: Mielikuvien historiaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 565. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992 (2. tarkistettu painos 1994. – 3. painos 1999). ISBN 951-717-704-6.
- Studies in Shamanism (Ethnologica Uralica 1992 ja 1998, Budapest, yhdessä Mihály Hoppálin kanssa).
- Mythic Images and Shamanism. A Perspective on Kalevala Poetry (FF Communications 280, 2002).
- Return to Culture. Oral Tradition and Society in the Southern Cook Islands (FF Communications 287, 2005, yhdessä Jukka Siikalan kanssa).
- Itämerensuomalaisten mytologia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1388. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012. ISBN 978-952-222-393-7.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Akateemikko Anna-Leena Siikala in memoriam Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 29.2.2016. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 29.2.2016.
- ↑ a b Anna-Leena Siikala (esittely) Helsingin yliopisto. Viitattu 8.3.2016.
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 670. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Anna-Leena Siikala - 375 Humanistia 375humanistia.helsinki.fi. Viitattu 8.3.2016. fi-FI
- ↑ Koski, Kaarina: Folkloristi ja vapaa sielu. Haastattelussa Anna-Leena Siikala Elore 1/2007. Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry. Viitattu 8.3.2016.
- ↑ a b University of Helsinki – Anna-Leena Siikala Helsingin yliopisto. Viitattu 8.3.2016.
- ↑ Presidentti nimitti kaksi uutta akateemikkoa YLE Uutiset. 12.6.2009. Viitattu 12.6.2009.
- ↑ a b Vuoden Tiedekirja -palkinto 2013 Anna-Leena Siikalalle | tsv.fi www.tsv.fi. Viitattu 8.3.2016.
- ↑ Tuore tietokirja avaa itämerensuomalaisten mytologiaa Hämeen Sanomat. Arkistoitu 10.3.2016. Viitattu 8.3.2016.
- ↑ a b c WSOY Facta. Siikala, Anna-Leena.[vanhentunut linkki] Viitattu 31. toukokuuta 2010.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Anna-Leena Siikala (esittely), Helsingin yliopisto
- Anna-Leena Siikala. 375 Humanistia 17.6.2015. Helsingin yliopisto.
- Mitä meistä tuli isona: Folkloristiikan akatemiaprofessori Anna-Leena Siikala. (Arkistoitu – Internet Archive) Ylioppilaslehti.
- Anna-Leena Siikalan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.
- Folkloristi ja vapaa sielu. Haastattelussa Anna-Leena Siikala. Elore 1/2007.
| ||||||||||||||||||
