Ankkatesti
 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Ankkatesti (engl. duck test) on seuraavantyyppisen päättelyn leikillinen nimitys:
Jos se näyttää ankalta, vaappuu kuin ankka ja vaakkuu kuin ankka, niin se on todennäköisesti ankka.
Kyse on siis yksilötapauksesta a, jolla havaitaan olevan tiettyjä ominaisuuksia {G1...Gn} ja joka pyritään tunnistamaan varmasti tiedettyjen yleisten – tässä tapauksessa kaikkia ankkoja koskevien – lainomaisten ominaisuuksien perusteella.
Millaista päättelyä ankkatesti kuvaa? Kyse ei voi olla induktiosta, koska päättelyllä ei pyritä vahvistamaan ankkatietouttamme konstituoivia yleistyksiä. Jos kyse olisi deduktiosta, päättely pyrkisi virittämään havaittuun ankkayksilöön kohdistuvia vaakkumis- ja muita predikaatio-odotuksia. Mutta tilannehan on se, että havaitaan yksilö a, jonka ulkonäkö, uintityyli ja ääntely tuntuu olevan johdettavissa yleisestä laista
- Kaikilla olioilla F on ominaisuudet {G1...Gn}, jossa siis F on ankka, ja {G1...Gn} ankasta predikoitavissa olevien ominaisuuksien joukko.
Ankkatesti kuvaa peirceläistä abduktiivista päättelyä, joka on aina luonteeltaan hypoteettista ja epävarmaa. Havaintojen perusteella on (ainoastaan) hyvä arvaus, että kyseessä on ankka.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Fann, K.T. (1970) Peirce's Theory of Abduction. Nijhoff.
- French, Robert (2014) If it walks like a duck and quacks like a duck… The Turing Test, Intelligence and Consciousness, teoksessa The Oxford Companion to Consciousness toimittaneet Tim Bayne, Axel Cleeremans, Patrick Wilken. Oxford University Press.
- Peirce, Charles Sanders (1994) Collected Papers VI, s. 525. Harvard University Press.
- The Complete Works of James Whitcomb Riley (1916) P.F.Collier & Son Company.