Anita Snellman
| Anita Snellman | |
|---|---|
 Snellman vuonna 1957. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. syyskuuta 1924 Helsinki |
| Kuollut | 24. helmikuuta 2006 (81 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Taiteilija | |
| Ala | Kuvataiteilija |
| Taidesuuntaus | ekspressionismi |
opiskelleita suomalaisia
Johan Jacob Ahrenberg, Anton Wilhelm Arppe, Charles Bassi, Johan Zacharias Blackstadius, Edla Blommér, Erik Cainberg*, Theodor Decker, Robert Wilhelm Ekman*, Erik Enroth, Gustaf Wilhelm Finnberg, Johan Erik Hedberg, Johan Gustav Hedman, Gustaf Erik Hedman, Theodor Höijer, Karl Emanuel Jansson, Johan Knutson, Unto Koistinen, Helmi Kuusi, Aleksander Lauréus*, Johan Erik Lindh, Frans Wilhelm Lüchow, Erik Johan Löfgren, Karl Peter Mazér, Hjalmar Munsterhjelm, Martti Mäki, Victorine Nordenswan, Johan Oldenburg, Antero Olin, Erik Palmstedt, Jacob Rijf, Mathilda Rotkirch, Carl Axel Setterberg, Carl Eneas Sjöstrand, Frans Sjöström, Anita Snellman, Erland Stenberg, Johan Henrik Strömer, Emanuel Thelning, Isak Wacklin, Ferdinand von Wright, Magnus von Wright, Wilhelm von Wright
* agré
Sini Anita Kyllikki Snellman (4. syyskuuta 1924 Helsinki – 24. helmikuuta 2006 Helsinki) oli suomalainen taidemaalari ja taiteilijaprofessori.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Snellmanin isä oli toimittaja Aku Snellman ja äiti opettaja Linda Laina Jakku.[1] Snellman teki pitkän uran taiteilijana Suomessa ja ulkomailla. Hän opiskeli Suomen taideakatemian koulussa 1944–1948, Ruotsin taideakatemiassa Tukholmassa 1948–1949 ja Pariisin Académie Julianissa 1949–1950. Suomessa Snellmanin töitä oli ensi kerran esillä Nuorten näyttelyssä 1947. Usean Pariisissa vietetyn vuoden jälkeen taiteilija löysi Ibizan, mistä hän hankki vuonna 1968 oman maatalon. Hän toimi taideopettajana Suomen taideakatemian koulussa 1971–1979.[2]
Snellman muutti vuonna 1955 Ibizalle, ja siitä tuli hänen tärkein asuinpaikkansa koko elämän ajaksi. Juuri Ibizalla taiteilijan kerrotaan löytäneen maalauksiinsa luonnon, valon ja auringon. Hänen töitään on kuvailtu muun muassa paratiisillisiksi, esimerkiksi Sininen poika -triptyykki. Taiteilijan varhaista ekspressionismia edustaa Ateneumin kokoelmissa oleva Tyttö ja kukko vuodelta 1962, jonka esittävälle linjalle rakentui museon kesänäyttely 2003. Snellmanin myöhäistuotannossa oli mukana kosmisia aineksia.
Snellman valittiin 1976 Helsingin Juhlaviikkojen Vuoden taiteilijaksi, ja hänet palkittiin samana vuonna Pro Finlandialla.[3] Hän oli myös Retretin kesän 1985 taiteilija suurella retrospektiivisella näyttelyllään sekä mukana Salmelan taidekeskuksen näyttelyssä 1994. Snellman sai professorin arvonimen vuonna 1986. Pariisin-vuosinaan hän sai tyttären, ja hän oli naimisissa lyhyen aikaa taiteilija George Gonneaun kanssa.
Anita Snellmanin taidesäätiö perustettiin vuonna 1979. Snellmanin teoksia on merkittävimpien suomalaisten taidemuseoiden ja säätiöiden kokoelmissa. Hän ehti eläessään pitää lukuisia näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla vuosikymmeniä kestäneen uransa aikana.[4]
»Minulla oli vain voimakas halu maalata, kaikki muu oli toisarvoista.»
(Anita Snellman[5])
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Internet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Yle: Anita Snellman kuollut.
- Ahtola-Moorhouse, Leena: Snellman, Anita (1924–2006). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Umami: Kolme maalaria.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuka kukin on 1978. Runeberg.org.
- ↑ Ahtola-Moorhouse, Leena: Snellman, Anita (1924–2006). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Wilska, Liisa: Kolme maalaria Umami. 8.1.2009. Viitattu 15.9.2010.
- ↑ Anita Snellman kuollut 3.3.2006. YLE Uutiset. Viitattu 15.9.2010.
- ↑ Kohteen sisäistäminen on maalauksen ehto. Helsingin Sanomat, 4.9.1994. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.9.2010.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ahtola-Moorhouse, Leena (toim.): Anita Snellman 1924–2006. Helsinki: Anita Snellmanin säätiö, 2014. ISBN 978-952-93-3719-4.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Anita Snellman Kansallisgallerian kokoelmissa
- Anita Snellmanin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.
- Anita Snellmanin säätiö.
- Taidevartti: Anita Snellman – Matanza (Kanttinet/YouTube).
- Taidevartti: Anita Snellman – Kukko (Kanttinet/YouTube).
- Taidevartti: Anita Snellman – Omakuva (Kanttinet/YouTube).
| ||||||||||||||||||
