Angelniemen kirkko

Angelniemen kirkko
	; Angelniemen kirkko
Sijainti	Angelniementie 261
Koordinaatit	60°17′51″N, 022°54′24″E
Seurakunta	Salon seurakunta
Rakentamisvuosi	1772
Suunnittelija	Matti Åkerblom (rakentaja)
Materiaali	puu
Istumapaikkoja	250
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
	Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Angelniemen kirkko on rakennettu 1772 Kemiön saaren pohjoispäähän niemeen ja sijaitsee korkealla kalliolla meren äärellä. Kirkkoon mahtuu 250 henkeä. Kirkko rakennettiin turkulaisen rakennusmestarin Matti Åkerblomin johdolla. Se on pitkäkirkko, jossa on kirkkolaivan lisäksi sitä matalammat vastakkain olevat sakaristo ja asehuone. Kirkon länsitornissa on kolme kelloa, jotka ovat olleet käytössä vuosista 1738, 1824 ja 1844 alkaen.

Alttaritaulu on Aleksandra Ståltin öljymaalaus vuodelta 1897 ja se kuvaa Kristuksen kirkastumista. Taulun yläpuolella on 1300-luvulta peräisin oleva krusifiksi. Saarnatuoli on vuodelta 1772. Sen sivujen ja porraskaiteiden katkokaaripeileihin on maalattu Jeesuksen, evankelistojen ja apostolien kuvia. J. A. Zachariassenin urut on rakennettu 1898 ja ne ovat mekaaniset ja kuusiääniset. Niiden lisäksi kirkossa on vuonna 2002 hankitut digitaaliurut, jotka kestävät merellisen ilmaston ja ovat soittokuntoiset säällä kuin säällä.

Kirkkoa korjattiin perusteellisesti vuonna 1843: uusimalla vesikatto, korottamalla lattiaa ja rakentamalla portaat saarnastuoliin. Uusi korjaus toteutettiin arkkitehtien T. Soran ja G.H. Wahlroosin suunnitelmien mukaan vuonna 1935. Silloin mm. laitettiin alttariseinän ikkunoihin lahjoituksena saadut, kristillisiä vertauskuvia sisältävät lasimaalaukset.

Angelniemi oli itsenäisenä seurakuntana ja kuntana vuodet 1916–1966, jonka jälkeen se palasi takaisin osaksi emäpitäjäänsä Halikkoa. Nykyisin kirkossa pidetään kesäisin jumalanpalveluksia kahdesti kuukaudessa ja talvikaudella lähinnä vain suurten kirkollisten juhlapyhien yhteydessä.

Museovirasto määritteli vuonna 2009 Angelniemen kirkon ja sitä ympäröivän kulttuurimaiseman yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.^[1]