Angaarioikeus
Angaarioikeus (myöhäislatinan angariare < kreik. angareuein, pakottaa)[1] on kansainvälisen oikeuden käsite, joka tarkoittaa sotaakäyvän valtion oikeutta hätätilanteessa takavarikoida ja käyttää vieraan valtion tai sen kansalaisen omaisuutta, etenkin liikennevälineitä kuten laivoja. Omaisuus voi kuulua viholliselle tai liittolaiselle tai puolueettomalle valtiolle. Angaarioikeutta ovat käyttäneet puolueettomatkin valtiot. Oikeuden käyttö velvoittaa täyteen korvaukseen, mutta korvausvelvollisuuden laajuutta ei ole kansainvälisesti sovittu. Määrittelemättä on myös angaarioikeuden tunnustaminen, laajuus ja tarkka sisältö.[1][2]
Haagin sopimuksessa vuodelta 1899 sallitaan angaarioikeus korvausta vastaan. Haagissa 18. lokakuuta 1907 tehty yleissopimus, joka koskee puolueettomien valtojen ja henkilöiden oikeuksia ja velvollisuuksia maasodassa, sallii sotaakäyvän valtion pakottavissa tapauksissa ja korvausta vastaan käyttää puolueettoman valtion rautateiden kalustoa. Haagissa samana päivänä tehty yleissopimus, joka koskee vihollisten kauppalaivojen kohtelua vihollisuuksien alkaessa, sallii sotaakäyvän valtion satamassa olevan vihollismaan kauppalaivan takavarikoinnin korvausta vastaan tai siten, että laiva luovutetaan sodan jälkeen korvauksetta takaisin.[3] Suomi liittyi vuoden 1907 sopimuksiin 1924.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965, hakusana angaarioikeus.
- ↑ Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966, hakusana angaarioikeus.
- ↑ Haagissa 1907 tehdyt sopimukset.