André de Wavrin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

André de Wavrin (6. kesäkuuta 1911 Pariisi20. joulukuuta 1998 Pariisi)[1] [2] oli Ranskan vastarintaliikkeen tiedustelupäällikkö ja myöhemmin esikuntapäällikkö toisessa maailmansodassa. Hänet tunnettiin myös salanimellä Eversti Passy.

Vapaan Ranskan lippu

Pariisissa syntynyt de Wavrin opiskeli École polytechnique'ssa. Toisen maailmansodan syttyessä hän opetti linnoitustekniikkaa École spéciale militaire de Saint-Cyr -sotilasoppilaitoksessa.[1]

Hän osallistui Narvikin sataman englantilais-ranskalaiseen valtausyritykseen, joka päättyi Ranskan puolustuksen pettäessä. de Wavrin päätyi Manchesterin kautta De Gaullen päämajan palvelukseen 1. heinäkuuta 1940. Hänestä tuli Vapaan Ranskan tiedusteluelinten suunnittelija ja tiedustelujohtaja, myöhemmän BCRA-tiedustelupalvelun perustaja. Yhdessä eräiden muiden vastarintaliikkeessä toimivien upseerien kanssa de Wavrin valitsi peitenimen Pariisin metroasemien nimien joukosta: eversti Passy oli syntynyt.[1] Heinäkuussa 1944 de Wavrin nimitettiin vastarintaliikkeen esikuntapäälliköksi eversti Eonin alaisuudessa.[3]

De Wavrinin perustama Bureau Central de Renseignements et d'Action (BCRA) -tiedustelupalvelu ja eräitä muita organisaatioita yhdistettiin SDECE:ksi (Service de Documentation Extérieure et de Contre-Espionnage). Organisaation johtoon nousi Henri-Alexis Ribiere.

De Wavrin pidätettiin 6. toukokuuta 1946. Tiedustelupalvelu SDECE epäili häntä SDECE:n edeltäjän (jonka perustaja ja johtaja De Wavrin oli) varojen kavaltamisesta. Antony Beevorin mukaan todelliset syyt olivat poliittiset: De Wavrin ja De Gaulle vastustivat Léon Blumin pyrkimyksiä hankkia Yhdysvalloilta Ranskalle lainarahoitusta. Taloudelliset epäselvyydet De Wavrinin johtamassa tiedustelupalvelussa olivat kuitenkin todellisia, mutta jo aiemmin tiedossa. Beevorin mukaan on todennäköistä, että De Wavrin keräsi (De Gaullen tieten) "sotakassaa". He uskoivat kolmannen maailmansodan olevan todennäköinen ja pyrkivät turvaamaan gaullistien riippumattomuutta, jos sota länsivaltojen ja kommunistien välillä syttyisi.[4]

Kunnialegioonan suurristillä 1981 palkittu De Wavrin teki siviiliuran Banque Worms'n ja useiden ranskalaisten yhtiöiden palveluksessa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Beevor, Antony 2009: Normandia 1944: Maihinnoususta Pariisin vapauttamiseen. (D-Day: The Battle for Normandy, 2009.) Suom. Jorma-Veikko Sappinen). WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35306-6. (suomeksi)
  • Beevor, Antony 2009a: Pariisi miehityksen jälkeen 1944–1949. (Paris After the Liberation, 1944–1949, 1994/2004.) Suom. Markku Päkkilä. Siltala, 2009. ISBN 978-952-234-012-2. (suomeksi)
  • Johnson, Douglas: Obituary: Andre Dewavrin. The Independent, 2.1.1999. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  • Whitney, Craig R.: Andre de Wavrin, 87, 'Col. Passy' of Resistance Fame, Dies. The New York Times, 22.12.1998. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Whitney, Craig R.: Andre de Wavrin, 87, 'Col. Passy' of Resistance Fame, Dies. The New York Times, 22.12.1998. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  2. Johnson, Douglas: Obituary: Andre Dewavrin. The Independent, 2.1.1999. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  3. Beevor 2009, 394
  4. Beevor 2009a, 286-288