Andres Vanapa
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Andres Vanapa | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. huhtikuuta 1924 |
| Kuollut | 25. lokakuuta 2004 (80 vuotta) |
| Kansalaisuus | virolainen |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | viro |
| Tuotannon kieli | viro |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Andres Vanapa, oik. Viktor Mellov (2. huhtikuuta 1924 – 25. lokakuuta 2004, Viro[1]) oli virolainen toimittaja ja asianajaja, runoilija ja prosaisti.[2]
Vanapa opiskeli Tallinnan juristikoulussa 1945–1947. Vanapa palveli Saksan laivastossa 1943–1944. Hän pakeni Suomeen 1944 ja pyrki edelleen Ruotsiin, mutta jäi kiinni. Sotilastuomioistuimessa hänet tuomittiin vankeusrangaistukseen, ja hän joutui Tallinnan keskusvankilaan, josta hän vapautui sodan päätyttyä. Hän toimi Rahva Häälin kirjeenvaihtajana, vuodesta 1948 asianajajana, 1949 tehdastyöläisenä Voltassa, 1950–1952 Tallinnan Draamateatterissa, 1952–1956 Tallinnan musiikkikoulun historianopettajana. Hän siirtyi sitten vapaaksi kirjailijaksi.[2]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pihlakaviin, Eesti Raamat, 1974
- Vale sadama jutud, Eesti Raamat, 1978
- Sisukord, Eesti Raamat, 1980
- Kivilõhkujad, Eesti Raamat, 1981
- Taevatalu, Eesti Raamat, 1984
- Ma olen väga ilus, Eesti Raamat, 1988
- Koer ja kastekann, Eesti Raamat, 1990
- Surnutele on ladu avatud, Eesti Raamat, 1992
- Riiulid, Koolibri, 1994
- Grammofon, Kupar, 1996
- Meie kamp koerast rääkimata, Faatum, 1999
- Vanapagana teine tosin, Varrak, 2002
- Päti vile, Varrak, 2003
- Andres Vanapa tuleb tagasi, Varrak, 2011
- Suure väljaku ääres, 2014
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Andres Vanapa 2. IV 1924–25. X 2004
- ↑ a b Andres Vanapa 3.1.2008. Tuglas-seura. Viitattu 27.2.2018. (sisältää linkin suomennettuun novelliin.)
| ||||||||||
