Anders Wesström

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Anders Wesström (1720/1 Sala? – 7. toukokuuta 1781 Uppsala) oli ruotsalainen säveltäjä, urkuri ja viulisti. Hänen tuotantoonsa kuuluu orkesteri- ja kamarimusiikkia.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vuodet ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wesströmin samanniminen isä toimi urkurina pojan todennäköisessä synnyinkaupungissa, Salassa. Vuonna 1726 perhe muutti Hudiksvalliin, jossa vanhempi Wesström sai paikan koulun urkurina ja musiikinopettajana. Hän kuoli keuhkotautiin vuonna 1734, jolloin vasta 13-vuotias poika seurasi isäänsä tämän työtehtävissä. Syksyllä 1738 nuorukainen aloitti lainopinnot Uppsalan yliopistossa, josta sai maisterinarvon vuonna 1744. Tämän jälkeen Wesström lähti Tukholmaan, jossa hän työskenteli sekä hovioikeuden harjoittelijana että hovikappelin viulistina.[1]

Vuonna 1756 Wesström lähti ulkomaille opiskelua varten. Dresdenissä hän oli viulisti Francesco Maria Cattaneon opissa ja tapasi teini-ikäisen Johann Gottlieb Naumannin, jonka kanssa hän lähti Italiaan. Alkukesästä 1758 Wesström aloitti opiskelun Giuseppe Tartinin johdolla Paduassa. Wesström palasi Tukholmaan vuonna 1760. Jo lähikuukausina hän aloitti siellä esiintymisen solistina julkisissa konserteissa. Hän jatkoi esiintymisiään 1760–1770-luvuilla; hän toi ruotsalaisten tietoisuuteen Italiasta mukanaan tuomaansa musiikkia ja esitti yleisölle myös omia sävellyksiään. Wesström esiintyi Tukholman lisäksi ainakin Göteborgissa ja Lyypekissä; kevään 1766 hän vietti Englannissa.[1]

Viimeinen vuosikymmen, yksityis- ja työelämän ongelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wesström anoi eroa töistään hovikappelissa helmikuussa 1773 ja sai vaatimattoman eläkkeen loppuelämänsä ajaksi. Hän jatkoi kuitenkin konserttien pitämistä, kunnes vetäytyi julkisuudesta huhtikuussa 1774. Hän kärsi alkoholismista viimeisinä vuosinaan. Hän nosti petoksenomaisesti täyttä palkkaa vielä eläkkeelle jäätyään, ja tämän paljastuttua hänen ansaitsemattomat rahansa otettiin pois tulevista eläkkeistä. Wesström yritti korjata talousvaikeuksiaan urkurin ja musiikinopettajan työllä Gävlessä. Hän kuitenkin sai valituksia ja varoituksia työtehtäviensä huonosta hoitamisesta.[1]

Joulun 1780 aikoihin Wesström käyttäytyi väkivaltaisesti, joten hänet erotettiin töistään ja haastettiin oikeuteen. Hän lähti Tukholmaan tammikuussa 1781, mutta häntä ei ehditty tuomita. Hän absconded Uppsalaan, jossa hän kuoli saman vuoden toukokuussa oireiltuaan keltaisuudella.[1]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wesströmin sävellystuotannon laajuus ei ole tiedossa, mutta hänen tuotantonsa on todennäköisesti ollut paljon häneltä säilyneitä sävellyksiä kattavampi. Säilyneiden konserttiohjelmien mukaan hän sävelsi vähintään yhden viulukonserton, lukuisia soolosonaatteja ja muunnelmateoksen Gustafs skål viululle. Nämä teokset ovat kuitenkin kadonneet.[1]

Säilyneitä teoksia ovat muiden muassa kuusi jousikvartettoa, sonaatti viululle ja sellolle, kaksi sinfoniaa, kaksi alkusoittoa ja allegretto uruille.[1]

Wesström oli omaksunut vaikutteita muualta Euroopasta; inspiraationlähteinä on usein mainittu Giovanni Battista Sammartini ja varhainen Joseph Haydn.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]