Anders Igelström

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Anders (Andrei) Igelström (20. tammikuuta 1860 Vilna7. lokakuuta 1928 Helsinki) oli venäläis-suomalainen suomen ja venäjän kielellä kirjoittanut kirjailija, joka upseerinuran päätyttyä toimi venäläisen kirjaston kirjastonhoitajana ja sanomalehtimiehenä ja oli poliittinen aktivisti.[1].

Igelströmin vanhemmat olivat kenraalimajuri Viktor Igelström ja Micheline Maskevits. Hän yleni omalla sotilasurallaan aliluutnantiksi, mutta karkotettiin Siperiaan vallakumoukselliseksi epäiltynä. Armahduksen jälkeen Igelström jatkoi upseerina ja hänet komennettiin 1892 Suomeen. Vuonna 1899 hänestä tuli Helsingin yliopiston ylimääräinen venäjän kielen lehtori ja hän erosi armeijan palveluksesta kapteenina seuraavana vuonna. 1902 hänet nimitettiin yliopiston Venäläisen kirjaston esimieheksi. Kirjastonhoitajan työnsä ohella Igelström toimi lehtimiehenä, hän oli eräiden venäjänkielisten lehtien Suomen kirjeenvaihtaja 1899-1917. Vuosina 1909-1910 hän toimitti Finljandija-nimistä aikakauskirjaa.

Igelströmin nimellä A. V. Igelström julkaistu teos on Finlândiâ : S 17 risunkami (Gosudarstvennoe izdatel'stvo, Moskva, 1925). Nimimerkillä A. I. hän julkaisi teoksen Slavofiilit : piirteitä Venäjän kirjallisuuden historiasta, Otava, 1897. Hänen laatimansa käännös on Johan Kock (И. Кокъ) : Всеобщая забастовка в Финляндіи (подъ редакціей и съ предисловіумъ А. Игельстрома. Другъ народа, С.-Петербургъ, 1907)

Igelströmin puoliso vuodesta 1883 oli Helene Golacho (k. 1950).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jussi-Pekka Hakkarainen, Oppineiden talossa, pro gradu, Helsingin yliopisto, Elämäkerta s. 14–22