Anastasia Kiovalainen
.jpg)
Anastasia (ven. Анастасия Ярославна, ukr. Анастасія Ярославна, unk. Anasztázia, 1023 Kiova, Kiovan Rus – 1074/1094, Admont, Itävallan markkreivikunta) oli Unkarin kuningatar vuosina 1046–1060. [1][2]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Anastasia oli Kiovan suuriruhtinaan Jaroslav I Viisaan ja Ruotsin Ingegerdin tytär ja Ranskan kuningattaren Anna Kiovalaisen vanhempi sisar. Noin 1040 Anastasia meni naimisiin Unkarin herttuan Andreaksen kanssa, joka oli asettunut asumaan Kiovaan sen jälkeen, kun hänen isänsä Vazul osallistui epäonnistuneeseen salamurhayritykseen Unkarin kuningasta Tapani I:stä vastaan. Vuonna 1046 hänen miehensä palasi Unkariin ja nousi valtaistuimelle voitettuaan kuningas Pietari Orseolon.[1] Anastasia seurasi miestään valtakuntaan. Luultavasti hän taivutteli miehensä perustamaan Tihanyyn lavran erakoille, jotka olivat tulleet Unkariin Kiovan Rusista.lähde?
Kuninkaallinen pari sai pojan vasta vuonna 1053, kun kuningatar Anastasia synnytti Salamonin. Salamonin syntymä ja myöhemmät kruunajaiset aiheuttivat kuitenkin katkeran kiistan kuningas Andreas I:n ja hänen nuoremman veljensä herttua Bélan välillä, joka oli ollut seuraavaksi kruununperimysjärjestyksessä. Kun herttua Béla nousi vuonna 1060 avoimeen kapinaan kuningas Andreasta vastaan, kuningas lähetti vaimonsa ja lapsensa Itävallan markkreivi Adalbertin hoviin. Kuningas Andreas kärsi tappion ja kuoli pian sen jälkeen, ja hänen veljensä kruunattiin kuninkaaksi 6. joulukuuta 1060.lähde?
Anastasia pyysi vuonna 1058 apua Saksan kuninkaalta Henrik IV:ltä, jonka sisar Judith oli kihloissa Salamonin kanssa. Kun saksalaiset joukot saapuivat Unkariin Salamonin avuksi, kuningas Béla I oli kuollut (11. syyskuuta 1063) ja hänen poikansa Géza, Ladislaus ja Lampert olivat paenneet Puolaan.lähde?
Nuori Salamon kruunattiin 27. syyskuuta 1063. Poikansa kruunajaisten yhteydessä Anastasia esitteli hunnien kuninkaalle Attilalle kuuluneeksi uskottua miekkaa Baijerin herttualle Otolle, joka oli saksalaisten joukkojen johtaja. Vuosina 1060–1073 kuningas Salamon hallitsi valtakuntaa yhteistyössä serkkujensa, herttuoiden Gézan, Ladislauksen ja Lampertin kanssa, jotka olivat palanneet Unkariin ja hyväksyneet hänen valtansa. Vuonna 1074 he kuitenkin nousivat kapinaan häntä vastaan ja voittivat hänet 14. maaliskuuta 1074. Kuningas Salamon pakeni Unkarin länsirajoille, missä hän pystyi säilyttämään valtansa vain Mosonin ja Pozsonyn maakunnissa.lähde?
Anastasia oli seurannut Salamonia, mutta he alkoivat riidellä keskenään.lähde? Niinpä hän muutti Admontin luostariin, jossa hän asui nunnana kuolemaansa asti.[1] Hänet haudattiin luostariin.lähde?
Puoliso ja lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puoliso: Unkarin kuningas Andreas I (n. 1015 – ennen 6. joulukuuta 1060)
Lapset:
- Adelaide (1040 – 27. tammikuuta 1062), Böömin kuninkaan Vratislaus II:n vaimo
- Unkarin kuningas Salamon (1053–1087)
- David (vuoden 1053 jälkeen – vuoden 1094 jälkeen)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kristó, Gyula – Makk, Ferenc: Az Árpád-ház uralkodói (IPC Könyvek, 1996)
- Korai Magyar Történeti Lexikon (9–14. század), főszerkesztő: Kristó, Gyula, szerkesztők: Engel, Pál és Makk, Ferenc (Akadémiai Kiadó, Budapest, 1994)
- Magyarország Történeti Kronológiája I. – A kezdetektől 1526-ig, főszerkesztő: Benda, Kálmán (Akadémiai Kiadó, Budapest, 1981)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Anastasia of Kiev medieval-princesses.spbu.ru. Viitattu 19.4.2023.
- ↑ Anastasia of Kiev homepages.rpi.edu. Viitattu 19.4.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anastasia Kiovalainen Wikimedia Commonsissa
