Aného
Aného Small Popo, Klein Popo, Petit-Popo |
|
---|---|
Näkymä Anéhon laguuniin. |
|
|
|
Valtio | Togo |
Alue | Maritime |
Korkeus merenpinnasta | 2 m[1] |
Väestö | |
Väkiluku | 47 579 |
{{URL|example.com|optional display text}} |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Aného tai Anecho, (aikaisemmin Petit Popo, Little Popo tai Klein Popo[2] tai Anexo[3]) on Togon kahdeksanneksi suurin kaupunki, jossa on noin 45 579 asukasta.[4] Se sijaitsee maan kaakkoisosassa, aivan naapurivaltio Beninin rajalla, suuren laguunin, Atlantin valtameren ja Togo-järven välisellä seudulla, Togon Maritimen alueella. Pääkaupunki Lomé on noin 45 kilometrin päässä.
Aného oli aikaisemmin sekä Saksan, että Ranskan Togon pääkaupunki.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaupungin perusti vuosina 1663-1697 Accran seudulta tullut Ge-kansan ryhmä, joka asettui asumaan historialliseen Glidjiin kylään, joka on nykyisen Anéhon lähellä. Sekä kylässä asuvia Zongoja, että Ge-kansaa pidetään Minoina. joiden nimi viittaa niiden alkuperään Kultarannikolla. Kyläseudun aikoinaan rauhallinen ilmapiiri houkutteli myös brasiliasta tulleita agudoita, ja Anehosta tuli Togon seudun suurin rannikkoyhteisö. Tälöin kaupunkiin muuttivat kuuluisien kauppiassukujen, kuten Ajavon, Tekoé, Wilson, Akoué, Lawson, de Silveira, de Almeida ja De Souza esi-isät. Kaupungista tuli löyhästi Alladan kuningaskunnan alamainen ja orjasatama, joka houkutteli Tanskan, Hollannin ja Britannian orjakauppiaita.[2]
Anéchon satama ei kuitenkaan kehittynyt huomattavaksi kilpailjaksi isoille orjakaupan keskuksille, kuten Ouidah, koska orjia saatavilla vähemmän ja rajoituksia aiheuttivat heitä välittäneet minat.[2] Hollantilaiset rakensivat ensimmäiset kauppapaikat vuonna 1772, mutta he olivat aktiivisia vain lyhyen aikaa. Sen jälkeen kauppa keskittyi Da Souzan suvulle, ja heidän jälkeensä ranskalaisten, saksalaisten ja portugalilaisten yhtiöt asettuivat seudulle. Seudulla vaikuttivat varhain myös lähetystyön tekijät.[2]
Ennen Saksan siirtomaahallinnon alkua vuonna 1884 Aného oli lyhyen aikaa Ranskan miehittämä. Saksa sai kaupungin vastineeksi Kapitaïlle ja Koballe (nykyisen Guinean Conakry) vaihtokaupassa 24. joulukuuta 1885.[5] Vuosina 1885-1897 Sebe, pieni kylä laguunin pohjoispuolella Anechoa vastapäätä oli Saksan siirtomaahallinnon Togon pääkaupunki.[6] Kun Sebe vuonna 1897 joutui luovuttamaan pääkaupungin aseman Lomélle, Anéhon asema heikkeni asteittain, jota vahvistivat rannikolla esiintyvät eroosioilmiöt.
Vuonna Aného 1905 sai aseman rautatieyhteydellä Lomé-Aného.
Talous, matkailu ja nähtävyydet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaupunki elää pääasiassa maataloudesta ja kalastuksesta. Kaupungissa ja ympäröivällä alueella on useita Saksan siirtomaa-ajan rakennuksia.
Adidon alueella on vanha saksalainen hautausmaa, jossa on hyvin säilyneitä hautoja, joiden merkinnät ovat helposti luettavia ja jotka kertovat siirtomaahistoriasta.
Näkemisen arvoinen on myös pieni museo, jossa on kuvia ja esineitä saksalaisesta siirtomaa-aikakaudesta.
Uskonnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Anéhossa harjoitetaan vodounia ja kristinuskoa.
Kirkot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Merkittäviä rakennuksia ovat vuonna 1895 Saksan siirtomaa-ajalla rakennettu protestanttinen kirkko ja roomalaiskatolisen kirkon vuonna 1898 perustaman Anéhon roomalaiskatolisen hiippakunnan katedraali.
Kuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Keisarillisen postitoimiston sinetti.
-
Sairaala vuonna 1904.
-
Kartta.
-
Anehon rautatieasema, josta rata johti Loméen.
-
Anéhon saksalaisen hautausmaan portti.
-
Anéhon rantaa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ https://weatherspark.com/y/45796/Average-Weather-in-An%C3%A9ho-Togo-Year-Round. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ a b c d e Decalo, Samuel: Historical Dictionary of Togo, s. 29. The Scarecrow Press, 1987.
- ↑ Akyeampong, Emmanuel Kwaku: Between the Sea & the Lagoon, s. 7. Ohio University Press, James Currey, 2001.
- ↑ Togo Population 2019, Togo Top 20 Cities by Population World Population Review. 2019. Viitattu 26.2.2019. (englanniksi)
- ↑ Wilfried Westphal, Wilfried. , , S. 197, ISBN .: : Geschichte der deutschen Kolonien, s. 197. Bindlach: Gondrom, 1991. ISBN 3-8112-0905-1 (saksaksi)
- ↑ Sebe. (Arkistoitu – Internet Archive)[1] (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Meyers großes Taschenlexikon in 24 Bänden. BI-Taschenbuchverlag 1992, Band 1, S. 296.
- Norbert Eder: TOGO inkl. Sahara Durchquerung, Verlag Martin Velbinger, Gräfelfing/München, 1992, ISBN 3-88316-049-0