Ampisilliini

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ampisilliini
Ampisilliini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
7-(2-amino-2-fenyyli-asetyyli)amino-3,3
-dimetyyli-6-okso-2-tia-5-atsabisyklo
[3.2.0]heptaani-4-karboksyylihappo
Tunnisteet
CAS-numero 69-53-4
ATC-koodi J01CA01
PubChem 6249
DrugBank APRD00320
Kemialliset tiedot
Kaava C16H19N3O4S 
Moolimassa 349,405 g/mol
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 40 % (suun kautta)
Proteiinisitoutuminen 15–25 %
Metabolia 12–50 %
Puoliintumisaika n. 1 tunti
Ekskreetio 75–85 % (munuaisten kautta)
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

A (Au), B (USA)

Reseptiluokitus

Reseptivalmiste (FI)

Antotapa suun kautta, suonensisäisesti

Ampisilliini on penisilliineihin kuuluva antibiootti. Kuten muidenkin penisilliinien, ampisilliinin rakenteen keskeinen osa on beetalaktaamirengas. Ampisilliini tuli markkinoille vuonna 1961.

Ampisilliini tehoaa lähinnä grampositiivisiin bakteereihin, kuten streptokokkiin ja pneumokokkiin. Siksi lääkettä käytetäänkin hoitamaan esimerkiksi korvatulehdusta, keuhkokuumetta ja pehmytkudostulehduksia. Ampisilliinilla on myös vaikutusta joihinkin gramnegatiivisiin bakteereihin. Ampisilliini inhiboi soluseinän synteesin kolmatta ja viimeistä vaihetta, minkä seurauksena solu hajoaa.

Penisilliineille allergiset henkilöt ovat allergisia myös ampisilliinille. Lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksina maha-suolikanavan oireita, kuten ripulia. Ampisilliini vaikuttaa muiden lääkkeiden osalta muun muassa varfariinin ja allopurinolin pitoisuuksiin veressä, joten yhtä aikaa käytettäessä lääkkeiden yhteisvaikutuksia tulisi tarkkailla.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.