Amerikanhirvikoira
| Amerikanhirvikoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Yhdysvallat |
| Määrä | Suomessa ei yhtään |
| Rodun syntyaika | 1800-luku |
| Alkuperäinen käyttö | suden, kojootin, hirven ja kauriin metsästys |
| Nykyinen käyttö | metsästys- ja seurakoira |
| Elinikä | 12–14 vuotta |
| Muita nimityksiä | American Staghound, Staghound, Cold-Blooded Greyhound[1] |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 20–45 kg |
| Säkäkorkeus | 61–77 cm |
Amerikanhirvikoira (American Staghound) on amerikkalainen koirarotu. Vaikka sitä on jalostettu useiden vuosien ajan, sitä ei ole hyväksytty virallisesti missään suuressa tai merkittävässä kennelliitossa.[2] Sitä kutsutaan toisinaan "kylmäveriseksi" vinttikoiraksi. Sitä ei tule sekoittaa englanninhirvikoiraan.[3]
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amerikanhirvikoira on selkeästi longdogin (pienikokoinen lurcher)[1] ja tyypillisen vinttikoiran näköinen, joskin huomattavasti vankkaraajaisempi[1] ja runsaskarvaisempilähde?. Vaikka se muistuttaa lurcheria, on se kuitenkin tätä kookkaampi ja vahvarakenteisempi.[3] Se on yleisolemukseltaan kookas, karkeakarvainen vinttikoira[1][3], jolla on tiivis rakenne ja tiheä nahka[3]. Siitä on kolme eri karvamuunnosta: karkea, rikkonainen ja sileä. Säkäkorkeus on 61–77 cm ja paino 20–45 kg. Nartut ovat hieman uroksia pienempiä.lähde?
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotu on erittäin tyyni ja rakastava, minkä vuoksi siitä saa erinomaisen seurakoiran. Vinttikoirataustasta johtuen se on kuitenkin huono vahtikoira, koska se ei yleensä ole reviiritietoinen. Yksilöt, jotka haukkuvat tuntemattomille saattavat olla poikkeus, ja silloin niiden etuna vartioidessa olisi niiden mainio näkökyky. Suurella osalla on korkea saalisvietti ja ne voivat luokitella riistaksi minkä tahansa pienemmän eläimen, joka juoksee niistä poispäin – jopa kotinsa muut lemmikit.lähde?
Amerikanhirvikoiralla on erinomainen näkö ja jotkut käyttävät sen hajuaistia hyödyksi riistan vainuamiseen ilmasta. Joidenkin yksilöiden tiedetään saavuttaneen jäljestävän englanninvinttikoiran nopeuden, mutta jokainen rodun edustaja on viimeksi mainittua kestävämpi ja sitkeämpi.lähde?
Rotu tarvitsee vain vähän liikuntaa, sillä se on onnellinen saadessaan vain makoilla talossa. Täten se sopeutuu myös kerrostaloon. Se on kuitenkin jopa ilman liikuntaa hyvin nopea: se tulee pitää kytkettynä julkisilla paikoilla ellei kyseessä ole turvallinen alue.lähde?
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amerikanhirvikoira kehitettiin skotlanninhirvikoiran, irlanninsusikoiran, venäjänvinttikoiran ja englanninvinttikoiran välisestä risteytyksestä[1][3] - kaikki edellä mainitut rodut saapuivat Pohjois-Amerikkaan 1800-luvulla[3]. Rotua käytettiin aluksi Yhdysvaltojen länsiosissa suden ja kojootin kaltaisten petojen metsästykseen, mutta nykyisin se jäljestää kaurista.[1][3] Se oli suureksi avuksi varhaisille uudisasukkaille, jotka asettuivat alueelle pitämään maatilaa: petoeläimet uhkasivat jatkuvasti heidän karjaansa, joten tämäntyyppinen suojelija oli heille korvaamaton - se kykeni vastustamaan jopa kookkaimpia susia. Kun länsi oli kokonaan kolonisoitu, ei susikoiraa enää tarvittu, minkä vuoksi amerikanhirvikoiraa alettiin käyttää sen sijaan kauriin metsästykseen.[3]
Kenraali George Custerilla oli vuonna 1846 ajueessaan yksi rodun edustaja. Myös Theodore Roosevelt ja Ernest Thompson Seton käyttivät sitä metsästykseen.lähde?
Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vinttikoirataustasta johtuen vatsalaukun kiertymän riski on olemassa, jos rotua ulkoiluttaa pian syömisen jälkeen. Muita perinnöllisiä terveysongelmia ei ole todettu. Tyypillinen elinikä on 12–14 vuotta.lähde?
