American Idiot

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun


American Idiot
Green Day
Studioalbumin American Idiot kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  23. helmikuuta 2003 – tammikuu 2004 San Franciscossa, Kaliforniassa
 Julkaistu 21. syyskuuta 2004
 Tuottaja(t) Green Day, Rob Cavallo
 Tyylilaji Punk rock, alternative rock, punk pop
 Kesto 57.16
 Levy-yhtiö Reprise Records
Green Dayn muut julkaisut
Shenanigans
2002
American Idiot
2004
Bullet in a Bible
2005

American Idiot on punkrockbändi Green Dayn seitsemäs studioalbumi. Sen äänitys aloitettiin helmikuussa 2003, ja äänitys kesti yksitoista kuukautta. Albumi julkaistiin 21. syyskuuta 2004. Yhtye itse on luonnehtinut American Idiotia punk rock -oopperaksi. Albumi voitti parhaan rockalbumin Grammy-palkinnon vuonna 2005. Siltä julkaistiin singleinä "American Idiot", "Boulevard of Broken Dreams", "Holiday", "Wake Me Up When September Ends" ja "Jesus of Suburbia". Joidenkin vanhojen fanien mielestä Green Day on pettänyt heidät tällä levyllään, muuttamalla musiikkiaan punkista enemmän radioystävälliseksi massarockiksi. Green Day on kuitenkin enemmän poliittisesti kantaaottava kuin ikinä ennen. American Idiot nousi albumilistojen kärkeen ympäri maailmaa ja sai kriitikoilta suotuisan vastaanoton, nostaen siten Green Dayn laskevan uran uuteen nousuun. Levyä on myyty maailmanlaajuisesti yli 16 miljoonaa kappaletta, ja se on täten Green Dayn kaikkien aikojen myydyin albumi.

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki kappaleet san. Billie Joe Armstrong ellei toisin mainita, kaikki kappaleet säv. Green Day.

Nro Nimi Kesto
1. American Idiot   2:54
2. Jesus of Suburbia"
I. "Jesus of Suburbia"
II. "City of the Damned"
III. "I Don't Care"
IV. "Dearly Beloved"
V. "Tales of Another Broken Home  
9:08
3. Holiday   3:52
4. Boulevard of Broken Dreams   4:20
5. Are We the Waiting   2:42
6. St. Jimmy   2:56
7. Give Me Novacaine   3:25
8. She's a Rebel   2:00
9. Extraordinary Girl   3:33
10. Letterbomb   4:05
11. Wake Me Up When September Ends   4:45
12. Homecoming"
I. "The Death of St. Jimmy"
II. "East 12th St."
III. "Nobody Likes You" (sanat: Mike Dirnt)
IV. "Rock and Roll Girlfriend" (sanat:Tré Cool)
V. "We're Coming Home Again  
9:18
13. Whatsername   4:14
57:12

Äänittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Green Dayn seitsemännen studiolevyn nimeksi piti alun perin tulla Cigarettes and Valentines. Albumi oli jo miltei valmis, kun joku varasti Green Dayn studioilta kaikki levyn tärkeimmät nauhoitukset. Näin yhtye menetti kaiken, mitä se oli viimeisien kuukausien aikana saanut valmiiksi. Sen sijaan, että Green Day olisi aloittanut levyn uudelleennauhoituksen, yhtye päätti aloittaa uudelleen tyhjästä ja tehdä vielä Cigarettes and Valentinesiakin paremman kokonaisuuden. Tästä ideasta syntyi American Idiot. Basisti Mike Dirnt on myöhemmin myöntänyt, että alkuperäisen levyn äänimaailma olisi muistuttanut huomattavasti Green Dayn viimeisintä, Warning:-nimeä kantavaa albumia, joka oli yhtyeen heikosti menestynein levy sitten vuoden 1994 Dookie-menestystarinan. Yhtyeen keulakuva Billie Joe Armstrong taas on kuvaillut Cigarettes and Valentinesin varastamista kirouksen sijaan siunaukseksi ja että ilman tätä epäonnea Green Day ei olisi voinut enää nousta punk rock -maailman huipulle.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

American Idiot - Are We The Waiting[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

American Idiot kertoo Yhdysvalloissa asuvan nuoren pojan traagisen ja mutkia täynnä olevan tarinan. Jingletown-kaupungissa asuva "Jesus of Suburbia" -nimeä itsestään käyttävä poika on turhautunut elämäänsä ja alkaa myös tajuta, että kaikki ei Yhdysvalloissa ehkä olekaan niin hyvin kuin aluksi tuntuu. Jingletown on paikka, jossa Billie Joe Armstrong kasvoi. Billie Joe vertaa itseään "Jesus of Suburbiaan", sillä hän on kokennut saman nuorempana. Albumin avauskappaleessa Jesus lähettää hätähuudon, jota kukaan ei kuule: "Don't want to be an American Idiot, one nation controlled by the media. Information age of hysteria, it's calling out to Idiot America." Seuraava kappale Jesus of Suburbia, esikaupungin Jeesus, on pojan nimikkokappale, ja se kestää yli yhdeksän minuuttia, koostuen viidestä yhteen hitsatusta minikappaleesta. Kappale kuvailee Jesuksen tunteita Jingletownia ja elämäänsä kohtaan esimerkiksi sanoilla "City of the damned, Lost children with dirty faces today, No one really seems to care". Lopulta J.O.S jättää paikan taakseen ja lähtee suureen kaupunkiin lähettyvillä. Jesuksen vaiheita suurkaupungissa kuvaillaan kappaleissa Holiday, Boulevard of Broken Dreams ja Are We The Waiting. JOS liikkuu yksin ja alkaa miettiä, mitä hän oikeastaan elämältään haluaa. Samalla Green Day arvostelee kappaleessa "Holiday" ankarasti George W. Bushin hallitusta ja Irakin sotaa. Billie Joe on kuvaillut, että Holiday on juhlat ja Boulevard of Broken Dreams krapula.

St. Jimmy - Give me Novacaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin kuudes kappale St. Jimmy on eräänlainen käännekohta, ja siihen sisältyy myös kiistanalainen yksityiskohta. Tässä vaiheessa Jesus joko tapaa St. Jimmy -nimisen huumeisiin koukussa olevan, pelottoman teini-ikäisen soturin, joka suorastaan vihaa suurkaupungin johtajia, ja lähtee tämän matkaan. Suurempi mahdollisuus on, että Jesus of Suburbia yksinkertaisesti luo sivupersoonan ollakseen uskottavampi julmilla kaduilla, sillä Jesus of Suburbia -musiikkivideossa päähenkilö maalaa seinään sanat "St. Jimmy" ennen lähtöään kotikaupungistaan kuvaten muutosta Jesuksesta St. Jimmyksi. Mahdollista on myös, että Jesus ei tee tätä muutosta tietoisesti, ja menettää vähäksi aikaa järkensä. Oli miten oli, St. Jimmy ei kumarra kuvia, ja nimikappaleessa hänen elämäänsä kuvaillaan komedian ja tragedian sekoitukseksi. Kappaleessa "Give Me Novacaine" Jesus sekaantuu toden teolla huumeisiin, joita St. Jimmy hänelle "tarjoaa" - tämä tukee oletusta, että St. Jimmy ja Jesus ovat eri henkilöitä: "I get the funny feeling, that’s alright. Jimmy says it's better than here" ja myöhemmin "Tell me Jimmy I won't feel a thing, so give me Novacaine."

She's a Rebel - Letterbomb[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jesus of Suburbia tapaa Whatsername-nimisen tytön, jota kuvaillaan She's A Rebel -kappaleen nimen mukaisesti kapinalliseksi. J.O.S ihastuu häneen, ja jo seuraavassa kappaleessa, nimeltään "Extraordinary Girl", Jesus ja Whatsername kertovat vuoropuheluna suhteestaan. He alkavat ajautua erilleen, luultavasti J.O.Sn epäkypsän ja itsekeskeisen käytöksen takia, josta kappaleessa kerrotaan. Letterbomb -kappaleessa Whatsername ilmoittaa Jesukselle, että hän jättää suurkaupungin taakseen, samoin kuin poikaystävänsä. Samalla korruption valtaama suurkaupunki alkaa sortua, ja kaupunki on "tulessa" Whatsernamen lähtiessä omille teilleen. Jesus kutsuu tyttöä Whatsernameksi, sillä hän ei koko CD:n aikana joko tiedä hänen nimeään tai ei vain yksinkertaisesti muista sitä. Levyn kansilehdessä nimi on sutattu ja sen tilalle kirjoitettu Whatsername, joten Jesus of Suburbia luultavasti kieltää muistot hänestä.

Wake Me Up When September Ends - Whatsername[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraava kappale, "Wake Me Up When September Ends", on American Idiotin ainoa kappale, joka ei jatka Jesus of Suburbian tarinaa eteenpäin, vaan kertoo Billie Joe Armstrongin omista kokemuksista. Se kertoo Billie Joen edesmenneestä isästä, joka kuoli syyskuussa hänen ollessaan 10-vuotias. Homecoming-kappaleessa Jesus of Suburbia saa lopullisesti ja lopultakin tarpeekseen suurkaupungin kurjuudesta ja lähtee kotimatkalle. Kappale kestää "Jesus of Suburbian" tavoin yli yhdeksän minuuttia ja koostuu sekin viidestä minikappaleesta. Ensimmäisessä niistä St. Jimmy kuolee. Tässä tulee esille hänen kiistanalainen persoonallisuutensa: Jos Jimmy on "oikea" henkilö, hän tekee itsemurhan - jos hän taas on kaiken aikaa ollut Jesuksen alter ego, Jesus yksinkertaisesti päättää unohtaa ja lopettaa moiset elvistelyt. "East 12th St."- osiossa J.O.S on nimen mukaisella poliisiasemalla, ehkä bonusraita Shoplifteriin liittyen. Billie Joe on itse ollut pidetettynä siellä juopuneena ajamisen vuoksi. Pian J.O.S tajuaa, ettei hänellä ole ketään jota rakastaa, eikä kukaan pidä hänestä. Jesuksen mielentilaa ei juurikaan paranna se, että hän saa postikortin vanhalta kaveriltaan Tunnyltä. Tunny elää mahtavaa elämää, hänellä on kaksi lasta, eikä hän ole polttanut tupakkaa 22 päivään. Kirjeen lopuksi Tunny tekee selväksi, ettei halua olla missään tekemisissä Jesuksen kanssa. Kappaleen nimiosuudessa Jesus viimein tekee torvien soidessa mahtipontisen paluun Jingletowniin.

Levy päättyy kappaleeseen "Whatsername", jossa Jesus muistelee kokemuksiaan Whatsernamen kanssa. Jesus ei edelleenkään muista tytön nimeä ja miettii, miten tämä mahtaa voida. Jesus katuu Whatsernamen menettämistä, mutta hyväksyy lopulta asian: "And in the darkest night, if my memory serves me right, I'll never turn back time, forgetting you but not the time." Näihin sanoihin päättyy Green Dayn eeppinen rock-ooppera ja seitsemäs studioalbumi.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Homecoming"- kappale sai alkunsa, kun Green Dayn basisti Mike Dirnt harjoitteli studiolla ja kirjoitti huvin vuoksi 30 sekunnin mittaisen kappaleen. Yhtyeen keulamies Billie Joe Armstrong piti ideasta ja kirjoitti oman lyhyen biisinsä. Pian myös rumpali Tré Cool teki oman versionsa. Nämä kolme liitettiin yhteen ja Billie Joe lisäsi "East 12th St."- ja "We're Coming Home Again"- osiot. "Nobody Likes You" on Dirntin kappale, samalla kun "Rock and Roll Girlfriend" on Tré Coolin käsialaa. Dirnt myös laulaa pääosin "Nobody Likes You"'n live-esityksissä, ja Tré laulaa "Rock and Roll Girlfriendin" kokonaisuudessaan. Ei ole saatu selville, laulaako "Nobody Likes You"'n itse CD:llä Billie Joe vai Mike Dirnt - edes Green Day ei sitä ole kertonut.

Albumin kappaleissa toistetaan jatkuvasti sanoja "lost", "found", "lie, lies", "care", "dope", "rage" ja "love". Vuoden 2006 lopussa "Weird Al" Yankovic väänsi "American Idiot" -kappaleesta "Canadian Idiot" -kappaleen, vaikkei tästä usea kanadalainen olekaan suuttunut.

American Idiot -elokuva ja -musikaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pian albumin julkaisun jälkeen alkoi liikkua huhuja siitä, että Green Day aikoo tehdä American Idiotin aiheen ympärille täyspitkän elokuvan, kuten The Who teki Tommystä. Aluksi muun muassa yhdysvaltalainen VH1-kanava kertoi siitä, ja se oli vain huhu. Myöhemmin Billie Joe kuitenkin vahvisti, että elokuvan "American Idiot: The Motion Picture" kuvaukset alkavat vuoden 2006 aikana. Billie Joe aikoo henkilökohtaisesti pitää huolen siitä, että elokuva rokkaa CD:n lailla. 1. heinäkuuta 2006 Armstrong ilmoitti haastatettulassa MTV:llä.com, että "kyllä se vielä tulee" ja että "joka viikko syntyy elokuvasta uusia ideoita, ja takuulla se vielä valmistuu,"[1], mutta myöhemmin yhtye on ilmoittanut, että "siihen menee vielä aikaa."[2]

Albumista on tekeillä myös musikaali, jonka on käsikirjoittanut Michael Mayer yhdessä Armstrongin kanssa. Ensi-iltansa musikaali sai syyskuussa 2009 Berkeleyssä, Kaliforniassa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]