Amazing Stories
Amazing Stories on yhdysvaltalainen science fiction -lehti, jonka Hugo Gernsback perusti huhtikuussa 1926. Amazing Stories oli ensimmäinen aikakauslehti, joka oli kokonaan omistettu tieteiskirjallisuudelle. Lehti on käynyt historiansa aikana läpi useita linjanmuutoksia, vaihtanut omistajaa sekä kärsinyt ajoittain talousvaikeuksista.
Lehden perusti luxemburgilais-amerikkalainen keksijä, kirjailija ja sähköalan harrastaja Hugo Gernsback. Amazing Stories -lehden ensimmäisen numeron esipuheessa Gernsback esitteli "uudenlaisen aikakauslehden", joka oli hänen mukaansa suunnattu moderniin "täysin uuteen maailmaan". Hän mainitsi esikuvikseen Edgar Allen Poen, Jules Vernen ja H. G. Wellsin ja kuvaili kirjallisuuden muotoa, jonka tavoitteena oli sekä opettaa että viihdyttää, "välittää tietoa ... antamatta meidän kuitenkaan kertaakaan ymmärtää, että meitä opetetaan". Gernsbackin ura toimittajana oli alkanut vuonna 1908 Modern Electrics -lehdellä, jossa hän julkaisi sarjakertomuksena oman romaaninsa Ralph 124C41+. Gernsback myi kuitenkin lehden ja perusti sen jälkeen The Electrical Experimenter -lehden. Näissä lehdissä, kuten myöhemmin Amazing Stories -lehdessä, Gernsback hahmotteli näkemyksen tulevaisuuden kapitalistisesta teknokratiasta, jota johtaisivat rohkeat keksijät, kuten hänen sankarinsa Ralph, jonka esikuvana oli Thomas Edison.[1]
Gernsbackin Amazing Stories -lehden ensinumerossa esittämä visio, jota Frank R. Paulin näyttävät kansikuvat tukivat, veti puoleensa laajan ja innostuneen lukijakunnan. Monet lehden lukijat ryhtyivät kirjoittamaan lehteen tieteistarinoita lähetettyään ensin kirjeitä lehden keskustelupalstalle. Gernsback maksoi kuitenkin kehnoja kirjoituspalkkioita. Lehti vaihtoikin omistajaa vuonna 1929, ja Amazing Storiesin uudeksi päätoimittajaksi tuli John W. Campbell. Talousvaikeuksien vuoksi lehteä ryhdyttiin painamaan heikompilaatuiselle paperille vuoden 1933 puolivälissä. Sitä ennen lehteä oli julkaistu kuukausittain suurikokoisena ja hyvälle paperille painettuna.[1]
Vuonna 1938 Ziff-Davis -kustantamo osti lehden ja nimitti uuden päätoimittajan, Raymond A. Palmerin. Koko Palmerin päätoimittajuuden ajan Amazing Stories luotti tasalaatuiseen kirjoittajien ydinjoukkoon. Satunnaisesti Amazing Stories julkaisi myös Ray Bradburyn tai Eric Frank Russellin kaltaisten kirjailijoiden kertomuksia. Lehdessä julkaistiin myös Edgar Rice Burroughsin novellien sarja. Lehdessä ryhdyttiin myös julkaisemaan Richard Shaverin omalaatuisia tarinoita. Shaver esitti kertomuksensa absoluuttisina tosiasioina: muistiinpanoina menneistä elämistään kadonneilla mantereilla sekä kidutuksistaan maan alla elävien, kehittyneiden olentojen käsissä. Osa lukijoista innostui näistä tarinoista, mutta Gernsbackin mallin mukaisesta opettavaisemmasta kaunokirjallisuuden pitävät hylkäsivät lehden.[1]
Palmer siirtyi lopulta vetämään Fate-lehteä. Uusi päätoimittaja Harold Browne ryhtyi vuonna 1950 muuttamaan Amazing Storiesin imagoa täysin, mutta Korean sodan aikaiset leikkaukset tekivät suunnitelmasta mahdottoman. Isaac Asimovin, Fritz Leiberin, Arthur C. Clarken ja muiden tunnettujen kirjailijoiden kertomukset tekivät lehdestä joksikin aikaa suositun julkaisukanavan monille tieteiskirjallisuuden parhaille tekijöille.[1]
Amazing Stories ei kuitenkaan enää kyennyt kilpailemaan kirjailijoista Campbellin toimittaman Astounding Stories -lehden sekä muiden tulokkaiden kanssa. Amazing Stories vaikutti jälleen tuhoon tuomitulta, mutta toipui Cele Goldsmithin johdolla. Goldsmith onnistui tuomaan lehteen takaisin Asimovin ja Cordwainer Smithin kaltaisia vakiintuneita kirjailijoita ja julkaisi myös tieteiskirjallisuuden uudeksi aalloksi nimettyjen kirjoittajien, kuten Ursula Le Guinin, Philip K. Dickin ja J.G. Ballardin kertomuksia. Amazing Stories joutui siitä huolimatta vaikeuksiin ja se myytiin kilpailijalle, joka teki lehdestä menneisyyteen tähyävän uusintapainoksen. Muutaman vuoden kuluttua toimitus vakiintui science fiction -fanin ja taiteilijan Ted Whiten alaisuudessa. White uudisti sopivasti lehden imagoa, päivitti sen kuvitusta ja ulkoasua, laajensi lehden suhdetta Dickiin ja Le Guiniin ja nosti esiin uusia kykyjä, kuten James Tiptree Jr:n. White väsyi kuitenkin taisteluihin lehden kustantajan kanssa ja erosi. Seuraavan päätoimittajan Elinor Mavorin huomattavista ponnisteluista huolimatta lehti myytiin vuonna 1982 Dungeons & Dragons -roolipelin kehittäneelle Gary Gygaxille, eikä Amazing Stories enää koskaan sen jälkeen palannut aiempaan loistoonsa. Amazing Stories lakkautettiin maaliskuussa 2005.[1] Amazing Stories -lehteä on sittemmin julkaistu satunnaisesti verkossa ja lehden oikeudet hankkinut Steve Davidson on julkaissut lehteä myös painettuna. NBC on lisäksi esittänyt samannimistä televisiosarjaa vuosina 1985–1987.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Andrew Ferguson: Amazing Stories The Pulp Magazines Project. Viitattu 16.12.2022. (englanniksi)
- ↑ David Brooks: The original science fiction magazine ‘Amazing Stories’ back in print thanks to N.H. push Concord Monitor. Viitattu 16.12.2022. (englanniksi)