Amalia Lindfelt-Lehtinen

Amalia Sofia Lindfelt-Lehtinen, vuoteen 1907 Lindfelt (28. heinäkuuta 1861 Tampere – 29. joulukuuta 1939 Tampere) oli suomalainen opettaja, naisten käsityönopetuksen uranuurtaja ja Tampereella 1898–1916 toimineen käsityönopettajia kouluttaneen Kasvatusopillisen käsityökoulun perustaja ja johtaja.

Lindfelt-Lehtinen pääsi Tampereen kansakoulusta sen ensimmäisten oppilaiden joukossa vuonna 1876. Hän kävi sitten Jyväskylän seminaarin, josta hän sai päästötodistuksen vuonna 1886. Lindfelt-Lehtinen tuli 1887 Tampereelle kansakoulunopettajaksi. Hän oli jo nuorena perehtynyt naisten käsitöihin ja niistä innostuneena hän pian siirtyi tämän erikoisalan opettajaksi. Lindfelt-Lehtinen oli jo opettajaseminaarissa havainnut tyttöjen käsityönopetuksessa puutteellisuuksia ja epäkohtia, ja sen vuoksi hän alkoi toimia niiden poistamiseksi mielessään se Uno Cygnaeuksen esittämä ajatus, että naisten olisi hyvissä ajoin saavutettava kunnollinen käsityötaito. Vanha opetussuunta oli keskittynyt pääasiassa koneellisen kätevyyden saavuttamiseen, mutta unohtanut käytännöllisen taitavuuden ja yksilöllisen ajatuskyvyn herättämisen oppilaissa. Lindfelt-Lehtisen mielestä käsityöt voitiin kasvatusopin perussääntöjä noudattaen järjestää luokkaopetuksen kannalle, jolloin opetus muodostuu havainnolliseksi ja oppilaan kykyjä kehittäväksi. Hänen aloitteesta näitä periaatteita ryhdyttiin sitten menestyksellä toteuttamaan Tampereen kansakoulujen käsityönopetuksessa. Hän toimi vuodesta 1896 lähtien tyttöjen käsitöiden opettajana. Hän teki kaksi opintomatkaa Tukholmaan vuosina 1897 ja 1901 tutustuen sikäläiseen käsityöopetukseen ja matkojen perusteella hän kehitti käsityöopetusta Tampereella. Lisäksi Lindfelt-Lehtinen kävi Kööpenhaminan pohjoismaisessa opettajakokouksessa vuonna 1905 ja opintomatkalla Berliinissä vuonna 1906.

Tehtyään opintomatkan Ruotsiin Lindfelt-Lehtinen ryhtyi järjestämään myös käsityönopettajatarkursseja pyrkien siinäkin saamaan omintakeisuutta kehittävän luokkaopetuksen yksilöopetuksen tilalle. Hänen aloitteestaan kehittyi Tampereen kasvatusopillinen käsityökoulu, joka valmisti suuren joukon käsityönopettajia kansakouluihin, kansanopistoihin, kiertäviin käsityökouluihin ja seminaareihin. Koululla oli tiukat vaatimukset, mutta kouluun pyrkijöiden määrää kasvoi vuosi vuodelta, niin että koulussa sen toiminnan loppuaikoina oli jo viisi apuopettajaa. Kasvatusopillisen käsityökoulun toiminta alkoi elo-syyskuussa 1898 järjestetystä kahden kuukauden pituisesta käsityökurssista. Samanlainen kurssi järjestettiin sitten kahtena seuraavana syksynä. Vuonna 1900 kurssin kesto piteni kahteen ja puoleen kuukauteen ja vuodesta 1901 alkaen kursseja järjestettiin kaksi kertaa vuodessa keväällä ja syksyllä. Vuonna 1907 Lindfelt-Lehtinen luopui vakituisesta toimestaan kansakoulunopettajana ja ryhtyi päätoimisesti johtamaan koulua. Syksystä 1907 aina koulun toiminnan lopettamiseen saakka koulun käsityökurssit olivat kolmen kuukauden mittaisia. Viimeinen tälläinen kurssi järjestettiin keväällä 1916.

Lindfelt-Lehtinen opetti myös vuosina 1900–1902 vuonna 1893 perustetun Tampereen kutoma- ja käsityökoulun (vuoteen 1900 Tampereen kutomakoulu) käsityöosastolla. Tämän koulun oli perustanut Tampereen naisyhdistys.

Kun Tampereella vuonna 1916 raivonnut lavantautiepidemia suuresti vaikeutti koulun toimintaa, Lindfelt-Lehtinen päätti samana vuonna lopettaa koulun toiminnan oltuaan koulun johtajana 15 vuoden ajan. Hän ehti kuitenkin antaa voimakkaan sysäyksen naisten käsitöiden opetuksen kehittämiselle Suomessa, ja hänen työnsä oli uraauurtavaa koko maan käsityöharrastuksen kehittämisessä. Koulunsa lopetettuaan Lindfelt-Lehtinen omistautui kodillensa.

Amalia Lindfelt-Lehtinen oli naimisissa nahkurimestari Uljas Leander Lehtisen kanssa, joka oli perustanut ja johtanut Suomen ensimmäistä nahkurikoulua. Joulukuun lopulla 1939 78-vuotiaana kuollut Amalia Lindfelt-Lehtinen on haudattu Kalevankankaan hautausmaalle.

Kirjallisuutta

• Raija Nykänen : Kaksi tamperelaista käsityökoulua: taiteilijat käsityökoulujen opettajina. Taidehistorian pro gradu-tutkielma, Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos, Jyväskylän yliopisto 1994 (Rajoitettu pääsy)