Amália Rodrigues

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Amália Rodrigues
Amália Rodrigues 1969
Amália Rodrigues 1969
Syntynyt 23. heinäkuuta 1920
Lissabon, Portugali
Kuollut 6. lokakuuta 1999 (79 vuotta)
Lissabon, Portugali
Aktiivisena 1939–1999
Tyylilajit fado
Laulukieli portugali
Ammatit laulaja, näyttelijä
Soittimet laulu, portugalilainen kitara
Levy-yhtiöt Valentim de Carvalho
MusicBrainz

Amália da Piedade Rodrigues (23. heinäkuuta 1920 Lissabon, Portugali6. lokakuuta 1999 Lissabon, Portugali) oli portugalilainen fadolaulajatar ja näyttelijä, jota on kutsuttu fadon kuningattareksi ("Rainha do Fado"). Hän teki yli 50 vuotta kestäneen uransa aikana musiikkityylin kansainvälisesti tunnetuksi.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amália Rodrigues syntyi Lissabonissa. Hänen vanhempansa olivat Lucinda da Piedade Rebordão ja Albertino de Jesus Rodrigues. Amálian synnyinpäivään liittyy joitakin ristiriitaisuuksia, minkä takia hän itse alkoi kertoa syntyneensä 1. heinäkuuta 1920. Syntymätodistuksessa synnyinpäiväksi on merkitty 23. heinäkuuta.[1]

Amália oli yksi työläisluokkaisen perheen kymmenestä lapsesta.[2] Hän vietti nuoruutensa Lissabonissa, mihin hänen isänsä oli muuttanut paremman elämän perässä. Kun Albertino Rodrigues ei löytänyt töitä Lissaboniin, hän muutti takaisin Beiran alueelle. Amália jäi Lissasboniin isoäitinsä kasvatettavaksi.[3]

Amália Rodrigues lopetti koulunkäynnin 12-vuotiaana ja alkoi käydä töissä perheen toimeentulon ylläpitämiseksi. Hän myi hedelmiä ja matkamuistoesineitä Alcantaran satamakaupunginosassa.[3]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rodrigues aloitti laulu-uransa vuonna 1938, kun hän voitti laulukilpailun, jonka nimi oli ”Fadon kuningatar”.[3] Vuonna 1939 hän lauloi jo ammattilaisena tangoa ja fadoa. Hänen perheensä eivät alkuun hyväksyneet asiaa, sillä hänen musiikkityylinsä liitettiin alaluokkaan ja alamaailmaan.[2]

Rodrigues esiintyi ensimmäisen kerran Portugalin ulkopuolella vuonna 1943, kun hän lauloi Madridissa Portugalin Espanjan-suurlähettilään järjestämässä tilaisuudessa. Seuraavana vuonna hän esiintyi Brasiliassa, mihin hän palasi vuonna 1945.[1]

Rodrigues teki vuonna 1945 Portugalissa ja Rio de Janeirossa ensimmäiset äänityksensä. Hän teki 1952 levysopimuksen Valentim de Carvalhon kanssa ja alkoi pian tämän jälkeen yhdistellä fadoperinteeseen Lissabonin kaupunkilaisrytmejä ja Coimbran maaseututyyliä.[2] Rodrigues aloitti elokuvauransa vuonna 1947, kun hän näytteli elokuvassa Capas Negras.[4]

Vuonna 1949 Rodrigues esiintyi Pariisissa. Hän jäi tauolle 1950-luvulla, mutta palasi vuonna 1962 julkaisemalla albumin Amália Rodrigues, joka oli hänen ensimmäinen yhteistyönsä ranskalaisen säveltäjä Alain Oulmanin kanssa.

Kun neilikkavallankumous syöksi Portugalissa vallasta sotilasjuntan, Rodriguesin aiemmin puhtoinen julkisuuskuva sai ison särön. Julkisuuteen alkoi tulla syytöksiä siitä, että hän olisi tehnyt yhteistyötä kaadetun oikeistohallituksen kanssa. Hänen maineensa palautui, kun kävi ilmi, että Rodrigues oli tukenut taloudellisesti Portugalin kommunistipuoluetta António de Oliveira Salazarin kaudella.[4]

Rodrigues palasi studiolle vuonna 1977, jolloin hän julkaisi albumin Cantigas numa língua antiga. Rodrigues julkaisi viimeisen ainoastaan uusia kappaleita sisältäneen albuminsa, Lágriman vuonna 1983. Vielä tämän jälkeen ilmestyi lukuisia aiemmin julkaisemattomia Rodriguesin levytyksiä.

Rodrigues kuoli Lissabonissa vuonna 1999. Hänen kansallinen maineensa nousi esille hänen kuolleessaan: Radioasemat lopettivat ohjelman mukaiset lähetykset ja alkoivat esittää kunnianosoituksia. Pääministeri António Guterres julisti kolme päivää kestävän kansallisen surun ja parlamenttivaalien kampanjointi keskeytettiin tilapäisesti.[2][4]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rodrigues meni vuonna 1940 naimisiin portugalilaisen Francisco da Cruzin kanssa. He muuttivat erilleen vuonna 1943 ja erosivat virallisesti vuonna 1946. Rodrigues meni uudestaan naimisiin brasilialaisen insinöörin César Seabran kanssa vuonna 1961 Rio de Janeirossa. He olivat naimisissa Seabran kuolemaan asti vuonna 1997. Rodriguesilla ei ollut lapsia.

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Perseguição (1945)
  • Tendinha (1945)
  • Fado do Ciúme (1945)
  • Ai Mouraria (1945)
  • Maria da Cruz (1945)
  • Ai Mouraria 1951/52
  • Sabe-se Lá 1951/52
  • Novo Fado da Severa (1953)
  • Uma Casa Portuguesa (1953)
  • Primavera (1954)
  • Tudo Isto é Fado (1955)
  • Foi Deus (1956)
  • Amália no Olympia (1957)
  • Povo que Lavas no Rio (1963)
  • Estranha Forma de Vida (1964)
  • Amália Canta Luís de Camões (1965)
  • Formiga Bossa Nossa (1969)
  • Amália e Vinicius (1970)
  • Com que Voz (1970)
  • Fado Português (1970)
  • Oiça Lá ó Senhor Vinho (1971)
  • Amália no Japão (1971)
  • Cheira a Lisboa (1972)
  • Amália no Canecão (1976)
  • Cantigas da Boa Gente (1976)
  • Lágrima (1983)
  • Amália na Broadway (1984)
  • O Melhor de Amália - Estranha Forma de Vida (1985)
  • O Melhor de Amália volume 2 - Tudo Isto é Fado (1985)
  • Obsessão (1990)
  • Abbey Road 1952 (1992)
  • Segredo (1997)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Amália Rodrigues Museu do Fado. Viitattu 27.1.2018. (portugaliksi)
  2. a b c d Pareles, Jon: Amalia Rodrigues, 79, Queen Of Fado, Lisbon's Sad Songs NYTimes.com. 7.10.1999. The New York Times Company. Viitattu 27.1.2018. (englanniksi)
  3. a b c Goncalves, Eduardo: Amalia Rodrigues The Guardian. 7.10.1999. Guardian News and Media Limited. Viitattu 27.1.2018. (englanniksi)
  4. a b c Amália da Piedade Rebordão Rodrigues Encyclopædia Britannica. 2018. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 27.1.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]