Alvilde Prydz
| Alvilde Prydz | |
|---|---|
 Alvilde Prydz |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1846 |
| Kuollut | 1922 (75–76 vuotta) |
| Kansalaisuus | Norja |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | norja |
| Tuotannon kieli | norja |
| Pääteokset | Herön kartanon Gunvor |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Alvilde Prydz (5. elokuuta 1846 Fredrikshald, Østfold – 5. syyskuuta 1922 Kristiania[1]) oli norjalainen kirjailija. Prydz on ensisijaisesti probleemikirjailija, ja hänen teoksissaan on aina poleeminen sävy. Muoto on usein epäselvä, mutta hänen parhaat saavutuksensa kuvastavat aina norjalaista luonnetta. Hänen teoksistaan mainittakoon Lykke (1890) ja sen jatko Paa Fuglvik, (1891), Mennesker (1892), Dröm (1893), Gunvor Thorsdatter till Hærø (1890; suom. 1903), paras hänen teoksistaan, Sylvia (1898), näytelmä Aino (1900), Det lovede land (1902), Barnene paa Hærø gaard (1900; suom.), I Ulvedalene (1909) ja Mens det var sommer (1911).[2]
Prydz toimi alkuun opettajana. Hänen esikoisteoksensa oli kertomus Agn og Agnar (1880), jonka tyylissä on vaikutteita Bjørnstjerne Bjørnsonilta. Itsenäisempää ja kypsempää tyyliä on nähtävissä novellikokoelmissa I moll (1885) ja Underveis (1889), kertomuksissa Lykke (1890), Paa Fuglvik (1891), Mennesker (1892), Dröm (1893), Sylvia (1899) ja Mens det var sommer (1911).[3]
Suuren menestyksen sai romaani Gunvor Thorsdatter til Herö (1896; Herön kartanon Gunvor). Sillä saavuttamansa aseman Prydz säilytti romaaneilla Det lovede land (1902, Luvattu maa), Barnene paa Herö gaard (1906; Herön kartanon lapset), I Ulvedalen (1909) ja erityisesti Torbjörn Vik (1913), joka on kuvaus heittiön kärsimystarinasta ja samalla kirjailijan lämminhenkisin ja taiteellisesti varmin teos. Hän käsittelee myötäeläen kirjallisia ongelmia, usein poleemisesti ja huumorinsävyisesti. Hänen kirjoissaan on aina ajatuksia ja elämänfilosofiaa, joka perustuu terävään todellisuudentajuun ja elämänkokemuksiin. Prydzin teoksia on käännetty ainakin ruotsiksi, saksaksi, englanniksi, venäjäksi[3] ja suomeksi.
Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gunvor Thorintytär Heröstä, suom. Lauri Soini, suomennosta korjannut A. A. Ilmonen, Helsinki: Yrjö Weilin 1903. – 2. p. WSOY 1918 nimellä Herön kartanon Gunvor. – Lisäpainokset: 3. p. 1920
- Härön kartanon lapset, suomentanut Juho Ahava, Helsinki: Yrjö Weilin 1907. Sarja: Puolentoistamarkan kirjasto, n:o 4. – Lisäpainokset: 2. p. 1908.
- Herön kartanon lapset, suomentanut Hilja Walldén, Porvoo: WSOY 1920.
- Luvattu maa: romaani, suomentanut Hilja Walldén, Porvoo: WSOY 1919.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Alvilde Prydz, Norsk biografisk leksikon, viitattu 7.9.2020 (norjaksi)
- ↑ Prydz, Alvilde, Tietosanakirja osa 7, Tietosanakirja-Osakeyhtiö 1915
- ↑ a b Prydz, Alvilde, Nordisk familjebok 1915
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alvilde Prydz Wikimedia Commonsissa
- Vapaasti ladattavia Alvilde Prydzin e-kirjoja Project Gutenbergiltä ja Projekti Lönnrotilta.
| ||||||||||||||||||||||
