Aluekehittäminen
Aluekehittämisessä on kyse yhden tai useamman toimijan puuttumisesta arvojensa määrittelemistä lähtökohdistaan tietyn alueen kehityksen kulkuun. Käytännössä nykyaikaisissa yhteiskunnissa aluekehittäminen on useimmiten usean toimijan vastuulla.[1]
Aluekehittäminen voi olla muuttuviin olosuhteisiin sopeutumista omista lähtökohdista tai uusia olosuhteita kohti laajenevaa. Kehittäminen on uusia voimavaroja luovaa, etsivää ja olemassa olevia resursseja hyödyntävää toimintaa. Olennaista on siis uuden luominen, siirtyminen eteenpäin, jolloin ongelmana on etukäteen tietää, onko kehitys laadultaan järkevää.[1]
Tampereen yliopistossa on aluekehittämiseen liittyvä koulutusohjelma, hallintotieteiden tutkinto-ohjelman alainen kunta- ja aluepolitiikan suuntautumisvaihtoehto.[2]
Aluekehittämisen keskeisiä kysymyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keskeisiä aluekehittämisen kysymyksiä ovat esimerkiksi:
- Miksi jotkut alueet ja kaupungit kasvavat ja uudistuvat toisten taantuessa?
- Mitkä tekijät selittävät kaupunkien ja alueiden kasvua?
- Mikä erottaa vetovoimaiset kaupungit taantuvista?
- Miksi osa kaupungeista ja alueista on innovatiivisempia kuin toiset?
- Miten rakenteelliset tekijät vaikuttavat alueiden kehitykseen?
- Miten institutionaaliset tekijät vaikuttavat alueiden kehitykseen?
- Mitä voimme tehdä tukeaksemme alueiden ja kaupunkien suotuisaa kasvua?
- Mitkä ovat tärkeimmät toimijat ja kehittämisstrategiat?[1]
Alueen määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alue määritellään aluekehittämisen yhteydessä laajasti. Käsite voi viitata kylään, kunnanosaan, kuntaan, useiden kuntien yhteenliittymään eli seutukuntaan, maakuntaan, suuralueeseen eli useiden maakuntien muodostamaan kokonaisuuteen, tai maiden rajat ylittävään kokonaisuuteen, kuten esimerkiksi Itämeren alue.
Alue voidaan määritellä hallinnon, politiikan, toiminnan, kulttuurin ja maantieteen näkökulmasta. Alueet ovat hyvin erilaisia kehittämiskohteita riippuen niiden luonteesta, koosta ja historiasta.[1]
Hallittavuus, arvot ja muutos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aluekehittämisessä on kysymys hallittavuudesta, arvoista ja muutoksesta.
Ei ole itsestään selvää, että monista organisaatioista, ja vielä useammista toiminnoista koostuva aluekokonaisuus kykenee tuloksellisesti ohjaamaan inhimillistä osaamista, toimijoiden yhteistyötä ja taloudellisia resursseja tavoitteiden saavuttamiseksi.
Varsin usein aluekehittämisenkeskeiset toimijat rationalisoivat tapahtumien kulun jälkeenpäin, jotta olisi mahdollista osoittaa, miten tehokkaasti kehittämisprosessia on johdettu, ja miten vastaukset kehittämistä koskeviin kysymyksiin ovat löytyneet visioiden ja strategioiden avulla. Käytännössä prosessi on saattanut olla epäselvä, menneeseen lukkiutumien ja hämmennyksen sävyttämä yrityksen ja erehdyksen polku.
Keskellä epäselviä tilanteita ei ole helppo löytää vastauksia kehittämisen kannalta keskeisiin kysymyksiin; aina ei edes ole helppo tietää, mikä kehittämisen keskeisin kysymys on. Vielä vaikeampaa on mobilisoida erilainen joukko organisaatioita ja yksilöitä yhdessä tunnistamaan ja toteuttamaan alueen kehityksen kannalta keskeisiä tavoitteita.
Jopa kysymykseen, mitä on ”kehitys”, saattaa olla vaikea vastata. Ja vielä vaikeampi voi olla määritellä tavoitteet, löytää yhdessä toimimisen muodot ja suunnata resurssit alueen kehitystä palvelevalla tavalla toimijoiden tarkastellessa kehitystä ja kehittämistä omista näkökulmistaan.
Aluekehittäminen ei ole suoraviivaista tavoitteiden asettamista ja oikeiden keinojen määrittelemistä, vaan moniulotteista ja moniarvoista tavoitteiden, näkemysten ja kokemusten välistä keskustelua tulevaisuudesta ja kehityksestä.[1]
Aluekehittäminen ja aluepolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aluepolitiikan ja aluekehittämisen käsitteitä käytetään usein tarkoittamaan samoja asioita. Niiden väliltä voidaan kuitenkin hahmottaa myös selkeitä eroja suhteessa siihen näkökulmaan, josta käsin aluekehitystä lähestytään.
Aluepolitiikka voidaan suppeasti tulkita alueellisia kehittyneisyyseroja tasoittamaan pyrkiväksi politiikaksi. Laajemmin aluepolitiikkaa voidaan pitää tapana suhtautua eri alueiden kehittymiseen, alueiden välisiin kehittyneisyyseroihin ja tapoihin vaikuttaa niihin tasaavasti.
Aluepolitiikassa on joka tapauksessa olennaista alueiden erojen ja eroihin vaikuttavien tekijöiden tarkastelu. Lisäksi siinä korostuu erilaisten alueiden eroja tasaavien toimintojen tunnistaminen ja soveltaminen. Suomea ja suomalaisia alueita koskevaa aluepolitiikkaa harjoitetaan Euroopan unionin tasolla ja kansallisena aluepolitiikkana.
Lisäksi esimerkiksi maakunnat harjoittavat omaa aluepolitiikkaa pyrkiessään huolehtimaan koko maakunnan tasapuolisesta kehittymisestä. Näin tarkasteltuna aluepolitiikalle on ominaista, että linjausten määrittämisessä ja rahoittamisessa on mukana ylempi taho kuten esimerkiksi EU, valtio tai maakunta, joka kuitenkin toimii tämän hetken aluepoliittisen ajattelutavan mukaan tiiviissä yhteistyössä muiden tasojen ja toimijoiden kanssa.
Aluekehittäminen ymmärretään aluepolitiikkaa laajemmaksi ilmiöksi, johon ei välttämättä liity alueellisten erojen tasaamisnäkökulmaa.
Aluepolitiikassa alueita verrataan toisiinsa, kun taas aluekehittämisessä korostuu alueen kehittäminen suhteessa itseensä. Aluekehittämisessä tarkastellaan jonkin aluekokonaisuuden tulevaisuuden toimintaedellytyksiä ja niiden kehittämistä suhteessa kyseisen alueen taakse jääneeseen kehityksen historiaan.[1]
Aluepolitiikan historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aluepolitiikka voidaan jakaa teollistavan kehitysaluepolitiikan, aluepoliittisen suunnittelun ja ohjelmaperusteisen kehittämisen vaiheisiin. Jaottelu on harkinnanvarainen ja vaiheet eivät ole suoraan peräkkäisiä, vaan ne limittyvät monin tavoin toisiinsa.
- Teollistava kehitysaluepolitiikka 1966-1975
- Aluepoliittisen suunnittelun ajanjakso 1975-1988
- Ohjelmaperusteinen aluekehittäminen 1989-[1]
Alueen kilpailukyvyn tekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alueen kilpailukyky sisältää seuraavat tekijät:
- Paikallisten yritysten kyky myydä tuotteittaan ja palvelujaan kilpailluilla markkinoilla, kaupankäynti, näiden tuotteiden ja palvelujen arvo ja niiden tuotannon tehokkuus, tuottavuus
- Paikallisten inhimillisten ja muiden resurssien tehokas hyödyntäminen, resurssit ja kyvykkyydet
- Paikallisten toimijoiden kyky yhdessä ja erikseen luoda uusia alueen kilpailukykyyn vaikuttavia resursseja, kyvykkyydet ja johtaminen
- Paikallisten toimijoiden kyky kääntää taloudellinen kilpailukyky asukkaiden elinolosuhteita ja hyvinvointia tukeviksi rakenteiksi ja palveluiksi, hyvinvointi[1]
Aluekehittämisen keskeisiä käsitteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aluekehittämiselle keskeisiä käsitteitä ovat muun muassa seuraavat:
- Osaamisperustainen aluekehittäminen
- Oppiminen ja kilpailukyky
- Klusterit
- Innovaatiot
- Innovaatiojärjestelmät
- Innovaatioympäristöt
- Toimijoiden väliset vuorovaikutussuhteet
- Oppimisprosessit
- Kansainvälisyys[1]
Luovien ja innovatiivisten ympäristöjen ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alueellisten innovaatiojärjestelmien ja -ympäristöjen tutkimuksissa on korostettu, että luovissa ja innovatiivisissa ympäristöissä on:
- runsaasti luovia ja aktiivisia ihmisiä
- riittävästi erilaista toisiaan tukevaa osaamista
- helppo verkottua ja solmia yhteistyösuhteita
- vahvat kannustimet yrittämiselle ja riskinotolle
- nopeasti mobilisoitavat resurssit
- toimiva infrastruktuuri
- suuret toimintavapaudet
- vahva innovaatiokulttuuri[1]
Aluekehittäjän rooli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tehokas kehittäminen ei perustu “kontrolloi ja komenna” -malliin tai suoraviivaiseen suunnitteluprosessiin. Aluekehittämisessä tulisi kyetä vaikuttamaan itsenäisten toimijoiden itsenäisiin päätöksiin ja toimintoihin, mikä edellyttää sosiaalisten prosessien ymmärtämistä. Aluekehittäjän työstä suuri osa on vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa; kommunikointia, vaikuttamista ja vaikuttamisen kohteena olemista. Aluekehittäjän tulisi tavalla tai toisella saada eri alojen spesialistit työskentelemään yhdessä alueen hyväksi.[1]