Altainmurmeli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Altainmurmeli
Marmota baibacina.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Heimo: Oravat Sciuridae
Suku: Murmelit Marmota
Laji: baibacina
Kaksiosainen nimi

Marmota baibacina
Kaštšenko, 1899

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Altainmurmeli Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Altainmurmeli Commonsissa

Altainmurmeli (Marmota baibacina) on osissa Kazakstania, Kiinaa, Kirgisiaa, Mongoliaa ja Venäjää tavattava murmeli. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen elinvoimaiseksi lajiksi.

Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Altainmurmeleita Kazakstanissa.
Pesäkolo.
Jalanjälkiä.

Altainmurmeli voidaan jakaa kahteen alalajiin. Alalajia M. b. baibacina tavataan Altaivuorten itäosissa ja Tienšanvuorilla. Alalajia M. b. centralis tavataan Altaivuorten länsi- ja keskiosissa.[2]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Altainmurmelien ruumiin pituus on 460–650 mm ja hännän pituus 130–154 mm. Painoa niillä on 4 250–6 500 g. Väritys vaihtelee ruskeasta hiilenväriseen. Turkissa voi olla mukana myös keltaisen ja harmaan sävyjä. Vatsapuoli on ruskeahko tai kirkkaan ruosteenruskea. Kuono voi olla tummanruskea. Mahdollisia ovat myös valkoiset tai ruskeankeltaiset laikut nenän ja leuan ympärillä. Häntä tummenee kohti mustaa hännänpäätä.[2]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Altainmurmelia tavataan Itä-Kazakstanissa, Itä-Kirgisiassa, Länsi-Mongoliassa, Tuvan tasavallassa Venäjällä ja Xinjiangin autonomisella alueella Kiinassa.[1]

Lajia esiintyy vuoristotasangoilla ja niityillä aina 4 000 metrin korkeuksille merenpinnasta. Osissa esiintymisaluettaan se elää sympatrisesti siperianmurmelin kanssa, jolloin altainmurmelia tavataan vuoristokasvillisuuden rinteillä siperianmurmelien eläessä laaksoissa.[1]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Altainmurmeli on päiväeläin. Muiden murmelien tapaan se on hyvin sosiaalinen. Ne elävät useita pesäkoloja käsittävissä yhdyskunnissa. Yhdessä pesässä on tyypillisesti 2–3 asukasta, tai talvisin jopa 10. Murmeleilla on usein erikseen omat kesäkolonsa ja talvikonsa. Talvikolot ovat kesäkoloja syvempiä. Altainmurmelit horrostavat talvella 7–8 kuukautta. Horrostamisen alku vaihtelee alueen mukaan elokuusa lokakuuhun. Horrostamisen alkamiseen vaikuttaa ilmeisesti ravintotilanne ja sää.[1]

Altainmurmelit parittelevat toukokuun alusta kesäkuun alkuun. Naaras saa yhden poikueen vuosittain. Tiineys kestää 40 päivää ja poikasia on kerrallaan 2–6.[1] Sukukypsäksi kasvamiseen voi kestää kolme vuotta.[2]

Ravinto vaihtelee vuodenajan mukaan. Alkukeväästä ne voivat syödä esimerkiksi kuuramarunaa, loppukeväästä ja alkukesästä heiniä ja myöhäiskesällä muita ruohoja. Joskus ne saattavat syödä myös muita eläimiä.[1]

Altainmurmelin tyypillisiä petoeläimiä ovat susi, ketut, arohilleri, arokissa ja suuret petolinnut.[1]

Uhat ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt altainmurmelin elinvoimaiseksi lajiksi. Sitä tavataan laajalla alueella ja kannan ei uskota olevan ainakaan nopeassa laskussa.[1]

Lajia metsästetään ja sen elinympäristöjä saattaa uhata lisääntyvä karjan laidunnus.[1] Altainmurmeleja metsästetään lihansa takia, minkä lisäksi niitä käytetään perinteisten lääkkeiden valmistamiseen.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Batbold, J., Batsaikhan, N. & Shar, S.: Marmota baibacina IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020.3. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.1.2021. (englanniksi)
  2. a b c d Richard W. Thorington, Jr., John L. Koprowski, Michael A. Steele ja James F. Whatton: Squirrels of the World, s. 271-272. Johns Hopkins University Press, 2012. ISBN 978-1-4214-0469-1. (englanniksi)