Alströmin oireyhtymä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Alströmin oireyhtymä on kuurosokeutumista aiheuttava harvinainen oireyhtymä. Se havaittiin ensimmäistä kertaa Ruotsissa vuonna 1959, ja nykyisin tapauksia on maailmanlaajuisesti todettu muutama sata.[1]

Alströmin oireyhtymä periytyy autosomin kautta resessiivisesti. Varhaisiin oireisiin saattaa kuulua mm. poikkeuksellinen valonarkuus. Sokeus ilmenee yleensä ennen viittätoista ikävuotta.[2] Kuulovaurio vaikeutuu, ja lisäksi oireyhtymään liittyy usein 2-tyypin diabetesta ja joskus vaurioita maksassa, munuaisissa ja sydämessä.

Alströmin oireyhtymään liittyvä kuuroutuminen alkaa tavallisesti ennen kymmenen vuoden ikää.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Alstrom Syndrome Alström Syndrome International. Viitattu 16.10.2007. (englanniksi)
  2. Kuulomonivammaiset lapset: taustaa ja ilmenemismuotoja Satakieliohjelma. Viitattu 16.10.2007.
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.