Alphonse Hasselmans

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alphonse Hasselmans

Alphonse Hasselmans (5. maaliskuuta 1845 Liège19. toukokuuta 1912 Pariisi) oli belgialainen harpisti ja harppumusiikin säveltäjä. Hän oli harpunsoiton taidon avainhahmo 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Hänen ansiotaan oli harpunsoiton ranskalaisen koulukunnan perustaminen ja osaltaan yleisen kiinnostuksen herättäminen instrumenttia kohtaan.[1]

Hasselmansin isä oli Josef H. Hasselmans, joka oli kapellimestari, harpisti ja viulisti. Nuorempi Hasselmans sai vanhemmalta harpunsoiton opetusta Strasbourgin konservatoriossa. Hän jatkoi opiskelua Stuttgartissa Gottlieb Krügerin, Brysselissä Xavier Desargasin ja Pariisin konservatoriossa Ange-Conrad Prumierin johdolla.[1]

Varhaisimman merkittävän työpaikkansa Hasselmans sai La Monnaien orkesterin harpistina Brysselissä. Hän sai laajempaa huomiota tekemällä sooloesiintymisten sarjan Pariisissa vuonna 1877. Tämän jälkeen hän sai useita peräkkäisiä virkoja Pariisin konservatorion orkesterissa, Pariisin oopperassa ja Opéra-Comiquessa. Hän jatkoi esiintymistä solistina ja soitti konserteissa usein omia sävellyksiään, joista monet ovat teknisesti hyvin vaativia. Kaikki hänen teoksensa ovat sooloharpulle sävellettyjä; tuotantoon kuuluu useita suosittuja harppukappaleita, kuten "Gitana" (Op. 21) ja "La Source" (Op. 44).[1]

Hasselmans keskittyi uransa myöhemmissä vaiheissa pedagogiseen työhön. Hänestä tuli vuonna 1884 Pariisin konservatorion harpunsoiton professori, jona hän toimi loppuikänsä. Hänellä oli useita oppilaita, joista tuli 1900-luvun merkittäviä nimiä harpunsoitossa; näihin kuuluivat Marcel Grandjany, Marcel Tournier, Pierre Jamet, Henriette Renié ja Carlos Salzedo. Hasselmansia kuvattiin ankaraksi, jopa "vaikeaksi" opettajaksi. Hän kirjoitti harpunsoiton periaatteistaan esseen La harpe et sa technique, joka julkaistiin hänen kuolemaansa seuranneena vuonna.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]