Alli Hannikainen
| Alli Hannikainen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. huhtikuuta 1867 Hämeenlinna |
| Kuollut | 12. kesäkuuta 1949 (82 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | musiikinopettaja ja kuoronjohtaja |
Laura Alfhild ”Alli” Kustaantytär Hannikainen (o.s. Nikander; 21. huhtikuuta 1867 Hämeenlinna – 12. kesäkuuta 1949 Helsinki) oli suomalainen laulunopettaja ja kuoronjohtaja, joka toimi opettajana sekä Jyväskylässä että Helsingissä. Kuoronjohtajana hän oli muun muassa perustamassa jyväskyläläistä naiskuoroa Vaput, jota hän myös johti 11 vuoden ajan.
Nuoruus ja perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alli Nikander syntyi Hämeenlinnassa vuonna 1867. Hänen vanhempansa olivat Kustaa ja Heleena Nikander, ja hänellä oli neljä siskoa. Nikander aloitti 17-vuotiaana opinnot Jyväskylän seminaarissa. Hän opiskeli toista vuottansa, kun musiikinopettaja Pekka Hannikainen päätti perustaa pienkuoroja. Hannikainen ihastui kolmetoista vuotta itseään nuorempaan Nikanderiin. Heidän välinen suhde akoi Hannikaisen kirjelappusista, joita hän jätti oppilaansa nuottivihkoon. Heidän liitto oli kuitenkin vaikea, sillä opettajan ja oppilaan välinen suhde oli ankarasti kielletty ja Nikander asui naisten internaatissa.[1]
Alli ja Pekka Hannikainen menivät kihloihin 21. lokakuuta 1887. Alli joutui jättämään opintonsa kesken, koska oppilaan ja opettajan ei sopinut olla kihloissa. Pariskunta meni naimisiin heinäkuussa 1888. He saivat liittonsa aikana kuusi lasta, joista Toini kuoli tulirokkoon kolmevuotiaana. Muut lapset olivat Lauri, Ilmari, Tauno, Arvo ja Väinö.[1]
Opettaja ja kuoronjohtaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikka Alli Hannikainen pystynyt jatkamaan koulua Jyväskylässä, hänelle annettiin kuitenkin erivapaus antaa opetusnäytteen Helsingin normaalilyseossa. Hän sai näin laulunopettajan pätevyyden. Hannikainen opetti musiikkia kaikissa Jyväskylän kouluissa ja sen lisäksi myös ruotsia ja uskontoa.[1]
Hannikainen piti myös kotonaan yksityistä pianokoulua ja perusti useita kuoroja. Hän käytännössä johti kuoroja kaikissa harrastuskuvioissaan, ompeluseuroissa, lukupiireissä ja hyväntekeväisyysyhdistyksissä.[1] Naiskuoro Vaput sai alkunsa Hannikaisen johtamasta Kotikuorosta. Se perustettiin vuonna 1906, mutta sen toiminta virallisettiin vuonna 1910, jolloin kuoro sai myös nimekseen Vaput. Hannikainen johti kuoroa vuoteen 1917 asti.[2]
Alli ja Pekka Hannikainen muuttivat vuonna 1917 Helsinkiin Pekan eläköidyttyä. Alli Hannikainen toimi Helsingissäkin opettajana ja kuoronjohtajana. Hänestä tuli 50-vuotiaana Helsingin musiikkiopisto kuoronjohdon ja säveltapailun opettaja. Pekka Hannikainen sairastui ja kuoli, kun Alli oli 57-vuotias. Alli eli 82-vuotiaaksi ja kuoli vuonna 1949.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Kangas, Laila: Kukaan ei koskaan nähnyt laulunopettaja Alli Hannikaisen nauravan – Musiikin syntymäpäiväkalenteri Yle.fi. 21.4.2020. Yleisradio. Viitattu 21.4.2020.
- ↑ Vaput – Suomen kuorolaulun elävää historiaa Vaput. Viitattu 21.4.2020.