Allan–Herndonin oireyhtymä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Allan–Herndonin oireyhtymä (myös Allan–Herndon–Dudleyn oireyhtymä) on X-kromosomissa olevan vaurion aiheuttama perinnöllinen oireistokokonaisuus. Sen keskeisiä piirteitä ovat kehitysvammaisuus, alhainen lihasjänteys (hypotonia), ylireagoivat refleksit ja pakkoliikkeet. Useat lihakset voivat olla alikehittyneitä.
AH-oireiset ovat harvoin puhe- ja liikuntakyvyttömiä. Monilla potilailla on pääkallossaan poikkeavuuksia. Syndrooma kuvattiin ensi kertaa vuonna 1944.[1]
Useimpien Allan–Herndon-lasten kehitys on ensimmäisien elinkuukausien aikana täysin normaalia.[2]