Alku Vapaaliitto
Alku Adalbert Vapaaliitto (sukunimi vuoteen 1910 Valtanen; 27. syyskuuta 1903 Tampere – 27. marraskuuta 1958) oli suomalainen Tampereella toiminut linja-autoliikennöitsijä. Hän liikennöi 20 vuoden ajan Tampereen Keskustorin ja Tahmelan välistä linjaa ja hänestä on säilynyt paljon kaskuja ja kertomuksia.
Vapaaliiton vanhemmat olivat Paimiosta kotoisin ollut seppä Juho Valtanen, myöh. Vapaaliitto (1875–1960) ja Hilda Valtanen, jotka muuttivat Tampereelle vuonna 1897. Kuusilapsinen perhe asui Tampereen Tammelan kaupunginosassa ja 1920-luvun alussa he muuttivat Käpylän kaupunginosaan Tampellan Lapinniemen tehtaan työsuhdeasuntoon.
Alku Vapaaliitto kävi kansakoulun ja työskenteli sitten metallisorvarina. Hän suoritti varusmiespalveluksensa 1923–1924 moottoripyöränkuljettajana Helsingin Autopataljoonassa ja sai ajokortin marraskuussa 1924. Vapaaliitto asui sitten pari vuotta Kemissä, kunnes palasi Tampereelle vuonna 1926. Hän aloitti keväällä 1927 liikennöinnin Tampereen Keskustorin ja Tahmelan välisellä linjalla omalla Chevrolet-autollaan. Joulukuussa 1927 Vapaaliitto joutui liikenneonnettomuuteen Vuohenojan sillan luona Messukylässä. Onnettomuuden seurauksena hänen ruhjoutunut jalkansa jouduttiin amputoimaan ja korvaamaan proteesilla.
Aluksi Tahmelan linjalla ajoivat myös Vapaaliiton liikekumppani Eino Valkama ja Eino Plihtari, mutta vuodesta 1928 lähtien Vapaaliitto ajoi linjalla yksin. Linja oli pituudeltaan vain 5,4 kilometriä ja se kulki Keskustorilta Pyynikintorille ja sieltä edelleen Pyynikinharjun yli Tahmelan lähteen lähellä sijainneelle päätepysäkille. Linjan matkustajamääriä lisäsivät linjan varrella sijainneet 1 200 työntekijän Suomen Trikoo Oy:n tehtaat ja Varalan urheiluopisto. Parhaimmillaan Vapaaliitto ajoi 1930-luvun lopulla arkipäivinä 60 edestakaista vuoroa vuorovälin ollessa ruuhka-aikana vain 10 minuuttia. Liikennöintiä haittasivat varsinkin talvella Pyynikinharjun jyrkät mäet.
Vapaaliiton kalustoon kuuluivat alkuvaiheissa Chevrolet-, Brockway- ja International-merkkiset linja-autot. Vuonna 1935 hän hankki Tampereen ensimmäisen dieselmoottorilla varustetun linaja-auton Büssing LD 4:n. Vuosina 1937–1938 hän hankki vielä Mercedes-Benz M3200- ja Büssing NAG -linja-autot, jotka olivat myös dieselmoottorilla varustettuja.
Sotavuosina Tahmelan linjaa liikennöitiin ensin supistetuilla vuoroilla ja vuosina 1940–1946 liikenne oli kokonaan keskeytyksissä. Vapaaliiton autot eivät joutuneen sotapalvelukseen, koska ne olivat joko liian vanhoja tai dieselmoottorilla varustettuina muuten sopimattomia. Autot seisoivat sota-ajan talleissa, ja rengaspula aiheutti sen että Vapapavuori saattoi aloittaa liikenteen linjalla vasta elokuun lopulla 1946. Vapaaliitto jatkoi liikennöintiä Tahmelan linjalla aina maaliskuun lopulle 1953 saakka, jolloin linja siirtyi vuonna 1948 perustetulle Tampereen kaupungin liikennelaitokselle. Viimeisten vuosien liikennöintiä vaikeutti jo epävarmuus linjan tulevaisuudesta ja vanhentunut kalusto.
Vapaaliitto myi Büssing NAG -linja-autonsa Eino Myllymäen Rukkamäen linjalle ja vanhemmat Büssing LD 4- ja Mercedes Benz -linja-autot porilaiselle Eino Länsikartanolle Kauppatori–Vanhakoivisto-linjalle. Vuoden 1928 mallinen International-linja-auto oli aluksi siirrettävänä työpajana ja vuonna 1958 se myytiin kanakopiksi Lempäälän Moisioon. Linja-autoista luovuttuaan Vapaaliitto oli 1950-luvulla vielä mukana osakkaana eräässä maansiirtoyrityksessä. Hän kuoli marraskuun lopulla 1958 ja hänet on haudattu Messukylän hautausmaalle.
Vapaaliiton kanakopiksi joutunut Internaltional-linja-auto kunnostettiin myöhemmin museolinja-autoksi ja se on nykyisin Mobiliassa Kangasalla. Elokuussa 2012 Kangasalan kesäteatterissa esitettiin Alku Vapaaliitosta kertova pienoisnäytelmä Omnibussilla Pyynikille, jonka on käsikirjoittanut ja ohjannut Merja Kurkinen Jari Kurkisen tutkimustyön ja Vapaaliitosta kertovien tarinoiden ja kaskujen pohjalta. Näytelmässä oli myös mukana Vapaaliiton International-linja-auto.