Aljaksandar Kazulin

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aljaksandar Uladzislavavitš Kazulin (valkoven. Аляксандар Уладзіслававіч Казулін, 25. marraskuuta 1955, Minsk) on valkovenäläinen poliitikko ja oli ehdolla Valko-Venäjän presidentinvaaleissa 2006.

Kazulin suoritti asevelvollisuutensa Neuvostoliiton laivastossa merijalkaväessä, valmistui 1980 Valko-Venäjän valtionyliopistosta matematiikasta, toimi yliopistossa vuoteen 1988 luennoitsijana ja dekaanina. Hänellä on tohtorintutkinto myös kasvatustieteissä, ja hän toimi Komsomolissa ohjaajana. Vuodet 1988–1996 Valko-Venäjän opetusministeriössä, jossa hän nousi varaministeriksi.

Vuonna 1996 hänet nimitettiin Valko-Venäjän valtionyliopiston rehtoriksi. Vuonna 2000 hänet valittiin uudelleen rehtorien vaalissa tähän tehtävään. Kazulin toi yliopiston mukaan kaupallisiin hankkeisiin ja perusti sille radioaseman.

Lukašenko erotti Kazulinin marraskuussa 2003 yliopiston kanssa yhteistyötä tekevään yritykseen liittyvän skandaalin vuoksi. Vuoden 2005 alussa Kazulin perusti poliittisen liikkeen Kansan tahto (Narodnaja volja), joka julkaisi saman nimistä lehteä. Maaliskuussa 2005 Kazulin liittyi toiseen Valko-Venäjän sosiaalidemokraattisista puolueista ja nimitettiin yhdistymiskokouksessa Yhdistyneen sosiaalidemokraattisen puolueen johtoon.

Kazulin on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta. Hän ei puhu valkovenäjää mutta on ilmoittanut aikovansa opiskella.

Kazulin pidätettiin 1. maaliskuuta vuoden 2006 presidentinvaalien aikana ja tuli poliisin pahoinpitelemäksi. 25. maaliskuuta opposition mielenosoituksessa Kazulin pidätettiin jälleen. Hänet tuomittiin 13. heinäkuuta viiden ja puolen vuoden vankeuteen huliganismista ja epäjärjestyksen tuottamisesta. Amnesty Internationalin mukaan syytteet liittyivät tilanteisiin, joissa poliisi yritti väkivaltaisesti estää Kazyliniä rekisteröitymästä mukaan poliittiseen kokoukseen.[1] Hän oli vankilassa 53-päiväisessä nälkälakossa, jonka aikana menetti painostaan 40 kg.[2] Kazulin sai helmikuussa 2008 kolme päivää vapaata vankilasta vaimonsa kuoltua syöpään. Eräiden järjestöjen mukaan hän oli maan ainoa poliittinen vanki.[3]

16. elokuuta 2008 Kazulin vapautettiin yllättäen. Sitä ennen Euroopan unioni oli kertonut pitävänsä tämän ja eräiden muiden oppositiopoliitikoiden vapauttamista vaatimuksena sille, että Brysselin ja Minskin välille voitaisiin palauttaa diplomaattiset suhteet.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Document - Concerns about imprisonment of Alyaksandr Kazulin 14. elokuuta 2006. Amnesty international, amnesty.org. Viitattu 26.7.2013. (englanniksi)
  2. Belarus Opposition Figure Ends Hunger Strike
  3. Belarus: Kazulin Released To Attend Wife's Funeral Tuesday, February 26, 2008. RRE/RL. Viitattu 27.02.2008.
  4. Weißrussischer Oppositioneller Kosulin ist frei 16. elokuuta 2008. ARD. Viitattu 18. elokuuta 2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]