Algernon Charles Swinburne

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
23-vuotias Algernon Charles Swinburne

Algernon Charles Swinburne (5. huhtikuuta 1837 Lontoo, Englanti10. huhtikuuta 1909 Lontoo, Englanti) oli viktoriaanisella aikakaudella elänyt englantilainen runoilija ja kriitikko. Häntä on pidetty yhtenä Englannin parhaista runoilijoista, joskin hänen tuotantonsa suosio on välillä ollut akateemisissa piireissä vähäistä. Hänen teoksensa ovat tunnettuja elinvoimaisuudestaan ja kielen musiikillisuudesta. Swinburnen runot saivat hänen elinaikanaan ristiriitaista huomiota, koska niissä käsiteltiin sellaisia teemoja kuin sadomasokismia, kuolemaa, uskonnottomuutta ja lesboutta.lähde?

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Algernon Charles Swinburne syntyi 5. huhtikuuta 1837 Lontoossa, Englannissa, seitsemästä lapsesta vanhimpana. Hänen isänsä oli amiraali Charles Henry Swinburne ja äitinsä Lady Jane Henrietta, Ashburnhamin jaarlin Georgen tytär. Swinburne vietti lapsuutensa isänsä ostamassa talossa Wightsaarella ja isoisänsä tiluksilla Northumberlandissa. Hän kävi koulunsa Eton Collegessa (1849–1853) ja opiskeli Oxfordin yliopistoon kuuluvassa Balliol Collegessa (1856–1860). Swinburnella oli yhteyksiä prerafaeliittiseen taiteilijaryhmään, ja hänen parhaisiin ystäviinsä kuului runoilija ja maalari Dante Gabriel Rossetti.[1]

Swinburnen ensimmäinen julkaisu vuodelta 1860, joka sisälsi runot The Queen Mother ja Rosamond, jäi vähälle huomiolle, mutta vuonna 1865 ilmestynyt toinen teos Atalanta in Calydon sai innokkaan vastaanoton. Seuraavana vuonna julkaistu Poems and Ballads sai sen sijaan ristiriitaisempaa kritiikkiä johtuen runojen seksuaalisesti värittyneistä kohdista ja antikristillisyydestä, ja teosta arvosteltiin moraalittomaksi. Swinburne nousi kuitenkin näiden kahden teoksen ansiosta aikansa suosituimpien runoilijoiden joukkoon.lähde?

Swinburne oli taitava käyttämään ranskalaisia runomuotoja, kuten ballade-, rondeau-, ja sestina-runomittoja. Hän kehitti oman 11-jalkaisen variaation rondeau-runomuodosta, joka tuli tunnetuksi nimellä roundel. Swinburnen varhainen tuotanto heijastaa viktoriaanisen aikakauden viehtymystä keskiaikaan, ja monet hänen varhaisista runoistaan, kuten The Leper, Laus Veneris ja St Dorothy, ovat tyyliltään keskiaikaisia. Ensimmäisen Poems and Ballads-kirjan jälkeen Swinburne alkoi käsitellä runoissaan poliittisia ja filosofisia aiheita. Hän oli myös aktiivinen kriitikko, jonka tunnettuihin proosallisiin teoksiin kuului muun muassa Note on Charlotte Brontë (1877), A Study of Shakespeare (1880) ja A Study of Victor Hugo (1886).lähde?

Swinburne herätti aikanaan huomiota elintavoillaan. Hänen seksuaalisesta suuntauksesta esitettiin väitteitä, joita hän Oscar Wilden mukaan itse innokkaasti provosoi. Swinburne oli myös alkoholisti, ja hänen terveytensä kärsi juomisen seurauksena vuoteen 1879, jolloin hän raitistui ja muutti Putney Hilliin ystävänsä Theodore Watts-Duntonin luokse, jossa hän asui viimeiset 30 elinvuottaan. Swinburne kuoli influenssaan vuonna 1909.[2]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Swinburnen muotokuva William Bell Scottin maalaamana.

Proosa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Queen Mother and Rosamund (1860)
  • Atalanta in Calydon (1865)
  • Poems and Ballads: First Series (1866)
  • Songs Before Sunrise (1871)
  • Essays and Studies (1875)
  • Erechtheus (1876)
  • Poems and Ballads: Second Series (1879)
  • Songs of the Springtides (1880)
  • Studies in Song (1880)
  • Tristram of Lyonesse (1882)
  • Marino Faliero (1885)
  • Astrophel and Other Poems (1894)
  • A Tale of Balen (1896)
  • Rosamund, Queen of the Lombards (1899)

Näytelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chastelard (1865)
  • Bothwell (1874)
  • Mary Stuart (1881)

Runojen suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 3: englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja, toim. Eino Railo, WSOY, 1933[3]
    • Ennen päivänkoittoa, suom. Toivo Lyy
    • Itylus, suom. Toivo Lyy
    • Lapsen nauru, suom. Toivo Lyy
    • Laulu, suom. Toivo Lyy
  • Tuli & Savu: runouslehti[3]
    • Hylätty puutarha, suom. Anna-Mari Räsänen-Rogers, Tuli & Savu, 2006, nro 3
    • Hymni Proserpinalle (Roomassa, kristinuskon valtionuskonnoksi julistamisen jälkeen), suom. Niko Suominen,Tuli & Savu 2019,nro 3
    • Korkea panteismi pähkinänkuoressa, suom. Touko Sauhu, Tuli & Savu, 2009, nro 2
  • Tulin onneni yrttitarhaan, toim. Salme Saure ja Kaari Utrio, Otava 1988 ISBN 951-1-10127-7
    • Ennen päivänkoittoa
  • Elina Vaara, Huone holvikaaren päällä, WSOY 1943
    • Oi, jos muinaiskukkuloilla

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Algernon Charles Swinburne 2007. NNDB. Viitattu 11.4.2007. (englanniksi)
  2. Glenn Everett: A. C. Swinburne: Biography 2000. The Victorian Web. Viitattu 7.4.2007. (englanniksi)
  3. a b Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]