Alfred Redl

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alfred Redl

Alfred Redl (14. maaliskuuta 1864 Lemberg (nyk. Lvov, Ukraina), Galitsia, Itävalta-Unkari − 25. toukokuuta 1913 Wien, Itävalta) oli itävaltalainen tiedustelupalvelujohtaja. Hän uudisti merkittävästi maansa tiedustelutoimintaa, mutta osoittautui lopulta itse kaksoisagentiksi.[1] Paljastuttuaan hän teki itsemurhan.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alfred Redl syntyi yhdeksänneksi köyhän rautatievirkailijan neljästätoista lapsesta. Kielellisesti lahjakas Redl valmistui paikallisesta kadettikoulusta vuonna 1882. Armeijan palvelukseen hän oli siirtynyt jo edellisena vuonna. Vuonna 1889 hänet määrättiin Venäjän armeijan sotilaalliseksi tarkkailijaksi.[1][2]

Ura tiedustelupalvelussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Älykäs ja määrätietoinen Redl eteni urallaan vauhdilla. Vuosisadan vaihteessa 36-vuotias Redl siirtyi töihin maansa vastavakoiluun, jossa hän operatiivisena päällikkönä vastasi vakoilijoiden värväämisestä, koulutuksesta ja heidän asemoinneista. Vuosina 1905−1906 Redl sai useita kunniamerkkejä.[1]

Vuonna 1907 Redl nimitettiin armeijan tiedustelupalvelun (Evidenzbureau) päälliköksi. Tässä toimessa hän uudisti merkittävästi maansa tiedustelutoimintaa, ottaen käyttöön useita tuohon aikaan poikkeuksellisia toimintatapoja, kuten keskusteluiden nauhoittamisen, salakuvauksen, systemaattisen arkistoinnin, kirjevakoilu ja salakuuntelun, epäiltyjen varjostuksen, "kolmannen asteen kuulustelut" sekä sormenjälkitutkimukset.[1][3]

Venäläiset saivat selville Redlin elämäntyylistä kaksi asiaa, joita he käyttivät hänen kiristykseen: Redlin pröystäilevä elämäntyyli oli ajanut hänet suuriin velkoihin. Redlillä oli kuitenkin vielä tätäkin suurempi salaisuus. Hän oli homoseksuaali − tieto, joka tuon ajan Itävalta-Unkarissa olisi päättänyt hänen uransa välittömästi.[1]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1912 Redl nimitettiin 8. armeijakunnan esikunnan johtoon, jonka vuoksi hän muutti Prahaan. Wieniin jäi hänen rakastettunsa Stefan Hromodka, jonka Redl oli esitellyt veljenpoikanaan. Toukokuussa 1913 Redl sai kirjeen Hromodkalta. Siinä hän kertoi lopettavansa heidän suhteen ja aikovansa naimisiin. Redl riensi Wieniin. Samalla käynnillä hän haki Wienin pääpostitoimiston poste restantesta herra Nikon Nizetasille osoitetun kirjeen. Kirje sisälsi 6 000 kruunua (vastaa noin 30 000 euroa) sekä kahden ulkomailla toimivan agentin osoitteet. Tiedustelupalvelu oli odottanut kirjeen noutajan ilmestymistä kuukausia. Agentit seurasivat Redliä hotelli Klomseriin, jossa Redl kohtasi entiset kollegansa. Hänelle tarjottiin revolveria, jonka jälkeen Redl jätettiin yksi tarkoin vartioituun huoneeseensa.[3]

Kevytmielisyys ja intohimo ovat tuhonneet minut. Rukoilkaa puolestani. Minä maksan virheistäni hengelläni.

– Alfred Redl jäähyväiskirjeessään

Redlin asunto tutkittiin heti hänen kuolemansa jälkeen. Sieltä löytyi yhteensä 413 filmiä, 120 valokuvaa, pinottain salaisia asiakirjoja, yhteystietoja sekä tietoja Redlin venäläisiltä vastaanottamista rahoista.[2] Asiakirjoista kävi ilmi muun muassa tiedot Itävalta-Unkarin puolustuksesta sekä maan suunnitelmista hyökätä Serbiaan. Vasta vuonna 1915 kävi ilmi, että Redl oli ollut venäläisten agentti yli kymmenen vuotta. Historioitsijoiden mukaan tuhannet Itävalta-Unkarin sotilaat saivat surmansa välitettyjen tietojen vuoksi.[3]

Redl populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Redlin elämästä on tehty vuonna 1985 elokuva Eversti Redl (sloveeniksi Redl ezredes, ohjaus István Szabó). Se perustuu englantilaisen John Osbornen näytelmään A Patriot for Me (1965). Elokuvassa Redliä näyttelee Klaus Maria Brandauer.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e glbtg: Redl, Alfred (1864-1913)
  2. a b spymuseum.com: Alfred Redl
  3. a b c Tieteen kuvalehti Historia 4/2014, s.60-63