Alexander von Nordmann
Alexander von Nordmann (24. toukokuuta 1803 Kymi – 25. kesäkuuta 1866 Turku) oli suomalainen eläintieteilijä ja paleontologi. Hän oli Helsingin yliopiston eläintieteen ja kasvitieteen professori vuosina 1842–1852 ja eläintieteen professori vuosina 1853–1866.
Nordmann syntyi Ruotsinsalmen linnoituskaupungissa nykyisen Kotkan alueella, jossa hänen isänsä toimi upseerina. Perhe asui myös Haminassa, jossa hän kävi saksankielistä koulua. Nordmann valmistui maisteriksi Turun akatemiasta vuonna 1827 ja jatkoi sen jälkeen opintojaan ja tutkimusta kansainvälisessä tiedympäristössä Berliinissä. Hän tutki muun muassa loisäyriäisiä ja suolistoloisia. Erityisen merkittäviä olivat ihmisen ja muiden nisäkkäiden silmissä eläviä loismatoja koskevat työt.
Nordmann toimi lyseon opettajana Odessassa vuosina 1832–1849, jolloin hän keräsi luonnontieteellisä näytteitä eteläiseltä Venäjältä. Oleskeltuaan 22 vuotta ulkomailla Nordmann palasi Suomeen, kun hänestä vuonna 1849 tuli Helsingin yliopiston eläintieteen ja kasvitieteen professori Johan Magnus af Tengströmin jäätyä eläkkeelle. Viran tultua jaetuksi kahdeksi omaksi oppituolikseen vuonna 1852 hän jatkoi eläintieteen professorina, kasvitieteen professoriksi nimitettiin William Nylander. Nordmann julkaisi etupäässä selkärangattomia eläimiä sekä Etelä-Venäjän paleontologiaa koskevia tutkimuksia.
Nordmannin mukaan on nimetty ainakin kahdeksan eläinlajia sekä yksi kasvilaji ja -suku, muun muassa aropääskykahlaaja (Glareola nordmanni), Parnassius nordmanni -apolloperhonen sekä kaukasianpihta (Abies nordmanniana). Hän itse nimesi muun muassa guayananerakkokolibrin (Phaethornis malaris).
Aiheesta muualla
- Bo-Jungar Wikgren: Alexander von Nordmann – Berömd i Europa men missförstådd i Finland. "Blad ur den finländska biologins historia".