Alexander von Middendorff
Alexander Theodor von Middendorff (ven. Алекса́ндр Фёдорович Ми́ддендорф, Aleksandr Fjodorovitš Middendorf; 18. elokuuta (J: 6. elokuuta) 1815 Pietari – 28. tammikuuta (J: 16. tammikuuta) 1894 Hellenurme, Liivinmaan kuvernementti) oli venäläinen eläintieteilijä ja tutkimusmatkailija.
Middendorff oli baltiansaksalaista sukua. Hän kävi koulunsa Pietarissa, jonka jälkeen hän opiskeli lääkäriksi Tarton yliopistossa, missä väitteli tohtoriksi 1837. Hän jatkoi opintojaan Berliinissä, Erlangenissa, Wienissä ja Breslaussa. 1839 hänet nimitettiin Kiovan yliopiston eläintieteen apulaisprofessoriksi. Pian tämän jälkeen hän osallistui Karl Ernst von Baerin johtamalle tutkimusmatkalle Kuolan niemimaalle.
Vuosina 1843–1845 hän osallistui Pietarin tiedeakatemian Taimyrin niemimaalle ja Ohotanmeren rannikolle suuntautuneelle tutkimusmatkalle. Hän julkaisi tutkimustuloksensa teoksessa Reise in den äussersten Norden und Osten Sibiriens (1848–1875), jossa hän selvitteli ikiroudan vaikutusta kasvien ja eläinten esiintymiseen. Kesällä 1867 hän matkusti Islannissa ja Novaja Zemljalla. Lintujen muutosta Venäjällä hän kirjoitti teoksessaan Die Isepiptesen Russlands (1855). Beiträge zu einer Malacozoologia Rossica (1848–1849) oli tutkielma Venäjän nilviäisistä.
Middendorffin kunniaksi on nimetty Middendorffinniemi Novaja Zemljalla, Middendorffinlahti Taimyrin niemimaalla ja kodiakinkarhu (Ursus arctos middendorffi).
Middendorff nimesi linnuista ainakin ohotansirkkalinnun (Locustella ochotensis).
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- E. Tammiksaar, I. Stone, "Alexander von Middendorff and his expedition to Siberia (1842-1845)", Polar Record 43 (226): 193-216 (2007)
| ||||||||||||||||||||||
